Lisää sometaukoa, kiitos.
14
Kun nyt täällä lantsarit jalassa istun pienen alkeellisen mökin terassilla huomaan kaipaavani lisää sometaukoa. Yhtäkkiä suurin osa somessa olevista jutuista saa pulssin kiihtymään (ei hyvällä tavalla) ja stressitasot nousemaan. Niin moni haluaa päteä somessa(kin). Niin paljon kiiltokuvaa ja ihmeellistä käytöstä. Kun silmiin osuu yhdeltä jos toiselta liikunta-alan ryhmältä keskusteluja kuinka taas Hanna Partanen on mokannut – tekee mieli irtisanoutua koko somesta.
On jännä huomata kuinka luonto oikeasti palauttaa meidät juurillemme. Kuinka metsän rajalla ja meren äärellä tuntee ihan maadoittuvan. Silloin huomaa sen, kuinka nopeasykkeisiä ja impulsiivisia meidän monien elämät ovat. Kuinka monta kertaa päivässä tulee käytyä facebookissa tai instagramissa? Ihan oikeasti, onko joku laskenut omaa käyttäytymistään? Ja onko niidenkään kahden median käyttö millään tapaa tarpeellista päivittäin? Sitäkin tulee mietittyä.
Tiedän, tai ainakin luulen, että kun palaamme täältä maaseutumatkaltamme kotiin ja työt alkavat, minäkin olen taas somen pauloissa. Huomaan myös, että vaikka kuinka onkin ihanaa olla ilman jokahetkistä somen pläräämistä, silti ajoittain mietin onko siellä tapahtunut jotain mitä haluaisin nähdä? Tai jäänkö jostain paitsi kun en tiedä 10min välein, onko joku nyt lisännyt uuden kuvan instagramiin, onko minulle tullut lisää seuraajia tai onko joku kirjoittanut hyvän päivityksen facebookkiiin. Että kuinka sitä onkaan tullut riippuvaiseksi somekanavista.
Snapchat, se itselleni uusin kaikista, tuntuu tällä hetkellä ns. vaivattomimmalta sovellukselta. En ihan hirveästi seuraa muita siellä, muutamaa kaveria vain. Itse lisään jonkun videon sieltä täältä. Joskus useamman putkeen. Mutta sitten tulee kuitenkin mietittyä, onko tämäkään tarpeellista? Tai että mitä siitä kukaan kostuu jos näkee minun aamupalalautaseni?
Some kehittyy koko ajan. Ihan koko ajan tulee uusia sovelluksia ja medioita. Niistä on nuorimmat perillä ensimmäisenä. Facebook on nykyään pääosin vain yli kolmekymppisten paikka. Siellä ollaan me aikuiset ja meidän vanhempamme ja ehkä myös isovanhemmat. Sitten on periscopet ja muut, joista ainkaan itselläni ei ole mitään hajua. Eikä myöskään halua. Mutta ymmärrän sen, että ne kehittyvät ja yleistyvät. Myös vanhempien ihmisten keskuudessa. Tiedän jo nyt, että hyvän ystäväni isovanhemmat käyttävät snapchattia.
***
Sometauko on asia, jota useampi nykyään kaipaa. Yhä useammin näkee siellä somessa, että joku on taas pitämässä sometaukoa. Joku pitää päivän, joku viikon. Mutta on mielenkiintoista huomata elävämme niin someyltäkylläisyydessä nykyään, että moni haluaakin siitä hetkittäin eroon. Muutama vuosi sitten haluttiin kaikenlaiset vempaimet, jotka mahdollistivat somen käytön missä tahansa maailman kolkassa. Nyt halutaan lähteä sinne maailman kolkkaan ja jättää kännykät ja läppärit kotiin. Ainakin me vähän vanhemmat. Nuorille some on elämä.
Ensi viikolla matkamme jatkuu Itä-Suomeen, Nurmekseen Tuukan vanhempien mökille. Siellä meinaamme pitää taas sometaukoa. On hassua miten jo odotankin sitä, vaikka vasta pari päivää sitten pidin sometauon. On myös hassua, että samaan aikaan some ahdistaa ja koukuttaa. Ei osaa olla täysin ilman, mutta määrällisesti iso käyttö tuntuu koko ajan ahdistavammalta.
