Onko pakko synnyttää, jos ei tahdo?
47
”Mistä on kaikki synnytykset tehty?
Verestä, hiestä, kyyneleistä, huudosta, kivusta, pelosta ja paniikista!!
Niistä on kaikki synnytykset tehty.”
Siis apua todellakin!! 😀 Näin mä ajattelen just nyt tällä hetkellä! Ajatelkaa miten hullu ihmismieli on! Mä olen saanut lukea täältä blogini kommenteista, kuullut ystäviltäni ja vaikka mistä ihania kokemuksia synnytykseen liittyen. Siitä miten kaikki on mennyt helpommin, kuin on kuvitellut. Ja että kivunlievitysmenetelmät on auttaneet. Ja että se synnytys ei ole kestänytkään niin kauan kuin on pelännyt jne.. SILTI mä kuvittelen nyt mielessäni vaan niitä kamalia kokemuksia. Niitä sellaisia kauheita leffasynnytyksiä, missä nainen on hiestä märkänä ja huutaa ja itkee ja veri roiskuu ja kaikki paikat repee.
Mä katoin pari päivää sitten sellaisia erilaisia ”vauvamatkalla”-videoita HUS:n sivuilta. Neuvolantäti oli sanonut, että niitä on hyvä katsella ennen synnytystä, niin tietää vähän mitä siellä tapahtuu. Että mitä ennen synnytystä, sen aikana ja sen jälkeen tapahtuu.
No ajattelin sitten olla reipas ja kunnollinen kansalainen ja katsoa videoita. Niissähän ei siis todellakaan mikään veri roisku, eikä naiset huuda kuin tapettavat siat teurastamoissa. Ne on hyvin pehmeitä, kauniita ja turvallisia videoita. Jokaisessa videossa kätilö (eri videoissa eri kätilö tai lääkäri) kertoo rauhallisella äänellä mitä tapahtuu missäkin vaiheessa. Kätilö sanoo myös jokaisessa videossa noin minuutin välein; kaikki tulee menemään hienosti, sinä selviät kyllä.
Katsoin niitä videoita kuitenkin kauhusta kankeana. Kun Tuukka tuli kotiin sanoin hänelle, että onko mun pakko synnyttää jos en tahdo. Että eikö sen vaiheen yli voisi vaan hypätä?!
No eihän sitä voi.
Joskus aiemmin (ennen raskautta) ajattelin, että jos ikinä tulen saamaan lapsia, haluan suunnitellun sektion. Olin siitä 100% varma. Olin ihan täysin varma, että en halua synnyttää alateitse. No kuitenkin nyt raskauden myötä ajatukseni on vaihtuneet. Alateitse synnyttäminen on luonnollista ja siinä on monia hyviä puolia. Sektiohaava on myös kuulemma kovin kivulias ja siitä paraneminen ja palautuminen on pitkäkestoista.
Mutta kyllä mun pitää myöntää, että synnytys jännittää aika paljon. Vaikka samalla tiedän, kuinka hyvin Suomessa toimii kaikki. Miten hyviä ammattilaisia on koko synnytyksen ajan ympärillä. Myös se synnytyksen jälkeinen aika jännittää. Ihan siis ne pari vuorokautta siitä synnytyksestä, että miten kovat kivut on synnytyksen jälkeen, pystyykö sitä lainkaan istumaan tai käymään vessassa. Apua! Sitähän menee ihan hulluksi, jos näitä juttuja liikaa pohtii. Mutta minkäs sitä ihminen omille ajatuksilleen mahtaa. Varmaan täytyisi lukea jotain rauhottavia oppaita ja opetella meditoimaan ja rauhoittamaan mieli.
Mutta kaipa jokaista ensisynnyttäjää jännittää? Ainahan sellainen jonkin verran pelottaa, mistä ei ole kokemusta tippaakaan. Vaikka olisikin maailman hurjapäisin ja kovin supertyyppi.
***
47 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Voi Mussukka! Perjantaina nähdään ja jutellaan! Mä rupeankin nyt muistelemaan mitä mulle siellä pelkopolilla vastailtiin.. Oothan muuten varannut ajan sinne? Pus pus kohta nähdään!
Kyllä se jännittää, aina ja kaikkia! Eihän koskaan voi tietää miten se lopulta menee. Itse olen kokenut sen jo viisi kertaa. Ajattele miten kummallista sekin on, että 3 ensimmäistä synnytystä oli kauhean kipeitä, silloin ajattelin että ei ikinä enää, mutta niin vain löysin itseni aina uudestaan synnäriltä 🙂 sen kestää kun tajuaa että se ei kestä ikuisesti. Se kipu loppuu ja palkinto on niin täydellinen että sitä euforiaa on vaikea saada mistään muusta. Minulla joka synnytys on ollut edellistä helpompi, kaksi viimeistä suorastaan naurettavan helpot ja käytännössä kivuttomat. Eka kyllä tuntui senkin edestä, mutta siitäkin selvisin. Niin selviät sinäkin! Oma kokemus on että se jännittää siihen asti kun synnytys alkaa. Sen jälkeen on aika rauhallinen olo, vaikka hetkeksi tuleekin vielä olo et voiko tän perua ?
Kolme lasta olen alateitse synnyttänyt ja vaikka se sattuu ihan helv…. niin en vaihtaisi niitä sektioon. Nyt neljännen kohdalla on pieni sektion mahdollisuus jos ei tietyt asiat tässä raskauden aikana muutu ja en sinne haluaisi mutta faktahan on se että jotain kautta sieltä pitää ulos tulla!?
voi muru <3
tuttuja pelkoja, ensi tois ja vaiks miten monennelle synnyttäjälle…
huoli pois.
kun supistukset alkoivat, niin mulla ainakin varisi kaikki turha ajattelu pois. siinä hetkessä on pakko olla niin läsnä, että ihan sama muulla maailmalla.
synnytys on hankala siinä, että se kestää sen minkä kestää. se ei oo tunnin jumppa pt:n kanssa, ja voi kellosta katsoa, että 20min ku jaksaa ni oon selvinny 😀
loppu on kuitenkin kuin kunnon pt:n kanssa. viel yks, eiku viel yks, vielä jaksaa. ponnistaponnista.
ja ne voimat mitkä nainen saa! se on hurjaa!!!
synnytys lähtökohtaisesti ei ole nautinnollinen kokemus, mutta se on hieno kokemus. todella hieno!
Mä olen synnyttänyt kahdesti alateitse ja yhdesti sektiolla koska en voinut synnyttää tavallisesti ja kai aika kultaa muistot (vaikka kaikki tapahtuneet 5v sisällä) koska mulla tekee mieli sanoa sulle vaan että ei se oo todennäköisesti yhtään niin kamalaa kuin luulet! Mulla ei ainakaan oo koskaan synnytyksessä ollut mitään paniikkia, komplikaatiot on tietenki asia erikseen. Jos saat hyvän puudutteen et välttämättä tunne juuri mitään ja jos synnytät luomuna se on todella kivuliasta mutta eri tavalla palkitsevaa ja itse ainakin palauduin hurjan nopeaa. Jos synnytys ei jostain syystä etene niin osaava henkilökunta kyllä ottaa tilanteen haltuun 🙂 jos sairaalassa synnytät niin et todellakaan ole yksin ja oman onnen nojassa. Mulla neljäs synnytys pian edessä ja haluan ehdottomasti synnyttää alateitse jos se on mahdollista ja haaveissa ihan luomuna synnyttää (vaikka muistan kyllä et viimeksi tuntui että repeän kahtia niin en revennyt) 🙂 ihan tavallisia ensisynnyttäjän ajatuksia sulla mutta helpoin ku et ajattele liikaa ja tuudittaudut ajatukseen että kyllä kaikki menee hyvin 🙂
Hei Monna!
