Kiitollinen. ♡
14
Koska tänään on huono fiilis ja meinaa usko taas loppua joihinkin asioihin, niin päätin haastaa itseni tekemään postauksen asioista joista olen kiitollinen. Nämä asiat eivät tule missään tärkeysjärjestyksessä, nämä kaikki asiat ovat asioita joista olen kiitollinen. Ja nämä asiat pitäisi aina muistaa ja niistä kaivaa energiaa ja iloa. Toivon itse asiassa nyt käyvän niin, että kun kirjoitan tämän postauksen, niin saan hymyn huulille ja päivä kääntyy positiiviseksi!
Olen kiitollinen…
* Aviomiehestäni. Hän on parasta. Tuki, turva, luottamuksen arvoinen, hauska, treeniseura ja aviomies. ♡ Meinasin kirjoittaa tuohon myös, että paras ystävä. Otin sen kuitenkin pois, koska mielestäni ystävyys/kaveruus on eri asia kuin rakkaus puolisoaan kohtaan.
* Siitä, että minulla on ihana perhe. Perheekseni luen tietysti maailman rakkaimmat: äiti, veli ja aviomies. Perhettäni on myös tätini, serkkuni ja appivanhempani.
* Siitä, että minulla on muutama aivan mielettömän tärkeä ja ihana ja rakas ystävä. ♥ Nämä lähimmät ystävät ovat myös perhettäni. Näin ajattelen.
* Kavereista. Olen kiitollinen siitä, etttä minulla on paljon ihan mahtavia kavereita, jotka tuovat väriä ja iloa elämään kaiken muun ilon lisäksi.
* Siitä, että olen terve. Silloin kun ei mikään vaivaa, eikä mistään kolota, eikä flunssa pyri kimppuun, harvoin muistaa olla tyytyväinen ja kiitollinen siitä olosta. Kipeänä vaan miettii, että olisinpa terve. Kiitollinen olen myös siitä, että olen myös suuremmassa mittakaavassa perusterve.
* Nykyhetkestä. Vaikka välillä tämä yrittäjyys ei ole rahapussille parasta, (ainakaan vielä) niin silti olen 100% kiitollinen siitä, etten ole enää töissä siellä missä olin viime vuonna.
* Urheilusta ja liikunnasta elämässäni. Onneksi olen löytänyt taas tänä vuonna liikunnan ilon ja nyt siitä myös työn. Josta olen myös äärettömän kiitollinen. Rakastan työtäni.
* Teistä! Olen kiitollinen jokaisesta kommentista ja jokaisesta sivun katselukerrasta. Teidän antamanne imartelevat ja ihanat ja motivoivat kommentit todella nostaa hymyn huulille ja ne tuntuu hyvältä.
* Siitä, että osasin vihdoin kutoa villasukkaan kantapään! 😀
Ja niinhän siinä kävi! 🙂 Viimeistä kiitollisuuden asiaa kirjoittaessani huomasin, että fiilis on kääntynyt paremmaksi. Ja toi kantapäähän saattaa näyttää jonkun ammattilaisen mielestä aivan surkealta, mutta mulle se on paras mitä oon ikinä tehnyt! 😀
Meinasin kirjoittaa tänään toisestakin aiheesta. Nimittäin ryhmäliikuntatuntien ”säännöistä” ohjaajan näkökulmasta. Luin nimittäin ihan älyttömän hyvän postauksen Astan blogista kyseisestä aiheesta. Olisin voinut itse kirjoittaa ihan nuo samat lauseet!! 😀 Joten käykääpä lukemassa tuolla! Tosi hyvä kirjoitus. Toi aihen saa mulla välillä ihan pulssin kiihtymään! Varsinkin asiakkaat, jotka puhuvat omia juttujaan kaverin kanssa tunnilla!! Se suututtaa! Silloin usein pistän kovemman vaihteen päälle ja teen niin kovan treenin asiakkaille, että johan loppuu se turhanpäiväinen lätinä!! 😀
Onko teillä jotain mikä ärsyttää ryhmäliikuntatunneilla muiden asiakkaiden käytöksessä? Tai jos itse ohjaatte, niin mikä kiukuttaa asiakkaiden tekemisissä tai tekemättä jättämisissä?
Iloista viikon alkua!! Kannattaa muuten haastaa itsensä tuohon kiitollisuus-postaukseen.
