Eihän ne miehet osaa.
50
Tiedättekö mikä saa sappeni kiehumaan aina tosi kovaa? Yleistäminen. Koskee se sitten naisia, miehiä, fitnesskisaajia, äitejä tai mitä vain. On todella mustavalkoista ja kapeakatseista väittää, että jotkut tietyt tyypit tekevät aina niin tai näin.
Tällä kertaa mulla on kiehahtanut pariinkin otteeseen aiheesta nimeltä naiset vs. miehet. Ja nyt vielä kärjistettynä kiehauttanut äidit vs. isät. On ihan todella raivostuttaa kuulla tai lukea niitä kommentteja naisilta, että eihän ne miehet osaa. Että jos miehen laittaa ruokakauppaan, niin itse pitää mennä perässä.
Monilla naisilla (ei kaikilla, koska en yleistä) on tapana sättiä miestään julkisesti. Että eihän se meidän Pertti osaa edes imuroida, että kyllä sitä pitää sitten itse mennä perässä katsomaan onko sängynkin alta muistettu ottaa. Tai, että pyysin meidän Sakarilta kirsikkatomaatteja kaupasta, mutta sieltä tulikin helmitomaatteja, jumankauta – piti sitten lähettää Sakari takaisin kauppaan. (mitä väliä/eroa ensinnäkin on jos kerran tulee kirsikka- eikä helmitomaatteja?!)
Mistä syystä moni nainen kokee tarvetta säädellä perheen arkea niin vahvasti? Miksi miehelle ei anneta edes mahdollisuutta osallistua siihen? Ja mitä sitten jos mies tekee asian hieman eri tavalla kuin nainen itse tekisi? Kenen maailman se kaataa onko tänään päivälliseksi kierremakaronipastaa vai simpukkapastaa? Tai onko pussilakanoiden kanssa vaihdettu vääränväriset tyynyliinat? Nukkuuko niissä eri värisissä tyynyliinoissa huonommin?
Entäs sitten se isyys? Olen kuullut monilta miehiltä, että ei siinä pikkuvauva-aikana oikein itse sitten päässyt vauvaan tutustumaan tai oikein osannut mitään tehdä, kun se siinä äidin tissillä oli koko ajan ja äiti valvoi yöt ja halusi tehdä kaiken. Ja samoin olen kuullut monilta naisilta, että ei sitä oikein pientä vauvaa uskaltanut isän käsiin jättää. Että kyllä se äidinvaisto parhaiten kertoi mitä vauva milloinkin tarvitsi. MITÄ?!
Miksi isä ei osaisi vaihtaa vaippaa yhtä hyvin kuin äiti? Miksi isä ei osaisi kylvettää vauvaa yhtä hyvin kuin äiti? Miksi isä ei voisi pitää vauvaa sylissä ja lähellä ja yrittää nukuttaa? Miksi äiti ei USKALTAISI jättää lasta isän vastuulle? Mikä ylijumala äiti on vanhemmuuden saralla verrattuna isään? Miksei isällä voisi olla isänvaistoa siinä kuin äidillä äidinvaistoa? Väitän, että suurin osa isistä tietää kyllä milloin vauva itkee nälkää tai milloin sillä on kakka vaipoissa. Miksei tietäisi? Miksi vain äiti osaisi tunnistaa vauvan itkun sävyt? Se on mielestäni ihan absurdi ajatus.
***
Olen aina saanut kylmiä väreitä ja raivonpuuskia yleistämisestä.
”Ai, se on varmasti nainen ratissa.” – kun joku töppäilee liikenteessä.
”No, ne nyt on sellaisia aivottomia bimboja tekoripsineen ja silikonitisseineen.” – kun on kyse fitnesskisaajista.
”Voi, eihän se tiedä mitään onnellisuudesta.” – kun on kyseessä vapaaehtoisesti lapseton ihminen. ”Kaikki salibandyn pelaajat on lesboja.”
”Kaikki homot käyttää meikkiä ja kikattelee.”
Tasa-arvo on asia, joka merkitsee mulle ihan tosi paljon. Haluan itse käyttäytyä edesauttaakseni tasa-arvon toteutumista. Haluan kasvattaa lastamme ajattelemaan tasa-arvoisesti. Haluan, että minä ja Tuukka olemme tasa-arvoisia vanhempia lapsellemme.