Olen itse kaksiviikkoisen tyttövauvan äiti. Ymmärrän jännityksesi ja pelkosi, onhan edessä elämänne suurin ja hienoin hetki! Olen itse vahvasti sitä mieltä, että neuvola ei pysty valmentamaan synnyttäjiä tarpeeksi hyvin synnytystä varten. Tärkeätä olisi tietää synnytyksestä ja sen luonnollisesta kulusta sekä niistä keinoista miten pystyy itse luonumenetelmillä synnytyskipua hoitamaan. Jokaisen synnyttäjän pitäisi itse olla se aktiivinen osapuoli kätilö vain auttaa ja ohjaa. Oma synnytykseni (olen ensisynnyttäjä) kesti 15 h ja voin sanoa että se oli niin voimaannuttava kokemus! Synnytys yhdisti minua ja puolisoani entisestään ja mielestäni synnytys oli kaunis ja ihana kokemus ? Toimin itse aktiivisesti, en pelännyt supistuksia vaan otin ne vastaan ja mietin että tämä on nyt minun työtäni jotta saamme palkinnon syliimme. Ja voin vakuuttaa, että kaikki kipu ja väsymys unohtui kun vauvan sai rinnalle. Synnytyksen jälkeisinä päivinä pystyin istumaan ja liikkumaan normaalisti, mitä sektion jälkeen ei pysty tekemään. Sanoinkin miehelleni, että voisin vaikka synnyttää ensi viikolla uudestaan ? Alapää oli tietenkin hellänä, mutta nyt kaksi viikkoa synnytyksestä se on jo ihan normaali. Vaunulenkille pääsin jo heti kotiuduttua eli kolme päivää synnytyksestä ?
Itse en pelännyt raskausaikana synnyttämistä lainkaan. Uskon että tähän vaikuttaa se että olen itse ammatiltani kätilö. Luotan synnytyksen fysiologiaan ja siihen että kehoni pystyy synnyttämään. Vaikka olen salissa nähnyt paljon hurjia tilanteita en tehnyt niistä kauhukuvia itselleni vaan tiesin, että kaikki menee juuri niinkuin kuuluukin.
Suosittelen teille synnytysvalmennusta yksityisellä sektorilla. Monet kätilöt pitävät valmennuksia pk-seudulla ja uskon että siitä olisi sinulle ja tuukalle hyötyä! Minullekin voit laittaa sähköpostia, jos tulee mieleen kysyttävää synnytykseen, raskauteen tai lapsivuodeaikaan liittyen, vastaan mielelläni ?
Tsemppiä ja luota kykyysi synnyttää!
Sekä kiireellisen sektion että 18 tuntia kestäneen alatiesynnytyksen kokeneena valitsisin silmää räpäyttämättä alatiesynnytyksen, jos asia olisi ajankohtainen. Ja toki jos valinnanvaraa olisi, kiireellisestä sektiosta ei paljon äidiltä kyselty mielipiteitä 😉
Tsemppiä loppumetreille, älä ala panikoida! Naiset ovat synnyttäneet vuosituhansien ajan =)
Tottakai synnytys jännittää ja se on aivan normaalia. Eikä kukaan voi luvata, että se olisi kivutonta ja kaikki menisi hyvin.
Itselleni synnytys oli ihana kokemus. Puudutteet osuivat nappiin, ponnistaminen ei sattunut juuri lainkaan eikä mitään repeämisiä tapahtunut. Heti pystyin istumaan (tosin pelkäsin miltä se tuntuu ja hetken välttelin sitä parhaani mukaan) ja hoitamaan vauvaa ilman kipulääkkeitä. Paljon pahempaa kuin synnytys olikin sitten imetys ja sitä kipua kesti reilu pari kuukautta (kannattaa varautua siihenkin).
Mutta yhden neuvon voin antaa, mikä varmasti tekee synnytyksestä paljon helpompaa: keskity hengittämiseen. Sama juttu kuin treenatessa, jos ei muista hengittää, ei koko hommasta tuy yhtään mitään 🙂
Tsemppiä loppuraskauteen ja tulevaan synnytykseen!
Synnytys jännittää kaikkia ihan varmasti paljon etukäteen mutta jos tuntuu, että pelko/jännitys käy ylivoimaiseksi, kannattaa käydä pelkopolilla keskustelemassa asiasta. Minulla ainakin auttoi todella paljon. Itse olen ollut kaksi kertaa synnyttämässä ja molemmilla kerroilla lasketun ajan tienoilla on jo niin ”valmis” odottamiseen ja olo tukala, että kyllä sitä odottaa jo kovasti, että synnytys käynnistyisi. Minulle on kokemusta sekä ns normaali alateitse synnytyksestä, että kiireellisestä sektiosta ja molemmista olen toipunut fyysisesti nopeasti, vaikka jokainen tarina on toki omansa. Ikimuistoisia kokemuksia joka tapauksessa molemmat. Ole luottavaisella mielellä!
Suosittelen käymään Studio Manipuran Aktiivinen synnytys-valmennuksessa tai jos ei ehdi valmennukseen, niin heillä on nettisivut. Sieltä me, minä ja mies, saatiin molemmat tosi paljon eväitä synnytykseen ja ainakin itse menin valmennuksen jälkeen synnyttämään tosi hyvillä mielin. Itselle osui myös Kättärillä upeat kätilöt, jotka ovat isossa osassa synntyksessä 🙂 itsellä synnytys meni aluksi tosi hyvin mutta päättyi lopulta kiireelliseen sektioon. Nyt 4,5 kk myöhemmin voin sanoa että sektiostakin voi toipua nopeasti ja palkinto on kyllä maailman ihanin <3
Leppoisia ja positiivisia synnytysajatuksia täältä sinne!
Piti vielä lisätä, että synnytys on oikeasti tosi hieno kokemus, vaikka itsellä se ei edes mennyt kuin Strömsössä tai niin kuin olin kuvitellut (ei juuri kannata etukäteen kuvitella mitään 😀 ), se on hämmästyttävää mihin ihmiskeho pystyy ja ammattitaitoisen kätilön sekä tukena olevan kumppanin avulla se pystyy todella huikeisiin suorituksiin.
Yhdyn tähän kommenttiin täysin 🙂 vierellä 5pvää vanha neiti ja huomenna kotiudutaan. Maailman parhain palkinto sieltä tulee, koitat vaan pitää sen kokoajan mielessäsi <3 ja vaikka tosiaan meilläkin meni miten meni, kaikki lopulta hyvin ja on todella hieno tunne että on tuon pienen ihmisen saanut sieltä alateitse maailmaan. juttele neuvolassa jännityksestäsi! Tsemppiä!