14 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Mä niin tiedän tän tunteen! Tiiätkin jo, että olin juhannuksen ihan täysin luurista irti – mähän en edes äitini viesteihin vastannut. 😀 Luotin siihen, että jos sillä on hätä niin se soittaa! Ei muuten soittanut. 😀
Some on niin jännä, kaksteränen miekka. Se on kuitenkin kaikkien bloggaajien elinehto, mutta miten irrottautua työstä kun se on samalla vapaa-ajan viettoa? Hankalaa. Mutta muutamana päivänä ei luultavasti tapahdu sellaista mihin ei pystyisi reagoimaan myöhemmin. 🙂
xxo,
Janina
http://www.fittimes.net
Joo, näin muistin. 🙂 Mäkin sanoin äidille, että soittaa jos tulee tärkeätä.
Some on todellakin kaksteränen miekka. Mut tosiaan parina päivänä ei voi tapahtua mitään sellaista, mistä jäis paitsi. Siks sometauot on ihan parasta välillä. 🙂
Moi Monna!
Itseä ahdistaa somen käytön määrä esim. Meidän nuorten keskuudessa. En muista välituntia milloin joku kaveriporukasta ei olisi ollut somessa. Ja se että jutellaan snäpin kautta!! Ja kyllä,kuulun itsekin näihin käyttäjiin,mutta pärjäisin helposti koko päivän ilman puhelinta. Se miksi en ole ilman puhelinta on ehkä vähän tyhmä. Olen puhelimella,koska muut ovat ja yksin ei ole mitään muuta tekemistä. Tuntuu myös kauhean ulkopuoliselta olla porukassa jossa kaikki muut ovat puhelimella.
*****
Kiitos ihanasta blogistasi ja ihanaa loppuraskautta! <3
Voi että! Joo ymmärrän täysin pointtisi!! Ja toi on munkin mielestä aika huolestuttavaa! 🙁 Että ei voida jutella kasvotusten kaverien kanssa vaikka ollaan siinä sentin päässä. Öh ja pöh. No ehkä some jossain vaiheessa vähän laskee suosiotaan. Hope so! 😉
Aika pal saa vettä virrata tuossa viereisessä Aurajoessa, jotta mä alkaisin puhua sometauosta. Mulla on jo päivittäinen twittertauko, kun en kerkeä päivisin pahemmin twiittailemaan. Iltaisin sitten edes vähän. Facen päivittämisessä oon yrittänyt nyt aktivoitua. Facessa asioiden jakaminen ei oo tuntunu pitkään kovin mielekkäältä, enkä tiedä mistä se on johtunut. Oon kuitenkin joka päivä lukenut feediäni, josko olisi jotain mielenkiintoista.
Mulla some on osa elämää, eikä sen takia tarvitse olla erikseen tauolla. Käytän somea, kun kerkeän enkä ressaa siitä yhtään sen enempää kuin vaikka kaupassa käymisestä.
Se on tosi hyvä, että se on sinulle noin. 🙂 Kaikille se ei ole tavallaan yhtä ”stressitöntä” käyttöä. Ja joillain (kovin monilla) sen käyttö menee yli ja syö muuta elämää.
Oletko miettinyt tulevan lapsesi some julkisuutta?
Onko lapsellasi oikeus päättää itse haluaako olla ”julkkis” vai päätättekö hänen puolestaan?
Itse olen tehnyt ratkaisun että lapset näkyvät kuvissa mutta ei tunnistettavasti, eli ihmiset jotka eivät ole lapsiani livenä nähnyt ei tiedä miltä he näyttävät.
En ole suuremmin tätä vielä miettinyt. Olenkin joskus tähän samaiseen kysymykseen täällä vastannut, että vauva-ajasta varmaan saatan laittaa kasvokuviakin. Mutta sitten kun lapsi on vanhempi, en välttämättä jaa somessa tunnistettavia kuvia. Mutta tämäkin mielipide voi muuttua ajan myötä.
Moikka Monna!
Ja ihanaa raskausaikaa, onnittelut vielä! <3
Luulenpa, että – kuten ihmiselämässä muutkin asiat – some ja sen käyttö sylkittelee. Mielestäni somen alati kasvava käyttö ei välittömästi ole negatiivinen ilmiö (olen miettinyt tätä myös), sillä omalta osaltaan se samalla lisää sosiaalisuutta. Tottakai on hassua, että ystäväporukalla istuessa suurin osa hengaa somessa, kun ne lähimmät ihkut tyypit ovat viekussa ja hetkessä on hyvä elää. Mutta toisaalta taas monelle some antaa kivasti puuhaa, itsellenikin harrastelijabloggaajana. Loistava tiedonvälitysväline!