Tekee hyvää! 🙂 ♡
 |
| Sunnuntai-illan herkut! 🙂 ♡ |
14 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Ihanan positiivinen postaus, teki tälle väliaikaismöröjukalle ihan hyvää lukea tämä ja miettiä omia plussia elämässä. :)NÄIN MUUTEN SUSTA ÄSKEN UNTA! Joo-o olit Espanjassa lomailemassa ja mäkin siellä tein jotain. Näin että olit päivittänyt blogia, että ihanan lämmintä yms ja sit kun nostin katseen niin rantatuolissa postailit hymyssä suin! Sä sit lähdit johonkin käväsee ja koitin mennä sun läppärille postaamaan kanssa jotakin (?:D) Sitten siellä oli myös Bobby jean ja ihailin siinä sitten hänen kroppaansa ja sen jälkeen olikin mun lentomatka kotia. Ihan SAIRAAN OUTO UNI! Mutta oli mukava uni! leikö enneunta?;)
Hahaha! 😀 Voi hitto!! Aika hyvä uni! 🙂 <3
Kyllä minä kutsun miestäni parhaaksi ystäväkseni – ja hän minua. Niinkuin Alanis Morissettekin laulaa ’You’re my best friend, best friend with benefits..’ <3 Ehkä siinä on meillä se ero, että ei sitten taas niin viihdytä muiden kanssa. Toisiltamme saadaan ihan kaikki mitä ihminen vain tarvitsee. Myös sen suuren ystävyyden, jossa voi purkaa sydäntään ja kertoa ihan kaikesta ja tietää, että saa tukea.Tää oli kyllä kiva postaus! <3 Onnittelut kantapäästä! :')
Joo, siis mä mietin kauan laitanko tohon sen vai ein. Me kyllä itse asiassa kanssa tehdään lähes kaikki yhdessä ja saadaan toisiltamme kaikki mitä tarvitsee. Jotenkin nyt vaan tuntui siltä, että halusin kirjoittaa noin. Ehkä olisin voinut kirjoittaa, että mieheni on ENEMMÄN kuin paras ystävä. Se on paras ystävä ja aviomies. 🙂 <3
En oikeesti kestä, miten ihana oot! 😀 Tuun aina niin hyvälle tuulelle näistä sinun postauksistasi. Hyvähän se on muistutella, mistä kaikesta on kiitollinen. Niin paljon ottaa aina vaan itsestäänselvyytenä. Haluun joskus muuten tulla sun tunnille! Niin ja onnea kantapäästä! 🙂
Haha! 😀 Kiitos! 😉 Joo, siis nimenomaan itsestäänselvyytenä ottaa liikaa asioita. Hyvä välillä herätellä, että näistä saa olla kiitollinen, eikä kaikilla välttämättä oo edes näitä asioita mitä itsellä on. :(Jee, kiitos kantapääonnitteluista! 😀
Ihanan positiivista! Mulla oli parisen viikkoa sitten aivan sama homma, oli kyllä niin negis-olo että voi mahdoton. Aloin kuitenkin päivittäin kirjoittamaan lappusille vähintään yhden positiivisen asian jokaisesta päivästä, alkoihan niitä tulla ja ymmärrys oman elämänsä positiivisuudesta pulpahti esiin! Kerätään niitä kihlatun kanssa lasipurkkiin ja kuinka mahtavaa on lukea joskus vuoden päästä että mitä oli tapahtunut? 🙂 JEETSEMPPIÄ ja kantapää on hyvä! <3
Hei ihan mahtava idea tollanen lasipurkki!! Mäkin haluan ottaa käyttöön! Jee <3
Vau Monna, oot kyllä yks positiivisimmista miun tuntemistani ihmisistä! 🙂 Ihan oikeesti, kun luin tuota siun kiitollisuuslistaa, niin meinasin liikuttua: miten sie osaatkin kääntää huonostakin päivästä sen positiivisen puolen esiin! <3
Voi kiitos Anna!! <3
Heh, aivan ihana postaus! Joten mäkin nyt sitten kommentoin. 🙂 Vasta vähän aikaa olen lukenut ja taisin eksyä tänne Kukka Laakson linkittämänä… muistaakseni.Niin totta tuo mitä kirjoitit terveydestä. Että tosiaan kipeenä sitä vaan toivois olevansa terve, mutta terveenä sitä ei osaa arvostaa. Jeps, taidankin nousta tästä treenaamaan, kun on kerran kaikki paikat kunnossa! :)Ps. Ei muuten oo mikään itsestäänselvyys, että osaa tehdä villasukan kantapään! Mäkin oon osannut tehdä sen monesti, mutta viimeksi kun tein sukkia, tuli jostain syystä molempiin sukkiin ihan erilainen kantapää. Eikä ollut enää mitään hajua miten olin ne tehnyt. Että näin… 😉
Kiva kun olet tänne eksynyt! :DHihi, voi hitsi mitenkähän tollai on sukan kanssa käyny? Mutta mä kyllä luulen, et mulle käy just noin. Kun mä saan ton ekan sukan valmiiks, niin siitä toisesta (sen parista) tulee ihan erinäköinen.. 😀 😀
Voi, miten ihana teksti! Tällaisia olen kiitollinen-postauksia pitäisi jokaisen kirjoittaa pari kertaa kuukaudessa ni huomaisi, ettei se yks finni suupielessä ookaan niin maailman kamalin asia. Vaik melkein onkin, mut ei silti se isoin!Ja tuo kantapää on oikeesti hieno!!! Vinkki: mulla jää AINA kantalapun toinen reuna tosi löröks, vaikka miten kiskon lankaa tiukalle, sukkia oon neulonut kymmeniä pareja elämäni aikana. Kun sukka on valmis, käännän sen nurinpäin, otan kanavaneulan ja sukan väristä lankaa ja kieputtelen neulaa löysien neulosten/reikien poikki ja halki, jolloin tulos on siisti 🙂
Hei hyvä, kiitos tuosta neulontavinkistä! Nimittäin mullakin jäi toiselta puolen ”löysäksi” ne reunasilmukat.Ja oot ihan oikeessa, kiitollisuus-postauksia tai jotain muuta jos ei ole blogimaailmassa, pitäis ihmisten tehdä säännöllisin väliajoin. Huomais taas sen, että kaikki on oikeesti tosi hyvin. 🙂