Hei hyvin se menee!
Itsellä ensimmäinen alateitse n.3h ponnistuksen jälkeen lopulta kovilla imukupeilla saatiin lapsi maailmaan ja hengissä. Eli vaikka vaikeaa oli niin loppu hyvin kaikki hyvin. Toisen kohdalla mentiin suunnitellulla sektiolla joka sujui hyvin. Toivuin nopeasti(urheilun ansiosta?) ja kolmen päivän päästä päästiin sairaalasta kotiin. Viikko sektiosta aloitin kuntopyöräilyn. Kävely oli aluksi hidasta ja sängystä täytyi nousta ”sivuittain”, mutta muuten pärjäsin kotona taaperon ja vauvan kanssa hyvin:). Sairaala henkilökunta tietää mitä tehdä jos tulee eteen odottamattomia tilanteita synnytyksessä. Ei mikään urheilukisa/tulos jne. anna samaa fiilistä kuin se kun saa oman lapsen syliinsä! Tsemppiä!
Minulla on yksi lapsi. Lähes koko raskauden ajan luulin synnyttäväni alakautta, kunnes ihan viime metreillä päädyttiin suunniteltuun sektioon perussairauteni vuoksi.
En ollut oikeastaan ajatellut synnytystä raskauden aikana: ajattelin vain, että kaikki tutut äiditkin siitä ovat selvinneet ja niin selviän minäkin. Se olikin sitten aika jännä tunne, kun yhtäkkiä päätettiin sektiosta.
Olen itse ehdottomasti sitä mieltä, että kannattaa yrittää synnyttää alateitse, jos mahdollista. Vaikka välillä tuntuu huvittavalta, että miten synnytys voi olla luonnollista kun se oikeasti on aika iso ponnistus naiselta, niin onhan se. Toki synnytystarinoita on laidasta laitaan, eikä koskaan valitettavasti etukäteen voi tietää, miten se itsellä tulee menemään.
Mutta jos jostain syystä kohdallasi päädyttäisiin suunniteltuun sektioon, voin kertoa ettei sekään ole paha paikka. Minulla kaikki meni hienosti, vaikka jotain pientä ylimääräistä vuotoa leikkauksessa tulikin ja haavasta hieman tavallista pidempi. Toipuminen toki vei aikaa, mutta mieheni avustuksella lapsen hoito onnistui hyvin heti ja vähitellen myös kaikki itseksenikin pystyin tekemään. Tottakai alku oli vähän tahmeaa, jos nyt oikein alkaa muistelemaan. Mutta nyt kun mietin tuota parin vuoden takaista, en oikeastaan edes koskaan muista, että minulle silloin tehtiin niinkin iso leikkaus kuin sektio ja toipuminen vei aikaa. Muistan vain sen ihanan tunteen, kun poika oli turvallisesti sylissäni ja sen pienen nyytin kotonamme. Siinä yhtäkkiä äitinä kaiken huomion vei se lapsi ja se oma toipuminen meni siinä sivussa, enkä siitä oikeastaan enää mitään muista :).
Itse lähdin synnyttämään esikoista ilman ”turhia” pelkoja, toki jännittyneenä. Synnytys jouduttiin käynnistämään ja aivan kaikki mahdollinen meni pieleen. Lopputuloksena hätäsektio, epiduraalikomplikaatio josta seurasi spinaalipäänsärky ja tietenkin terve vauva, mikä luonnollisesti on se tärkein asia. Oma synnytykseni ikävä kyllä on juuri niitä ”kauhutarinoita”, joista jää pelkoja ja jopa traumoja. Toivon, ettet sinä tai kukaan muu odottava äiti joutuisi sitä kokemaan. Kuuden viikon päästä tai milloin kuopus päättää syntyä pitäisi uudestaan synnyttää . Tunnustan, että se pelottaa jumalattomasti, vaikka pelkopolilla olen päässyt ajatuksia ja pelkoja työstämään. Tarkoitukseni ei koskaan synnytyksestä kertoessani ole peloitella muita. Pointtina vaan se, ettei kaikki ne ”kauhutarinat” ole liioiteltuja vertailukuvia. Vaan toiset todella joutuvat kokemaan synnytyksen ikävällä tavalla. Toivottavasti toisella kerralla pääsisin kokemaan ne kuuluisat synnytyksen euforiat. Onnea synnytykseen myös sinulle 🙂
Hahaa veit sanat suustani! Sain ite samat ohjeet nlasta ja minähän innokkaana katoin sitte jokaikisen niistä videoista, jonka jälkeen reaktio oli tasan sama kun sulla: onks pakko synnyttää jos ei haluu 😀
Uskon kanssa et kyllä se sieltä ulos tulee ja yritän olla ajattelematta koko asiaa, mut nyt tiedän seuraavaa raskautta ajatellen( jos vielä lisää palleroita siunaantuu), että raskauaikana on ainakin kaks EHDOTTOMASTI kiellettyä: keskustelupalstojen lukeminen ja synnytysvideot:D
T. H hetki lähestyy uhkaavasti, la 12.11 <3
Hienosti Monna tulee synnytys menemään! Ei kannata miettiä ennakkoon paljoja vaan menee paikan päälle ja tekee parhaansa! 🙂
Itse alatiesynnytyksiä 2 kpl ja samalla kertaa kun kaksoset puskin maailmaan molemmin päin jalat ja pää edellä :D. Itse menin synnytykseen varsin rennolla mielellä, tiesin kyllä ennakkoon, että voisi melkein pääsyliput myydä kuin kyse kaksossynnytyksestä. Touhun jälkeen ei ole koskaan ollut niin väsynyt ja samaan aikaan sanoinkuvailemattoman onnellinen olo. Leukaperiä myöden oli paikat jumissa kun oli hommaa tehty tosissaan 🙂 Tsemppiä!!
