Happiness is a journey, not a destination…
12
Päiväni alkoi eilen tästä. Odotushuoneesta. Ja minkä odotushuoneesta..?! No HAMMASLÄÄKÄRIN!! Mä en tykkää yhtään hammaslääkärissä käynnistä, mutta pakottaudun vuoden välein käymään.
Siellä se kauhupenkki odotti.. Huh! Ihan hienosti selvisin ja vain yksi pieni reikä löytyi suustani. Jei! Ensi viikolla sitä sitten paikkaamaan.. :/ Ootteko te hammaslääkärikammoisia vai onko se teille ihan piece of cake? 😉
Eilen treenasin salilla rintaa ja ojentajaa. Hampaat kipeänä pelosta kurvasin Märskyyn salille. Motivaatio salille menoon kyllä löytyi taas, mutta jotenkin ei ollut yhtään sellainen ”jippii salille”-fiilis. Tein kuitenkin treenin ja olen tyytyväinen.
Pukkarissa peilailua ennen salille menoa. Sivufiguriini olen jo ihan tyytyväinen. Mutta vatsalihakset haluaisin vielä näyttäväksi. Että tuollaista ”edestä päin ilman paitaa”-kuvaa ei ole tulossa vasta kun sitten kun sieltä löytyy jotain näytettävää. 😉
Salilla oli eilen jotenkin tavallista enemmän sellaisia ”pudottelijoita”. Tiedättekö mitä mä tarkoitan? Mun mielestä se on ärsyttävää. 😀 Okei, jos on tosi paljon painoja vaikka jossain rinnallevedossa tms, niin ymmärrän, että painot tippuu maahan liikkeen lopussa. MUTTA eilen salilla oli ykskin jäppinen, joka teki olkapäitä käsipainoilla, aina sarjan päätyttyä hän heitti painot käsistään maahan. Oikein sillain teatraalisesti ”huh kun tää on rankkaa”-tyylisesti. Mulla meinas mennä käpy nenään ja pyörittelin itekseni silmiäni siellä siihen tahtiin, että tää jäppinen huomas sen kai. ;D Koska seuraavaa sarjaa tehdessä se laittoi painot kiltisti maahan sarjan lopussa. Haha!!
Mitään mahtavia liikekuvia mulla ei oo eilisestä salitreenistä teille tarjota.
Treenin jälkeen lähdin tekemään taas InBody-mittauksia yhteen isoon firmaan Salmisaareen. Oli muuten hyväkuntoista porukkaa töissä siellä. Suurimmalla osalla oli rasvamassat ja lihasmassat kohilllaan. Siis oikeissa suhteissa. 🙂 Kiva kerran näinkin päin! Monesti tosiaan kun noissa isoissa firmoissa on mittauksia tehnyt, niin valitettavasti suurimmalla osalla ei ole arvot kunnossa ja viskeraalirasvat ja kaikki on ihan liian koholla.
Työkiire ja stressi vaan painaa liian monilla päälle ja sitä helpotetaan sitten viikonloppuisin alkoholilla ja herkuttelulla. Harmi vaan, ettei nuo kaks ”palkintoa” paranna oloa kuin hetkeksi, pitkässä juoksussa se vaan pahentaa. Surullisia faktoja näin kauniiseen lauantai-aamuun..
Illalla käytiin mieheni kanssa syömässä aivan mahtavassa italialaisessa ravintolassa Kruunuhaassa, Rodolfo-niminen ravintola on Helsingin vanhin italiailainen ravintola. Olen siellä jo lapsena käynyt äitin, isän ja veljeni kanssa. Voin suositetella. 🙂
Rodolfosta menimme kauppaan ostamaan viikonlopuksi ruokia kotiin. Ja ARVATKAA kuinka paljon mun teki mieli karkkia?! Koko viikko ilman valkoista sokeria ja herkkuja on mennyt ihan älyttömän hyvin. Mutta niin sitä vaan aivot on tottuneet ajatukseen, että viikonloppuna saa vähän karkkia tms.
Eilen oli selkeesti vaikein päivä ilman sokeria. Mutta siitäkin selvisin! 🙂 Ja näiden hyllyjen ohi käveltiin mieheni kanssa reippain askelin, ilman yhtään tuotetta ostoskoriin lisäten.
