Miksi on niin vaikeaa vain olla?
20
Mulla oli viime viikonloppuna kolmen päivän vapaa, pe-la-su. Perjantaina en tehnyt oikeastaan mitään, tai no käytiin kuvaamassa vähän blogia varten juttuja ja tein tilityksen kahdelta kuukaudelta ja…. Lauantaina sitten en oikein tehnytkään mitään. Tai no vastailin pariin meiliin, kirjoitin blogia, kävin salilla ja…. No sunnuntaina sitten ajattelin, että tänään en tee mitään. Mutta mitäpä luulette, kävikö niin?
Ei. Aamusta kirjoitin blogia, vastailin kommentteihin ja käsittelin valokuvia. Suunnittelin jo tulevaa viikkoa niin bloggaamisen, töiden kuin omien treenienkin osalta. Mietin, että olisin vielä katsonut kirppisvaatteita – kun eihän tässä nyt ole oikein mitään tekemistä. Tuukka teki omia töitään ja kävi kuvaamassa yhtä tulevaa projektia. Ja sitten iltapäivällä me käytiin vielä Tuukan vanhempien luona kahvilla.
Mietin sitten sunnuntaina, että mikä siinä on ettei osaa vain olla? Aina haaveilen niistä päivistä, että ei ole mitään tekemistä ja saa vaan olla. Sitten kun on sellainen päivä, kehittelen kaikenlaista pikkutekemistä ja turhaudun vain makoilemiseen. Muistan, että nuorempana osasin nauttia tyhjistä päivistä. Oli ihana vain möllöttää kotona, katsoa joku leffa ja lukea kirjaa. Tehdä jotain hyvää ruokaa ja ihan vaan olla.
Miksi se on nykyään niin vaikeaa? Miksi tulee huono omatunto jos vain makoilee koko päivän? Että ei tässä nyt saanut mitään aikaiseksi, vaikka oli vapaapäivä. Vaikka sehän olisi nimenomaan hyvä, että vapaapäivänä ei tekisi mitään. Ainakin joskus.
Miksi tulee levoton olo? Turhautunut olo? Saamaton olo?
Miten te vietätte vapaapäiviä? Onko teillä sellaisia ”ei mitään tekemistä”-päiviä ja ihan vain olla möllötätte ja nautitte? Miten onnistutte siinä? 😀 Kertokaa vinkkejä! 😉
20 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Odotan yleensä aina innolla vapaapäiviä ja ajattelen jo keskiviikkona, että ”jes pian on lauantai, mä niin vaan oon ja relaa”, haavelen ahmivani kokonaisen kirjan yhdeltä istumalta! No kappas lauantai tulee ja aamulla kun herää, niin heti alkaa aivot raksuttamaan ”niin joo mitähän sitä nyt tänää tekis, pyykkiä pitäis pestä ja käviskös lenkillä ja sukulaisilla kylässä. Siivoon, käyn kaupassa ja tietysti teen ruokaa”. Pian kello on kahdeksan illalla ja sillon sitä ajattelee, että noh tää päivä tais olla tässä, eipä kerenny tälläkään kerralla vaan olemaan. Vaikka eihän noissa edellä mainituissa asioissa mitään pahaa ole ja täytyyhän nyt kaupassakin käydä… Kai tää suorituskeskeinen elämäntyyli vie mennessään ja ottaa myös otteen vapaapäivistä. Tulee aina huono omatunto, jos on viettänyt päivän tekemättä mitään ja joku toinen kertoo kuinka hän tänään kerkesi tekemään sitä ja tätä ja tota. Tuntee itsensä huonommaksi ihmiseksi aina tuolloin, vaikka musta on kyllä hienoa jos ihmiset osais relaa ja ottaa välillä ihan lungisti!
