Nahanluonti
6
Kuinka monta kertaa ihmisen elämän aikana luodaan nahka? Luoko kaikki sen yhtä monta kertaa?
Jotkut uskoo, että kolmenkymmenen vuoden välein tapahtuu aina jokin suurempi muutosprosessi ihmisen elämässä. Joku taas uskoo, että ihminen on sellainen kun on syntymästä kuolemaan. Ettei mikään muutu matkan varrella. Minä uskon, että ihminen luo nahkansa tietyin väliajoin.
Joiltain nahka tippuu huomaamatta, jotkut joutuvat vääntelehtimään uuden ja vanhan nahkan välissä.
Itselläni on tällä hetkellä käynnistymässä tai jo käynnissä nahanluonti. En tiedä oikein itsekään mitä se tulee tarkoittamaan, mutta tiedän jotain tapahtuvan.
Päässä vilisee kymmeniä, ellei satoja ajatuksia. Olen aika väsynyt. Tuntuu, että tarvitsen aikaa itselleni ja ajatuksilleni koko ajan enemmän.
Mieleni tekee painua metsän keskelle. (vaikka pelkäänkin siellä) Laittaa puhelin pois. Olla riippumaton puhelimen pirinästä ja somen läsnäolosta. (vaikka rakastankin niitä) Olla hetken aikaa saavuttamattomissa. (vaikka pelkään sitä)
Ihminen muuttuu elämänsä varrella. Se on varmaa. Luonnekin saattaa muuttua, mutta se ei ole niin yleistä. Ihminen kasvaa, luonteenpiirteet syvenee. Elämänjano ja itsensä tuntemaan oppiminen muuttaa ja kasvattaa ihmistä. Mutta usein vain hyvällä tavalla.
Jos usein menen suunapäänä eteenpäin, nyt tekee mieleni olla hiljaa ja paikallaan. Kuunnella ja katsella, antaa ajan näyttää mitä tapahtuu.
Tänään mun ei tehnyt mieli avata konetta, ei mennä instagramiin herättyäni. Tänään istuin kahvikuppi kädessä ja katsoin ikkunasta ulos. Ja menin takaisin nukkumaan. En ole oikein herännyt vieläkään. Mutta huomenna on taas jaksettava.
Jätän nahkani luomaan itse itseään, yritän kulkea rauhallisin askelin eteenpäin. Kyllä se elämä sitten ajallaan näyttää missä vaiheessa vanha nahka tipahtaa ja mitä sitten tapahtuu.
6 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Mä luulen, että toi nahanluonti tulee kolmenkympin kieppeillä aika monelle. Toiset varmaan sanoo sitä juuri siksi kolmenkympin kriisiksi. Itse olen muutaman vuoden yli sen kolmenkympin, mutta oikeastaan keväästä on muhinut sisällä kauhea tarve muuttaa elämässään asioita, lähinnä duunijuttuja. Takana kymmenen vuotta sosiaali-ja terveysalalla, täydennyskoulutuksia ja itsensä kehittämistä. Olen nauttinut työstä ja tottahan toki niitä aallonpohjiakin on tullut yhtä usein kuin onnistumisen tunteita. Nyt vaan tajusin, että pitää tehdä jotain, koska se aito ilo on alkanut kadota ja väsyttää. Rimpuilua uuden ja vanhan nahan välissä, just sellainen olo mulla on. Tsemppiä nahanluontiin, se johtaa usein parempaan :_)
Ihana tukka. Jos mahdollista niin näytät vieläkin kauniimmalta!
Ja tuo nahanluonti ajatuksena kuullosta mahtavalta teorialta. Jälkikäteen oma elämää ajatellen, näin on varmasti käynyt. Ja pientä kutinaa on jälleen ilmassa 🙂
Tykkään kovasti blogistasi ja ajatuksistasi. Olet mahtava motivaattori!
Ps. Mitä Gerelle kuulu? Itselläni on 11v. labris-vanhus.
Terkuin. Minttu
Ihana kirjoitus Monna. Olen niin pitkään lukenut blogiasi, mutta en ole aiemmin koskaan kommentoinut! Ihme mimmi 😛
Tuntuu että olin itse hiukan vastaavassa tilanteessa oman elämäni kanssa, mutten tunnistanut sitä silloin. En osannut rauhoittua. Liian kiire kivojen juttujen kanssa ja omat valinnat tukivat kiirettä. Nyt olen viettänyt kuukauden rauhassa. Omalla kohdallani se vaati ulkopuolisen pakoitteen pysähtyä: Muuton Yhdysvaltoihin, jossa en vaan yksinkertaisesti SAA tehdä mitään ilman työlupia. Täällä ei saa tehdä vapaaehtoistyötäkään ilman viisumia (paitsi jos kyseessä on kirkollinen organisaatio).
Aluksi oireilin pahasti uudesta tilanteesta. Kun kiire töiden ja koulun suhteen hävisi, tuntui että en ole enää tärkeä kun kukaan ei odota minulta mitään.. Kunnes tajusin että nyt mulla on aikaa laittaa itseni taas asemaan jossa olen itse itselleni tärkeä. Nyt otan tämän mielettömänä mahdollisuutena.
Kiitos kirjoituksestasi ja mahdollisuudesta kommentoida, taisin käyttää sen heti ihan huolella 😀
http://www.lily.fi/blogit/brigadoon
Ihana tukka! Sulle näyttäis kyl sopivan kaikki värit 🙂
Jes oot taas tumma!
Ja tsemppiä,kyllä syysväsymys on ihan totista totta..ja joskus on hyvä pysähtyä.
mulle astrologi sanoi viime vuoden keväällä tyttöjen illassa, että elämä tapahtuu muistaakseni 7 tai 12 vuoden ”sykleissä”, eli noiden vuosien jälkeen tapahtuu muutoksia ja edellinen jakso elämässä tulee päätökseen. ei mitään sen dramaattisempaa, vaikka kuulostaakin hurjalta, ”tulla päätökseen”. 😀 Mutta mulla kyllä viime vuoden aikana muuttui ihan kamalasti asioita – uusi työnkuva, isoisän sairastuminen, koiran menehtyminen, heti perään toisen isoisän menehtyminen, uusi pikkusisko (ollessani 22-v), syksyllä vanhemmat erosivat ja jouluna ostettiin asunto. kaikesta selvittiin. Joten kyllä uskon tuollasiin ”nahanluonti” -juttuihin. 🙂