Sinähän oot kehosi kanssa käynyt läpi vaikka mitä, tiedät miten se osaa ja pystyy ja venyy tiukoissa paikoissa, tiedät millaiset voimavarat susta löytyy… Nyt on eessä uusi haaste. Sun kehosi on tehty synnyttämään, mutta sun pitää valmistautua siihen niinkuin valmistaudut johokin muuhunkin tärkeään suoritukseen. Suosittelen että selvität mitä synnytyksessä tapahtuu, mitä fysiologisesti ja hormonaalisesti ja korvien välissä tapahtuu. Eli menkää johonkin hyvään yksityiseen synnytysvalmennukseen! Ottakaa doula, jutelkaa ainakin doulan kanssa etukäteen vaikkette haluaisi doulaa synnytykseen mukaan. Synnytyksessä on aina jotain yllättävää ja hallitsematontakin, mutta valmistautuminen ei koskaan mene hukkaan. On paljon merkitystä sillä ajelehditko synnytykseen niin että se ”vain tapahtuu” sulle, vai ootko itse aktiivisesti synnyttämässä, ymmärtäen mitä tapahtuu, ymmärtäen kuinka voit auttaa syntymää ja helpottaa omaa oloasi. Luottamusta ja rauhaa tarvitaan joo, synnytyshormonit on aika ujoja 🙂
Toivottavasti ehdit työstää ajatuksia ennen H-hetkeä. Eräs kätilö kerran sanoi, että jos pistää päällä kovasti vastaan niin synnytys usein kestää pidempään kun kroppakin tietenkin pistää. Sitä elää synnytyksessä niin hetkessä, ettei kestolla olla merkitystä. Itselläni kesti n. vuorokausi ensimmäisistä supistuksista, mutta tuntuu kuin se olisi ollut vain muutama tunti. Ponnistus on pikku pieraisu supistuksiin verrattuna. Muista kuunnella kätilöä, myös silloin kun hän käskee olla ponnistamatta. ? Itse pystyin istumaan, kävelemään, kakkaamaan ihan kaikkea heti synnytyksen jälkeen. ?✌?️
Itse en edes miettinyt synnytystä juurikaan etukäteen, koska tiesin, että sen eteneminen ei varsinaisesti olisi omissa käsissäni. Se kesti kyllä kauan, mutta epiduraalipuudutus vei suurimmat tuskat pois, ja pystyin keskittymään etenkin ponnistamiseen ilman suurempia kipuja. Halusin kuitenkin erityisesti kertoa oman kokemukseni synnytyksen jälkeisistä tunneista ja päivistä. Tunti tai pari synnytyksen jälkeen kävin itsekseni suihkussa ongelmitta, ja sen jälkeen istuin sängyllä syömässä minulle tuotua välipalaa sillä aikaa, kun puolisoni sai pidellä vauvaa sylissään. Söin leipää ja naureskelin sängyllä istuskellen, kun mieheni totesi, että ilmeisesti olo on aika hyvä kun voin istuakin niin reippaasti. Missään vaiheessa ei edes tullut mieleen, että jotkut eivät pystyisi istumaan heti synnytyksen jälkeen! Synnytyssalista synnyttäneiden osastolle siirtymisen olisin halunnut tehdä kävellen, mutta hoitajat olivat sitä mieltä, että kaikkien tulee siirtyä pyörätuolilla tai sängyssä. Joten vastahakoisest lopultai istuin pyörätuoliin! Ja samalla hoitaja sanoi minulle, ettei kannattaisi kauheasti mainostaa omaa loistavaa vointia, sillä suurimmalla osalla synnyttäneistä istuminen ja liikkuminen sattuisi. Olin kuulemma liian hyvissä voinneissa juuri synnyttäneeksi 😀 toki synnytyksessä oli myös pieniä mutkia ja hetkellisiä komplikaatioitakin, mutta hoitajat ja lääkäri toimivat nopeasti ja kaikki meni lopulta todella hyvin.
Eli kaikki voi mennä myös todella hyvin, ja toivoisin, että pystyisit keskittyä siihen 🙂 mikäli jotain mutkia tulee matkaan, olet parhaassa mahdollisessa paikassa ja saat varmasti kaiken avun mitä tarvitset! Ihania viimeisiä raskausviikkoja sinulle, ja tsemppiä synnytykseen!
Olen joutunut kahteen sektioon itsestä riippumattomista syistä, enkä suosittele kenellekkään! Haava erittäin kipeä ja PITKÄÄN. Yksin et vauvaa pysty hoitamaan ja toipuminen vie useita viikkoja. Ensimmäisinä päivinä ei pääse yksin sängystä ylös, kuuteen päivään ei pysty kävellä yksin.. Imetyksessä hankaluuksia alkuun. Leikkaus on iso ja riskit myös. Jos vaan on mahdollista alateitse synnyttää, synnytä! Kautta aikojen siitä on selvitty ? Mietit vain joitain henkilöitä ”jos tämäkin on tästä selvinnyt niin selviän minäkin”? Tsemppiä!
Hei Monna!
Ja kiitos hyvästä blogista! 🙂
Itse sain ensimmäisen lapsukaiseni 28.6 suunnitellulla sektiolla vauvan perätilan takia. Jotenkin se oli itselle selvää,että en halua synnytystä edes yrittää,en selvittänyt edes onko se mahdollista. Ja itse olen tähän ratkaisuun tyytyväinen,olen nimittäin toipunut todella hyvin.En voi sanoa liikkumista vielä reenaamiseksi,mutta kuitenki,reippaita vaunulenkkejä kävellen/myös kevyesti olen hölkännyt.Pyörälenkkejä ja kotijumppaa.Haava on parantunut todella hyvin eikä siinä tunnu mitään kipuja. Uskon,että nopea toipumiseni johtuu hyvästä yleiskunnostani ja liikunnallisesta taustastani. Muutenkin raskaus sujui todella hyvin,eikä minulla ollut mitään ongelmia sen suhteen.Ei pahoinvointia,ei liitoskipuja. Supistukset opin tuntemaan vasta pari viikkoa ennen sektiota,kun vauvaa yritettiin kääntää.Näiden jälkeen olin kipeä muutaman päivän ja tiesin mitä supistukset ovat.
Halusin vain kertoa,että on myös onnellisia sektio tarinoita 🙂 Enkä tunne jääneeni mistään paitsi.
Tsemppiä loppuraskauteen Monna!
Vaikka ehkä pitäisit mua hörhönä, niin fb:ssä on aktiivine synnytys- ryhmä jossa paljon juttua asiasta. on myös olemassa blogi muistaakseni nimeltään voimaannuttavat synnytyskokemukset, minne naiset on kirjoittaneet kokemuksiaan.
Itse menin ekaan synnytykseeni (kolmesta) mitään tietämättömänä, paitsi että äitini oli ysuositellut ottamaan epiduraalin heti kun sen saa. Itse en koskaan suosittelis, meinaan pitkittyi koko synnytys ja meni vähän pipariksi koko homma. Kuuntele itseäsi ja kehoasi (sen osaat), yritä pysyä pystyssä niin että vauvan on helpompi laskeutua ja erityisesti ota rauhallisesti. Ensisynnytys voi mennä yliajalle ja venyä pitkäksikin, mutta ei se tarkoita että siihen tarvitaan heti lääkkeellistä apua. Elimistö tuottaa myös supistusten aikana luonnollista kipulääkettä, mutta kun mennään tippaan niin useimmiten siitä siirrytäänkin epiduraaliin. Suihku, vaikka kliseinen onkin, on mulla toiminut kaikista parhaiten rentoutumiseen, rentotuessa paikat aukeaa nopeammin. Tsemppiä, synnytys on upea ja hieno kokemus! ja kyllä sen toivelistankin voi tehdä, nysen erikoinen tarvitse olla, lähinnä antaa kätilöille sen kuvan että itsekin on valmistautunut tulemaan synnyttämään.