Kuulostaa tutulta! 😀
Mulla ei tuu kyllä huono omatunto siitä jos joku kertoo tehneensä sitä ja tätä. Jos kerrankin oon onnistunut ottamaan vaan löysästi, niin oon siitä ylpeä. 😀
Tekee sitä mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Ei se sen vaikeampaa ole. Ei suunnittele etukäteen mitään niin ei petykkään. Jos aamulla olo tuntuu levottomalta eikä osaa asettua lukemaan niin touhuaa jotain mitä sillä hetkellä katsoo aiheelliseksi touhuta. Viettää sen lepo- lukuhetken sitten kun malttaa asettua. Itse olen nykyään toiminut näin niin on ihan hyvä fiilis siitä, että on saanut jotain aikaan ja siitä, että on osannut relatakin hetken.
Tai jos aamulla on herättyä ihan töttöröö olo niin tulee syötyä aamiainen ja sen jälkeen vielä pötköteltyä. Sitten kun olo alkaa levottomaksi niin nousen ylös ja teen jotain niin taas on mukava fiilis. Itsellä vapaat menevät nykyään itseä kuunnellen jos ei ole mitään etukäteen sovittua. Ennen touhusin pakonomaisesti kaikkea vaan nykyään kun lapset on jo isoja osaan asettua relaamaankin jos siltä tuntuu. Tekemättömät työt ei silloin häiritse kun tiedän, että jossain vaiheessa ehdin ne kuitenkin tekemään. Jos ne on niin tärkeitä hommia, että niitä ylipäänsä edes pitää tehdä.
Niin se kai pitäisikin ajatella. 🙂
No kun vaan on tekevä luonne??
Olen jo hyväksynyt asian..mutta vapaapäivänä (en kyllä muista milloin viimeksi oli) tekeminen on mukavaa ja rennompaa. Tai ainakin yleensä..
En oikein edes nauti kirjan lukemisesta tai löhöämisestä. ?
Niin, tekevä luonne se minäkin kai olen. Ollaan puhuttukin tästä Tuukan kanssa, että kaikki ei vain nauti siitä pelkästään löhöämisestä.
Mä kyllä välillä onnistun nauttimaan. 😀
Kahden alle kaksi vuotiaan äitinä voin kertoa ettei ole paljon kerennyt käydä vapaa-aika tai pitkään nukkuminen edes mielessä. Lepään sitten haudassa ?
Ihanaa olisi vain olla ja möllöttää, karkkia ja hyvä lehti tai kirja kainaloon, mutta ei. Jos lapset nukkuu yhtäaikaa niin sitten nukun minäkin tai laitan tuhoja järjestykseen.
Silti en vaihtais, ? äitiys on minulle ihanaa ja lapset ovat lainassa. Kohta ne jo kipittää kouluun ja ajaa mopolla ja haistattelee mulle vaikka tänään vaihdankin molemmille vasta vaippoja ?
Haudassa on hyvä levätä! 😀 😀 Haha! No ei vaiskaan.
Mä en osaa olla…Paitsi ehkä illalla hetken telkun ääressä mutta silloinkin juoksen koko ajan jossain…Odotan myös aina päiviä milloin ei ole mitään pakollista mutta niinä päivinä sitten teen senkin edestä koko ajan jotain…
😀 Haha! Oisko sukuvika?! 😉
Onnistun siinä ainoastaan poistumalla kotoa 😀 Mökillä iskee mökkifiilis jolloin tulee kirja napattua käteen tai pelikortit kaapista. Silloin kumminkin on saunan lämmitys hommaa,grillausta yms..joten täysin toimeton siellä koskaan voi olla, mutta olo silti täysin rentoutunut. Suosittelen siis pitkää ulkomaanreissua jolloin on aikaa löhöilyyn eikä ainoastaan nähtävyyksien kiertelyyn 😉 hih! Me oltiin 6 viikkoa Espanjassa kesälomalla ja mukana oli myös neiti 10 kk, hyvin sujui ja sai löhötä!