Mutta varmasti meillä kaikilla tulee aika ajoin sosiaalinen ähky ja silloin veri vetää rauhallisuuteen. Ja kuinka ihanaa sekin on! Se saa taas arvostamaan sosiaalista hälinää ja toisaalta sosiaalinen virikkeellisyys saa taas arvostamaan rauhaa ja hiljaisuutta. Tärkeintä on tasapaino.
Koen myös asian niin, että tärkeintä on ihmisen oma itsetuntemus ja -tutkiskelu: voi ensin ihan avoimesti somettaa ja sosialisoida, ja juuri niinkuin sinäkin kannustavasti teit sitten avoimesti ilmoittaa, että nyt ei somettelu inspiroi. Tärkeintä on löytää itsestään rauha ja valinnan vapaus: minä voin olla somettamatta, ja olen silti hyvä tyyppi.
Toki sitten on keskustelu erikseen, kun some hallitsee henkilön maailmaa ja tykkäykset postauksiin määrittelevät ihmisen itsetunnon ja arvon – siitä saa pitkän keskustelun aikaiseksi. 😉
Repesin vähän myös tuolle kommentillesi keskusteluista liittyen Hanna Partasen mokailuihin, koska kommentoin HS:n verkkoartikkelia taannoisesta aiheesta Terveysblogissani. Tosin en moittiakseni Partasta, vaan nostaakseni muutamia toisenlaisia näkökulmia, kuin ylipaino ja syöminen. Itse kun taas olen SIIHEN keskusteluun kyllästynyt. 😀 Mutta mielestäni tämä on vain hyvä, että erinäisen artikkelit nostavat keskustelua – vaikka sitten blogaajat pätisivät ja loisivat kiiltokuvaa jostain tietämästään (tai tavallaan tietämästään 😀 ) aiheesta. Koska sitähän bloggailukin on. Tiedon välittämistä ja joskus tietynlaisten näkemyksien nostamista esiin. <3
SUMMA SUMMARUM, ota toki rauhassa ansaittu tauko ja hengähdä somesta. Mitään ei missaa – ja jos missaa, niin aina voi esim. Faceen heittää profiiliinsa minkä tahansa up date -kysymyksen, niin jengi vastaa. 😀
Ihanaa kesää! <3
Kipa / Terveysblogi.fi
Joo ehdottomasti oon smaa mieltä, että some ei todellakaan ole vain huono asia. Sitä kautta moni löytää ystäviä tai jopa parisuhteita.
Itseäni somessa välillä ahdistaa se, että kun se on myös osa työtäni. Eli tarvin siitä välillä taukoa. Ja toinen mikä siinä välillä ahdistaa on se, että monilla kaikki tapahtuu siellä. Unohdetaan se ns. ”oikea” elämä siitä rinnalta. 😀
Ihanaa kesää myös sulle! 🙂
Mietein että silloin kun työ on osaksi somessa, niin saattaa kaivata vielä enemmän sitä sometaukoa. Itse en ole kertaakaan pitänyt mitään suunniteltua sometaukoa, joskus onnhiljaisempaa ja joskus hyvin aktiivista. Fiiliksen mukaan menen ja pyrin olemaan stressaamasta sometuksesta tai sometuksettomuudesta 🙂
Joo, niin se varmasti meneekin. Kun se työ liittyy vahvasti myös somen käyttöön, niin siitäkin kaipaa ”lomaa”. 🙂
Laitathan kuvia Nurmeksesta. Näkis vähän vanhoja kotikulmia… 😉 Ja jos haluatte nähdä oikein kauniita maalaismaisemia, niin ajelkaa Valtimolle vanhaa tietä eli Jokikylän ja Karhunpään kautta. Alkumatka on soratietä, mutta kyllä se asfaltiksi muuttuu. Valtimolla on tasan yksi ravintola ja sieltä saa Suomen parhaita pitsoja. Toki siellä on terveellisempiä vaihtoehtojakin… Oletteko käyneet Valtimolla?
Laitoin! 🙂 Ei olla käyty Valtimolla, ohi on kyllä ajettu monesti.