Moi Monna! Kuulostaapi ihan tutulta siun pohdinnat. Tekis mieli sanoa, että turhaan jännität, älä ressaa! Mutta tiedän, et se ei nyt vaan oikein auta. Mäkin pelkäsin ihan hulluna esikoisen kohdalla synnytystä. Siitä on nyt 4 vuotta aikaa ja sen jälkeen olen synnyttänyt kahdesti. Esikoinen tuli 18 tunnin jälkeen kiireellisellä sektiolla maailmaan, enkä ihmettele yhtään että lopuksi näin kävi..Olin silloin monta viikkoa etukäteen ”lietsonut” itseni sellaiseen paniikkiin ja koko kropan johonkin maailman kovimpaan juntturaan, että eihän siltä olis oikeasti ilman veistä kukaan ulos päässyt!! ..toki olihan lapsi kookaskin, 4800g ja 53cm , mutta synnytyskin käynnistettiin rv 42 kun heppu halusi vaan totella äitiä kun se oli käskenyt pysyä masussa koska ei halunnut synnyttää… Mutta nämä kaksi seuraavaa lastani, molemmissa synnytys alkoi odottamatta, toinen pari viikkoa ennen La:ta ja toinen pari päivää yli…Enkä tällä kertaa ollut ajanut itseäni totaalipaniikkiin vaan oikeasti tehnyt korvieni välissä töitä ja saavuttanut ihanan ”synnytys-rauhan”…Kun on sen aika, kaikki menee hyvin, suorastaan ihanasti! Kuuntelen kehoani, olen hyvässä kunnossa ja vahva, minä onnistun kyllä! Ja nää kaksi synnytystä on ollut oikeasti elämäni mahtavimmat kokemukset! Toki kipu kuuluu aina kuvioon, mutta sitä OIKEASTI pystyy hallitsemaan synnytyksen aikana. ..rauhoita ajatuksesi, muista hengittää, mene supistuksen mukana, ja ponnistusvaiheessa aina helpottaa (ainakin minulla). Sektion jälkeen koin pitkään itseni jotenkin ”vajanaiseksi”, ja mietinkin mistä se johtuu, kunnes tajusin ensimmäisen alatiesynnytyksen jälkeen, että tämä oli se juttu mikä jäi uupumaan viimeksi. Kun sain synnyttää alakautta, mulle tuli aivan eri fiilis, tunsin itseni naiseksi ja äidiksi 1000 x enemmän kuin ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Mutta, en siis missään nimessä dissaa sektiolla synnyttäviä, ymmärrän täysin jos se joillekin oikeasti on ainoa vaihtoehto, johtui se sitten ylitsepääsemättömästä pelosta tai terveydellisistä syistä. Viimeisestä synnytyksestäni on nyt 2 kk:tta, ja muistelen sitä miltei päivittäin, se oli oikeasti vaan niin mahtavaa! En tarkoita että se fyysisesti tuntuisi jotenkin ihanalta vaan enemmänkin sitä henkistä puolta. Se on vaan koettava! …haluaisin vielä kerran sen kokea, mutta ehkä meidän lapsiluku alkaa olla täynnä…ehkä… Mutta Monna, sydämen täydeltä voimia ja rohkeutta sulle, kaikki menee ihan varmasti hyvin kun annat mahdollisuuden mennä 🙂 Ja sun ihana aviomies on sun tukena kaikessa! T: 31v. kolmen äiti
Vaikka tää voi kuulostaa ihan hihhuli touhulta, niin sanoisin, että tee synnytyksessä töitä kivun (ja epiduraalin :D) kanssa. Älä hangoittele vastaan – sit synnytys pitkittyy, kun keho lyö jumiin. Muista hengittää! Kipu on siinä synnytyshommisra kaveri ja supistukset auttaa vauvaa ulos. Aattele sitä vaikka treeninä. Ja kipu lievittyy kyllä heti suuresti kun vauvan saa syliin <3
Mä olen todella toimenpidekammonen mutta synnytystä vaan en ole pelännyt kertaakaan. Se on luonnollinen juttu,naiset on luotu sitä varten, uskoo ja luottaa siihen että kaikki sujuu ja rakas kumppani tukena siitä selviää. Ei pidä liikaa suunnitella tulevaa,eikä kuunnella toisten kokemuksia,joka synnytys on omanlaisensa.
Hei Monna!
Jokainen pelkää, ensimmäistä ja niitä seuraaviakin kertoja. Monta hienoa tsemppiviestiä oot saanut! Mulla on yksi ainoo Neuvo, näin kolme lasta synnyttäneen. Älä suunnittele liikaa. Synnytys menee omalla painollaan. Se voi kestää 3vrk tai puoli tuntia. Ja siihen ei voi itse vaikuttaa 🙂 Itsellä yksi syöksysynnytys ja kaksi normaalikestoista synnytystä, kaikkia omalla tavallaan kamalan ihania.Alatiesynnytys on lapsen kannalta mukavampi. Tsemiä!
Voi Monna! Mä oon ihan varma että liikunnallisesta elämästä on synnytyksessä tosi paljon hyötyä! Mä jännitin myös synnytystä jonkin verran ja katsoin ne samat videot netistä 🙂 mut mietin koko ajan et kaikki siihen kuitenkin pystyy joten kyllä minäkin 🙂 Odotin kyllä jotain niin paljon pahempaa kuin mitä se oli!! Olin pitkään (8h) kipujen kanssa kotona kun luulin että se on vasta alkusoittoa ja kättäriltä käskettiin aina vaan soittaessa koittaa vielä olla hetken kotona. Kun vihdoin menin sairaalaan ja sain heti epiduraalin niin koko loppusynnytys tuntui ihan helpolta. Mulla siis pahin osuus oli se kotona olo kun ajattelin että kivut tulisivat vielä pahentumaan mitä ei koskaan tapahtunut 🙂 Ehkä ensi kerralla en kärsisi kotona ihan niin kauaa… Synnytyksen jälkeen ei myöskään ollut mitään kipuja. Itselleni ei kyllä jäänyt mitään pelkoa ja voisin tehdä (ja toivottavasti teenkin) saman vielä uudestaan milloin vaan 🙂 Kun synnytys alkaa niin tietää myös että kohta pääsee näkemään sen pienen paketin ja haluaakin vaan päästä tositoimiin mahdollisimman pian. Tsemppiä paljon sinne! <3
Mulla on yksi taikasana, joka omalla kohdalla on varmasti ollut se juttu, miksi synnytykset on menneet nopeasti ja helposti. Tai siis ponnistusvaihe. Kaksi lasta, ekassa viiden minuutin ponnistus ja tokassa kolmen. Molemmissa jouduttu yksi tikki laittamaan, mutta kipuja ei ole synnytyksen jälkeen ollut ja olen heti ollut ihan toimintakunnossa. Kakkosesta lähdin kotiin alle vrk synnytyksestä. Tuo jakkara on aivan loistava peli ja suosittelen kyllä kokeilemaan. 🙂 On tosi luonnollinen asento ponnistaa ja painovoima tekee mukavasti tehtävänsä. Mulle eräs tuttu kätilö suositteli sitä ja perusteli sanomalla, että paskoisitko selälläsi maatessa? 😀 Toinen mitä voin suositella on TENS-laite, pärjäsin sillä ja ilokaasulla melkein ponnistusvaiheeseen, epiduraalin kyllä otin, mutta sit alkoikin melkein heti tositoimet.
