Endorfiiniryöppy x 100!!

Jos mä muutama vuosi takaperin oisin tiennyt kuinka h**vetin hyvä olo voi tulla kunnon treeneistä ja siitä endorfiini- ja adrenaliiniryöpystä, jonka itsensä ylittämisen ja kaikkensa antamisen jälkeen tulee,
oisin vetänyt parit mummontossut ja kossukolat vähemmän
ja alkanut treenaamaan kunnolla jo aiemmin.

***

Viikonloppuna sain tutustua huikeisiin ihmisiin, joiden kanssa tehtiin mahtavia treenejä.
Tänään aamulla kun nousin sängystä ylös olo oli kuin oikeasti se kuuluisa ”jyrän alle jäänyt”. Pohkeisiin saattui niin paljon etten pystynyt koukistamaan polvia, pakarat tuntui jokaisella askeleella, vatsalihakset oli krampanneet jo eilen päivällä ja koko selkä aivan jäkissä.

Silti tuntui hyvältä!! Ihan hymyilytti heti aamusta. 🙂

Lauantaina treenattiin Taitoliikuntakeskuksella ja sunnuntaina Variston Foreverilla. Uusia lihaksia taas löytyi ja se mihin kaikkeen pystyi ja miten kovaa jaksoi yllätti jälleen kerran. Mun on pakko myöntää, että mä vähän ”pelkäsin” miten jaksan ja pärjäään näiden huikeiden tyyppien treeneissä.. mutta sain huomata pystyväni enemmän mitä uskoinkaan.

Tää viikonloppu oli jälleen kerran hyvä muistutus siitä, että ei sais aliarvioida omia kykyjään. Joskus sitä kuitenkin tulee sorruttua siihen, vaikka kuinka pääosin ajattelis, että mä pystyn mihin vaan jos tahdon.
Sain niin paljon lisämotivaatiota taas treenaamiseen, että tekis ihan hulluna mieli mennä tänään salille. Mutta nyt on pakko antaa kropalle lepopäivä. Huomenna sitten kahta kovemmalla innolla taas. 😉

Myös mä vedin porukalle treenit eilen ja oli kyllä mahtava nähdä kuinka nää tyypit veti täysillä.
On ihan sairaan siistiä valmentaa porukkaa, joka ei päästä itseään helpolla ja joka tosissaan vetää äärirajoille asti.

Viikonloppuna mulle heräs uudestaan ajatus siitä, että mitä jos palkkaisin itselleni pt:n?
Vaikka itse valmennan muita, saa omaan treeniin aina ihan erilaista haastetta kun joku muu vetää sen. Vaikka kuinka antaisi 100% omassa treenissä, niin toisen vetämänä antaa 110%. Näin se vaan menee. Ainakin omalla kohdalla.
Oon miettinyt, että olis tosi makeeta kokeilla mitä tuloksia voisin saavuttaa jos mullakin olis oma valmentaja.

***

Kuten jo alussa sanoin;
Jos mä olisin tiennyt muutama vuosi sitten jo tän fiiliksen mikä voi tulla treenaamisesta,
olisin aloittanut aiemmin.
Jos mä olisin tiennyt kuinka huikeita ja ihania ihmisiä tuun tapaamaan treenaamisen kautta,
olisin aloittanut aiemmin.
Jos olisin tiennyt miten hyvältä tuntuu herätä maanantaina siihen kun lihakset huutaa lepoa,
olisin aloittanut aiemmin.

Onneksi oon aloittanut nyt!

Liike on lääke!

Kiitos ihanat Emmi, Aliisa, Jope, Anni ja Tommi!

ps. Tästä projektista tuutte kuulemaan piakkoin lisää.. 😉