Mitä kuuluu teidän viikonloppuunne? Onko joka paikassa yhtä kaunis syksyinen aamu kuin täällä? Aurinko paistaa ja +13c näyttää mittari. Minäpä taidankin tästä laittaa pitkästä aikaa lenkkitossut jalkaan ja lähteä lenkkipolulle! Badabim badabum ja hauskaa lauantaita kaikille!!! ♥
12 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiitos kysymästä,viikonloppuun kuuluu viikkosiivousta kotona ja jossain välissä pitäisi juosta vielä viikon pitkä ja hidas lenkki. Huomenna työpäivä ja sen jälkeen arrrrrmotonta pakkausta, koska singahdan Riikaan pupustelulomalle miehen kanssa ma-ke. <3 Mä en selvinnyt karkkihyllystä. Tai en ostanut itselle, mutta lapsille ja verotan vähän jokaiselta…
Oi, ihanaa Riikan matkaa! <3Toivottavasti viikon pitkä lenkki oli onnistunut! 🙂
Jee hyvä että voitit mieliteot! 🙂 Mä heräsin tänään käymään yksillä Jyväskyläläisillä markkinoilla ja ostin mm. maailman parasta glögiä ja mausteita. Nyt pian suuntaankin salille jonka jälkeen isille syömään naudan sisäfilettä ja uunipottua. NAM! Yöksi töihin, mutta onneksi sielläkin on mukavaa! Eli oikein perfect lauantai tuloillaan. Ja huomenna on eka herkkpäivä sitten toukokuun 14. päivän, hui! 🙂
Jee! 🙂 Vitsi miten pitkään sä kyllä oot ollu herkuttomalla!!! Ja tänään sitten saat herkutella! Nam! NAUTI!! <3
Hyvvee kuuluu viikonloppuun! Viikonlopun ainoa treeni (jalkatreeni) on nyt alta pois ja huomenna onkin miehen maraton ja vaimo tietysti ylpeänä siellä kannustamassa.. :’) <3 <3
Tsemppiä miehellesi maratooniin! 🙂 Ja ihanaa sunnuntaita <3
Hyvältä näyttää sivuprofiili, huomattavaa muutosta tapahtunut! 🙂 Mulla oikein ihana aamu! Herätys jo 8 ihan ilman herätyskelloa! Spinning ja pumppi plakkarissa tältä päivältä! Hemmetti, pumpissa oli kans yks painojen tiputtelija! Ärsyttävää, kun siihen sen ”heittelyyn” ei voinut olla kiinnittämättä huomiota. 😀
Voi kiitos Hanna! :)Hahah! 😀 Vai että pumpissakin nykyään ”heittelijöitä”! Huh hah!!
Tuo hammaslääkärituolihan on ihan kuin siuta varten tehty, noin väriltään meinaan ;)Painojen tiputtelijasta tuli mieleen, että tänään salille sattui sellainen mies, joka oikeasti HUUSI penkkiä tekiessään. Eikä siis sellaista mitään ihan ymmärrettävääkin ”perus saliähkintää”. Tosi vaikea selittää, se olisi pitänyt (tai sitten ei…) kuulla ihan livenä, miulle tuli mieleen lähinnä joku yli-innokas jalkapallokatsomo tai jotain, kun se siis mölisi silleen ihan kunnolla! Huhhuh!Miulla on ollut ihan huippuihana viikonloppu tähän saakka! Tänään vietettiin laatuaikaa äidin kanssa ja vitsit miulla on maailman paras äiti!!!! <3
Hehe! 😉 Joo onneks oli sentään pinkki tuoli. Jotain kivaa! ;)Jotkut käyttäytyy salilla kyllä tosi oudosti. Mä oon kanssa törmänny tollasiin huutajiin. Tulee ekana vaan mieleen, että sattuuko se oikeesti niin paljon vai haluaako ne vaan että porukka huomaa miten raskasta juuri hän tekee..Ihanan kuulonen viikonloppu sulla! 🙂 Äidit on parhaita! <3
Tehot häviää huutaessa, koska huutaessa ei hengitä. Mua ärsyttää aivan suunnattomasti tollaset egopellet! Tosissaan treenaavat kyllä huomataan just siks, ettei ne tee itsestään mitään numeroa. Ei niiden tarvii. Eikä ne tosimiehet ja -naiset salille tuu toisiaan katsomaan vaan tekemään töitä. Sen näkee ja silloin niitä alkaa katella ihan vaan siks, ettei ne oo kattelua varten sinne tullu – jännä efekti 😉
Toi on muuten täysin totta! Yleensäkin mua (ja varmasti enemmistöä) on aina kinnostanut enemmän ihmiset, jotka ei tee itsestään suurta numeroa yhtään missään. Monestihan se, että joku kehuu vaikka että kuinka helvetin hyvä hän on juoksemaan, ei ole välttämättä se totuus, vaan enemmän itsetunnon pönkitystä. Ne jotka oikeasti juoksee helvetin hyvin, ei pidä mitään meteliä itsestään. (Siis esimerkkinä nyt vain tuo juoksu.)