Synnytyspelolla on tosi tärkeä rooli tulevaan valmistautumisessa, se ajaa sinut miettimään asiaa ja pohtimaan, millaisen synnytyksen oikeastaan haluaisit, mikä on sinulle tärkeää. Ota siitä siis kaikki irti, hanki (asiallista, ei keskustelupalsta-) tietoa, kirjoita ylös ajatuksiasi, puhu puolisosi kanssa ja perehdy siihen mitä voit nyt tehdä sen eteen, että saat toivomasi synnytyskokemuksen. Ammattimaista doulaakin kannattaa harkita. 🙂
Parhaimmillaan synnytys on todella voimakas ja uskomattoman hieno kokemus, joka kantaa voimauttavana läpi koko elämän. Sen kokemuksen saavuttamiseksi kannattaa tehdä töitä. Tsemppiä!
Mulla on kaksi lasta joten kaksi synnytystä takana.
Itse jännitin ensimmäistä synnytystä mutta jännitys oli jotenkin sellasta ihanaa jännitystä kun ei tiennyt mitä tuleman pitää ja miten kestää kipua yms.
Huomasin myös että ne ihmiset jotka muutenkin kokevat asiat negatiivisina kertoivat myös kamalimmat synnytyskertomukset. Taas ihmiset joilla on positiivinen elämänasenne sanoivat että kokemus oli hieno vaikka sattuukin.
Ensimmäisestä lapsesta sain kaikki mahdolliset lääkkeet ja toisesta en mitään. Molemmat kokemukset oli upeita ja ei jäänyt traumoja.
Muistan vieläkin tunteen kun vauva oli syntynyt ja pääsin syömään hoitajien tuomaa yöpalaa. Maistu niin hyvälle ja olin niin ylpeä itsestäni että helvetti mä selvisin!
Kyl sä pärjäät!
Onnea loppuraskauteen Monna
Synnytykset on niin erilaisia,ei kahta samanlaista ole.. Esikoisen synnytys ei mennyt ihan nappiin,mutta tuloksena kuitenki ihana,hyvinvoiva poika ? palauduin kuitenki älyttömän nopeasti,kaks päivää synnytyksestä jumppailin huoneessa kevyesti,kun aika kävi pitkäksi ?
Kuopuksen synnytykseen lähdin paremmin valmistautuneena ja päätin olla aktiivinen synnyttäjä: Tässä synnytyksessä en halunnut maata yhtään enempää kuin oli pakko,sillä liikkuminen auttaa supistuksen yli. Samoin hengittäminen ja ajatus siitä,ettei taistele supistusta vastaan vaan ”menee sen mukana”. Kuuma suihku auttoi,jos kipu muuttui sietämättömäksi…lopuksi otin hiukan ilokaasua ja epiduraalin,mutta vasta kun oli pakko. Ponnistusvaihe oli helppo ja kesti kaksi minuuttia,ja sain syliini ihanan tyttövauvan.
Toinen synnytys oli todella voimaannuttava,ja voin jopa sanoa nauttineeni siitä! ? Liike,hengitys,jumppapallo,kuuma suihku ja go with the flow-asenne,niitä suosittelen!
En ehtinyt kaikkia kommentteja lukea, joten tämä saattoi jo tulla, mutta kun supistus tulee, niin suu auki. Eräs kätilö sanoi, että ei orgasmiakaan saa hammasta purren ja sama homma on kohdunsuun aukeamisessa. Sen olen pitänyt mielessä kaikissa kolmessa synnytyksessä. Tsemppiä tulevaan 🙂
Minuakin jännitti synnytys kovasti. Aina kun paniikki meinasi iskeä, niin hoin mielessäni että nainen on luotu synnyttämään.. sitten kun h-hetki koitti, kaikki pelot unohtuivat ja antauduin tilanteeseen (paitsi juuri ennen ponnistusta iski paniikki, mutta ihana kätilö ja mies saivat minut luottamaan itseeni). Kaiken kaikkiaan jäi hyvä, positiivinen fiilis.
Tsemppiä sinulle tulevaan koitokseen! Muista palkinto siitä on mitä parhain! <3 Selviät varmasti hyvin! 🙂
Heippa,
Taitaapi kuulua nuo ajatukset jokaisen, ainakin esikoistaan odottavan raskauteen. Itsekin olin joskus muinoin sitä mieltä että sektion vaadin mutta kummasti sitä raskausaikana tajusi että alakauttahan sen vauvan kuuluu tulla, niin on luonto homman ajatellut. Lopulta homma kääntyi niin että pelkäsin joutuvani sektioon ? En joutunut, ja vaikka synnytys ei edes kohdallani ollut mikään nopea ja oppikirjamainen, se oli kerrassaan hieno kokemus ja toivon todella pääseväni kokemaan sen joskus vielä uudestaan. Kipukin oli täysin siedettävää ja mielestäni synnytyskipua ei voi verrata muuhun kipuun, koska synnytyksessä kivun syy on positiivinen: kipu ei kerro siitä että jokin on hätänä vaan kipu tuo synnytyksessä hyvää.
Itseäni jännitykeen auttoi myös se kun mietin mikä minua synnytyksessä jännittää ja sitten kävin niitä asioita läpi itsekseni tai ystävän/puolison kanssa.
Tsemppiä ja nauti synnytyksestä ?
Vauva eikä sun keho ole vielä valmiit synnytykseen, siksi saatat kokea noin. Ihmiskeho on niin hienosti rakennettu, että kun vauva sekä sun keho on valmiit synnytykseen niin silloin mielikin on valmis.
Luota prosessiin ja luota sun kroppaan, se tietää kyllä miten toimia.
Mulle tehtiin kiireellinen sektio ja jos toisen lapsen joskus saan, haluan sektiosynnytyksen (ei mitään dramatiikkaa syynä). Palauduin hyvin ja haava parani tosi hyvin. On kurjaa, että sektiosynnytystä dissataan joka synnytyskeskustelussa. Se ei ole mikään epäonnistunut synnytys, vaan toinen tapa saada lapsi. Mä en itse ymmärrä, mikä pyhä mahtavuus se alatiesynnytys on, mutta kukin synnyttää tavallaan tai tilanteen vaatimusten mukaan. 🙂
Iso ylävitonen sektiosynnyttäjille, ollaan vähintään yhtä hyviä synnyttäjiä kuin alatiesynnyttäjät! 😉
Ja sitten aiheeseen: älä hirveesti pelkää. Varmasti tunteet viskoo laidasta laitaan ja vaikeeta olla miettimättä, mutta sun ajatukset kuitenkin vaikuttaa myös siihen lapseen siellä masussa ja sun kroppaan. Hyvin se menee, ammattilaiset on siellä sun apuna. Mukavia asioita vaan mieleen ja se on oikeesti niin mahtavaa, kun saa sen pienen syliin, että huh huh!♡
Kaksi lasta yrittänyt synnyttää alakautta, kummallakin kerralla jouduin kiireelliseen sektioon. Vaikka olisin halunnut synnyttää alakautta ei se aina onnistu. Nyt kaksi kuukautta sektiosta ja olen jo käynyt salilla kolme kertaa. Kipuja ei ole enää olenkaa. Kyllä sektiostakin paranee aika nopeast. Lapsen hoito vaan on hankalampaa. Varsinkin kun esikoista ei saanut nostaa neljään viikkoon. mutta ei salilla vielä uskalla vetää kaikki pelissä. ?