Joo mökki on muuten hyvä paikka olemiseen!! 🙂 Toi pitääkin muistaa! Siellä osaa ottaa rennosti jotenkin ihan automaattisesti. <3
Ulkomaanmatka voisikin olla ihana juttu ensi keväänä. Joku sellainen ihana möllöttelyloma vain auringossa.
Luin jostain tutkimuksesta että ihminen mieluummin ottaa sähköiskuja kuin on hiljaisessa huoneessa omien ajatustensa kanssa varttitunnin. Uskon että useimmat suorittaa koska he pelkäävät mitä tapahtuu jos lopettaa ja joutuukin psykobabble termein ”kohtaamaan itsensä”. Syynä tähän voi olla vaikka se että tuntee itsensä kroonisesti riittämättömäksi tai tyhjäksi tai elämän merkitys on kateissa, mikä on helppo ulkoistaa siihen ettei ole hinkannut lattiapintoja tänään vasta kuin puoli tuntia. Kun taas oikeasti se voi kummuta ihan jostain muualta. Tämä yksi vaihtoehto eikä päde kaikkiin.
Näinhän se voi olla! Uskon kyllä täysin tuohon tutkimukseen.
Mutta omalla kohdallani sitä on vaikea valita vaihtoehdoksi, koska pohdin paljon asioita ja annan ajatuksille välillä vähän liiankin kanssa aikaa ja tilaa. 😀
Kyllä niitä on. Lasten kanssa rauhoittumisen ja läsnäolon taito on vaativa laji, mutta onnistuu. Tänään katsottiin keskimmäisen kanssa youtubesta varmaan pari tuntia tollaisia tanssivideoita (baletti, jazz, bollywood, kiinalainen jne.)mua huomenna jatketaan:) Oltiin vaan ja tyttö tykkäs niin. Itsellekin se on mukavampaa ihan rauhoittua vaan. Heti kun tabletti kourassa puuhastelleet omia asioita niin stressaantuu ja kyllästyy. Vanhemmuus on onneks opettanut mulle armoa, tyyneyttä ja läsnäolon jaloa taitoa. On toki joutunut elämänoppaitakin lukemaan. Kirjat on myös semmosia jotka vie mennessään, ihan täysin:)
Joo, kyllä läsnäolon jalo taito on tosiaan opettelun kautta tulevaa taitoa. Olen sitä jonkun verran myös koittanut harjoitella. Välillä onnistuu paremmin, välillä huonommin. 😀
Huomaan myös, että tuo läppäri, kännykä, tabletti ja plärääminen ei todellakaan rentouta vaan nimenomaan jotenkin stressaa ja saa levottomaksi.
Ihanan kuuloinen hetki teillä ollut tytön kanssa. <3
Odotan vapaita kahden lapsen äitinä ei oo mahdollista vaan olla. Itse joudun välillä väkisin vaam olemaan ku selkäkipuja mutta kehitän aina jotain niillekin päiville. Esim vieraita.
Niinhän se helposti menee täälläkin! Kun on se vapaapäivä, niin siihen keksii ainakin sitten kaverien tapaamista jos ei muuta. 😀
Vapaapäivät ja yksinolo – parasta! Vaikka ihmisten seurassa viihdynkin, niin ne hetket kun saa olla kotona aivan yksin, ovat mulle tärkeitä. Saa niin kuin nollata päätä ja olla vaan 🙂
Itse osaan kyllä olla möllöttää (syödä ja katsoa leffaa, nukkua yms.) vaikka koko päivän, mutta harvemmin enää toista päivää putkeen 😀 Toisena päivänä laitan sitten pyykkikoneen pyörimään ja käyn kaupassa tai teen muita kotihommia, yleensä yksi päivä riittää siihen pään nollaamiseen 🙂
Joo, itsekin tykkään yksinolosta ja hiljaisuudesta. Siitä, että saa nimenomaan nollata ajatukset.
Harmittaa, että olen jotenkin ennen osannut paremmin tuon möllöttämisen taidon. 😀 Mutta ehkä se tulee vielä takaisin! 😉