Kolme lasta oon alakautta synnyttänyt ja mielestäni oon jännittänyt ihan turhaan aina ennen synnytystä. Ensimmäinen oli kivuliain mutta sen kivun kyllä kesti;, huuto ja liikkuminen ja amme auttoivat mua kovasti. Vaikka kipua oli niin jotenkin uusi tapahtuma ja kaikki toiminta siinä ympärillä oli niin mielenkiintoista, että tuntui että synnytys meni hetkessä ohi.
Kaksi seuraavaa synnytystä onnistui ilman kivunlievitystä ja ne menikin tosi hyvin ja palauduin niistä nopeasti.
Suosittelen kokeilemaan erilaisia synnytystapoja, minulla auttoi amme avautumisvaiheessa sekä synnytystuoli, jossa sain nojata ja tukeutua mieheeni, nopeutti ponnistusvaihetta.
Paljon tsemppiä ja siunausta loppuraskauteen ja itse synnytykseen!
Kun alkaa kipeytyä kunnolla niin suihkuun jumppapallon päälle ja akuneulat korviin ja päänahkaan; aina kun supistaa niin hengitä ja rentouta leuka (sun koko kroppa rentoutuu sitä kautta eikä pistä vastaan avautumiselle). Iskä huolehtii nesteytyksestä tässä vaiheessa eli pillimehuja mukaan; tulee hirvee jano eli 6 kappaletta ei oo yhtään liika. Ja mulle ei kukaan kertonut että kun sä olet täysin auki niin se kipu häviää kuin seinään ja se on ihan normaalia. Tuntuu hölmöltä sitten kävellä saliin ponnistamaan ihan happy happy että mitäs sitten? Mä ehdin toisessa synnytyksessa ottaa vähän ilokaasua ja siinäpä se. Itse toivoin toki luomusynnytyksiä ja tiedän että mulla on korkea kipukynnys. Mulla oli aiemmin epiduraalista huonot kokemukset ja sitä en missään nimessä halunnut, enkä haluaisi edelleenkään mihinkään operaatioon. Tykkään että tiedän mitä tapahtuu ja mulla on kontrolli (jos nyt synnyttäessä voi olla:)) omaan kehoon.
Avoimin mielin ja jos ei kestä niin onhan siellä mistä valita erilaista kivun lievitystä. On ok muuttaa mieltä kesken synnytyksen; palkinto pysyy samana:). Ja se käärö poistaa kaiken sillä hetkellä kun sen saa rinnalle.
Itselläni edessä vasta helmikuussa eka synnytys. Mutta mä en valitettavasti ole näin urhea kuin kaikki täällä. Meinaan hakea sektiopäätöstä. Kipuakin toki pelkään mutta se ei ole se ykkösjuttu mitä pelkään sillä oon kyllä selviytynyt aika hitonmoisista kivuista aiemminki elämässäni. Minulla ongelmana on koetut seksuaalisen väkivallan kokemukset ja niistä jääneet traumat kehooni. Tuntuu että näistä asioista ei löydy mistään kenenkään kokemuksia. En pysty noiden kokemusten takia kuvitellakaan alatiesynnytystä ikinä! Se on täysin vastenmielinen ajatus enkä vaan kykene luottamaan keneenkään vieraaseen ihmiseen tuollaisessa tilassa alapääni kanssa. Ajatus siitä, että minulla ei olisi kroppaani kontrollia ja sinne tehtäisiin toimenpiteitä tuosta noin vaan on sietämätön.
En osaa edes selittää tätä tunnetta. Haaveeni olis synnyttää alakautta ilman et kukaan olis alapääni kimpussa, eli yksin kuin eläin. Mutta se ei ole turvallista ja kannattavaa…
Voikun löytäisin kohtalotovereita… mutta sektiolla mennään!
Taika <3 Niin ymmärrettäviä tunteita, haluaisin niihin pari sanaa kommentoida. Nuo ovat niin vaikeita ja raskaita asioita, että vaikuttavat aivan varmasti siihen millaisena synnytys näyttäytyy ja millaisin tuntein sitä odottaa. Haluaisin vain sanoa että et todellakaan ole yksin, paljon on olemassa tutkimuksiakin siitä miten nuo mainitsemasi kokemukset vaikuttavat naisilla myös synnytykseen, aiheuttaen pelkoja. Vaikka sektiolla olet ajatellut synnyttääkin, niin suosittelisin sinulle liittymistä Aktiivinen Synnytys ry:n Facebook-ryhmään. Siellä on muistaakseni ollut tästäkin asiasta keskustelua ja varmasti saisit vertaistukea. Ryhmässä on myös tosi kiva ja kannustava ilmapiiri ja myös sektiossahan on mahdollista olla itse aktiivinen ja saada vaikuttaa asioihin (kannattaa googlata esim. "aktiivinen sektio"). Olipa synnytystapasi mikä vaan, erittäin tärkeää olisi että saisit synnytykseesi ihanan luottavaisen, turvallisen ilmapiirin ja tunnelman ja ympärillesi ihmiset joihin luotat täysin ja jotka tukevat sinua. Kannattaa panostaa siihen. Kaikkea hyvää sinulle ja onnea synnytykseen ja vauva-aikaan <3
Oman vuoden takainen synnytykseni ei ollut edes kivulias, sillä ajauduin 6cm melko helpoilla supistuksilla ja sitten tyrkyttivät jo epiduraalia niin, että lopulta myönnyin. Puudutus vei kaikki kivut, mutta hidasti hommaa niin että myös oksitosiinitipan lopulta sain. Ponnistusvaihe oli nopea, ja kivuton, mutta itselleni hankala kun en juuri tuntenut supistuksia. Silti, vaikka synnytys olikin kivuton ja helppo, oli kokemus hieman epämiellyttävä ja koin oloni sänkyyn kahlituksi kaikkine piuhoineni. Ehkä eniten petyin juuri siihen painostukseen ja tunteeseen, että olin vain tahdoton sätkynukke jonka kohdalla kätilöt halusivat vain tehdä kaiken helpoimman kautta. Synnytys ei myöskään ollut minulle mikään maata mullistava, ultimaallisen voimaannuttava kokemus, muttei myöskään traumaattinen. Oman synnytykseni perusteella en ymmärrä, miksi synnytyksestä vauhkotaan niin paljon, mutta käsitykseni voisi toki olla erilainen erilaisen synnytyskokemuksen jälkeen.
Ei kannata yleistää. Sektiosta, kuten alatiesynnytyksestä, toipuminen on ihan tapauskohtaista. Itse sain vauvan heti rinnalle, maito nousi samana päivänä hyvin, pääsin ylös ja suihkuun jne. omin avuin seuraavana päivänä ja sivulleen istumaannousua en tainnut muistaa tehdä kertaakaan. Perus Panadolia ja Voltarenia söin viikon vain estääkseni tulehduksia, en kivun vuoksi. Kipein vaihe koko hommassa oli katetrin laitto ennen operaatiota 😀 Sektio siis tehtiin suunniteltuna vauvan asennosta johtuen. Mutta toki kaikilla ei näinkään helppoa se ole. Ja toki alatiesynnytys on luonnollisempaa ja varmaan parempi vauvalle, kun vauva itse päättää olla valmis syntymään. Mutta ei sektiokaan suoraan painajainen ole. Tsemppiä, synnytät nyt sitten mitä kautta vain! Sinä selviät kyllä! 🙂
Moikka!
Kiitos avoimesta, rehellisestä kirjoituksesta. Todella tuttuja ja täysin luonnollisia pohdintoja varmasti jokaiselle meistä. Kun keho ja mieli valmistautuvat synnytykseen, etenkin ekaa kertaa, niin siihen kuuluu ja liittyy monenlaisia tunteita ja ajatuksia, jotka on hyvä käsitellä läpi.
On kuitenkin hyvä tiedostaa, että synnytys on pohjimmiltaan täysin normaali ja luonnollinen asia. Naisen kroppa on aivan uskomattoman hieno ja pystyy upeisiin asioihin. Meidän kulttuurissamme synnytys on paljolti medikalisoitu ja sitä lähestytään pääasiassa pelon näkökulmasta, just noiden mainitsemiesi jenkkileffojen tyyliin. Kuitenkin itse synnytystapahtumassa pelko on sen pahin vihollinen. Jos synnyttävä nainen pelkää tai on ahdistunut, synnytys ei etene kunnolla. Olisikin erittäin tärkeää luoda mahdollisuuksien mukaan synnytykseen rauhallinen, levollinen ja turvallinen ilmapiiri jossa ei tarvitse pelätä. Vaikkakin synnytyksessä voi tulla eteen myös odottamattomia asioita, nekin on helpompi kohdata kun ilmapiiri on turvallinen ja kannustava ja läsnä ihmiset joihin voi luottaa. Suosittelen panostamaan tähän, miehen lisäksi kannattaa harkita doulaa tai muuta tukihenkilöä johon luotat ja jonka kanssa koet olosi turvalliseksi synnyttää.
Omaa mieltä ja ajatuksia kannattaa työstää paljon jo raskausaikana pelkojen ja uhkakuvien sijasta positiiviseen ajatteluun ja luottamukseen. Tähän löytyy paljon hyviä apuja netistä. Suosittelen tutustumaan esim. Aktiivinen synnytys ry:n nettisivuihin tai liittymään samannimiseen FB-ryhmään.
Olen itse blogissani kirjoitellut synnytykseen valmistautumisesta omia hyväksi havaitsemiani vinkkejä:
http://gojiavocado.blogspot.fi/2016/03/synnytykseen-valmistautumisesta.html
Lisäksi näitä kannattaa kuunnella, itselleni oli todella paljon hyötyä odotusajan lopulla näiden päivittäin kuuntelemisesta:
Float Away Stress – Relaxation for Pregnancy and Childbirth
https://www.youtube.com/watch?v=Ib_2ICgIn3k&feature=youtu.be
Worry Balloons – Relaxation for Pregnancy and Childbirth
https://www.youtube.com/watch?v=IIQEcjo6gPs&feature=youtu.be
Relaxation for Pregnancy and Childbirth
https://www.youtube.com/watch?v=5fyZqL-UpEE
Ihania, hieman erilaisia synnytysvideoita, joissa ihana tunnelma:
https://vimeo.com/169584406
https://www.youtube.com/watch?v=pSyCal8fqig
https://www.youtube.com/watch?v=WeqbgqpnJf4
Ponnistusasennoista kannattaa kokeilla pystyasentoa, esim. jakkaraa. Selinmakuulla ei ole paras asento synnyttää ihan fysiologisessa mielessäkään. Vesi on ihana kivunlievityskeino ja sekä avautumisvaiheessa että synnyttämiseen voin itse suositella allasta. Vesisynnytyksestä vot lukea lisää esim. täältä: http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=33
Uskon, että sinulla on oikein hyvät lähtökohdat synnytykseen myös fyysisen hyvän kunnon vuoksi, siitä on oikeasti iso apu. Nyt vaan henkisesti on tärkeä ummistaa silmät ja korvat kauhukertomuksilta ja keskittyä siihen positiiviseen puoleen. Sinä pystyt siihen ja selviätte vauvasi kanssa hienosti! Tsemppiä ja hyvää matkaa. <3
Ajatuksesi synnytyksestä ovat varsin tavallisia, juurikin kulttuurimme luomien mielikuvien vuoksi! Kuten Goji&Avokado jo mainitskin, pelko synnytyksessä, tai pelkkä alitajuinen jännityskin, on synnyttäjän ”pahin vihollinen” sillä jos mielessä pyörii jännitystä aiheuttavia asioita vaikuttavat ne väistämättä kehoon neurologisten viestien välityksellä. Jännittynyt keho toimii synnytyksessä itseään vastaan, mikä aiheuttaa tarpeetonta kipua.
Siksi rentoutuminen synnytyksessä onkin synnyttäjän kaikkein paras työkalu ja sitä voi ja kannattaa tietoisesti harjoitella. Syntymä tapahtuu joka tapauksessa, oman ja vauvasi kokemuksen kannalta merkittävää eroa on sillä, teetkö yhteistyötä synnytysprosessin kanssa vai et. Pidän Rennompi Synnytys-kursseja eri puolilla Etelä-Suomea, mm. Helsingissä, Turussa, Raaseporissa ja Salossa. Olen sertifioitu HypnoBirthing-ohjaaja, luovuusvalmentaja ja doula.
Synnytys on todella ainutlaatuinen mahdollisuus saada kosketus omaan syvimpään feminiiniseen alkuvoimaamme! Me ihmiset käymme retriiteissä ja terapioissa tunteaksemme oman voimamme, mutta synnytyksessä saamme tuon kaiken ja vielä enemmän! Kannattaa siis ottaa ilo irti synnytyksestä täysin rinnoin ja hyvän valmistautumisen avulla se on täysin mahdollista ihan kenelle tahansa, joka sitä itse haluaa.
Linkki seuraavalle iltakurssille Helsingissä https://www.facebook.com/events/129670197475669/
Ja seuraava viikonloppukurssi Helsingissä https://www.facebook.com/events/509397235930090/
Kaikki kurssit löytyvät nettisivuiltani http://www.maamama.fi sekä MaaMaman fb-sivulta https://www.facebook.com/maamamamalla/?fref=ts
Toisessa synnytyksessä mulla oli ”apuna” jaloissani olevat pitkät sairaalasukat joista vedin ponnistusvaiheessa, se oli tosi hyvä juttu. En ollut kuullutkaan tuosta sukkajutusta vaikka olin jo kerran aikaisemmin synnyttänyt mutta kokenut kätilö neuvoi mulle tuon ?