Ensi jouluna tässä perheessä on yksi perheenjäsen lisää. <3 Silti tasa-arvo säilyy.
50 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Nyt on pakko kommentoida ekaa kertaa 🙂
Äitinä minä olin ainut perheessä, joka pystyi imettämään eli ruokkimaan vauvan. Koska halusin täysimettää ensimmäiset kuukaudet, ei isä voinut ruokkimiseen osallistua. Kaikkeen muuhun on kyllä osallistunut, mutta työssäkäyvänä oli tietysti kotoa poissa n 9-10h/pvä. Kyllä äiti on silloin se, joka vauvan tarpeet/ rytmit helpommin tunnistaa. Kun vauva alkoi syömään kiinteitä, äidin 24/7 paikallaolo ei enää ollut niin välttämätöntä ja isä pärjäsi pidempiä aikoja taimen kanssa kahdestaan.
Jokainen vauvoistamme on opetettu nukahtamaan itsekseen erityisesti nukuttamatta. Iltaimetyskin hoidettiin olohuoneen sohvalla istuen, josta äiti/ isä sitten kantoi vauvan omaan sänkyynsä. Matkalla vauva röyhtäisi ja havahtui siihen, että laskettiin sänkyyn eikä sitten myöhemmin herätessään ’säikähtänyt’ kun ei havahtunutkaan äidin sylistä. Toimi jokaisen lapsen kohdalla ja samalla meidtä kummastakin tuli valtuutettuja nukkumaan panijoita 😉
Toki imettäminen on asia, jota mies ei voi tehdä. 😀 Mutta jos ei ole täysimetys niin, mies voi antaa tuttipullosta korviketta tai vaikkapa pumpattua äidinmaitoa, jos tuttipullo vauvan suuhun sopii. 🙂 (ainahan vauva ei ymmärtääkseni suostu tuttipullosta imemään)
Ja toki jos yli puolet päivästä menee äidin kanssa, niin äiti varmasti oppii paremmin lapsen tarpeet. 🙂 Silti on ihana jos isällekin annetaan sitten jotain vastuita ja jaetaan vaikka sitä nukkumaan laittamista.
Amen. Tässä se on tiivistettynä. Ei se kahden viikon isyysloma vielä oikein riitä. Itse olen kokemuksen(kin) kautta huomannut, että äiti ja vauva on symbioosissa käytännössä ekat puoli vuotta ja siinä vuoden jälkeen lapsi alkaa löytämään isänsäkin kunnolla. Tulee se vaihe kun äidin syli ei kelpaa ollenkaan ja isä on se ykkönen. Sekin on normaalia. Pastoista en tiedä, mutta meillä miehen koko ruokavalio poikkeaa perheen ruokavaliosta ja jos hänet lähettää kauppaan niin puolet tavaroista puuttuu. Meitä on monenlaisia, niin miehiä kun naisiakin. En tiedä mitä tällä aloituksella oikein hait?
Hain sillä juuri sitä, kuten kirjoitinkin, että monet naiset lyttäävät miehiään julkisesti (joko kavereilleen tai vaikkapa facebookissa). Että eihän ne miehet osaa ja kaiken saa tehdä uudestaan perässä. Tarkoitin sitä, että on ihan turhaa YLEISTÄÄ näin olevan kaikkien kohdalla. Kyllä miehetkin osaa käydä kaupassa ilman, että yksikään tavara puuttuu. Siinä missä naisetkin. 🙂 Sitä hain koko postauksella.
Aamen! En ymmärrä myöskään miten isä ei osaisi lapsestaan huolta pitää? Meillä on hyvin tasa-arvoinen vanhemmuus eikä kertaakaan ole tullut mieleen, että pitäisi jännittää tai huolehtia miten pärjäävät. Toki vauva joskus kaipaa enemmän äitiä (tissejä), ja vaikka molemmat yhtä hyviä ollaankin, on vauvalla välillä niin väsy tai paha mieli, että vain äiti kelpaa. Mutta jos isänsä olisi se joka on kotona ja vauvan kanssa päivät, niin se olisi varmaan isä joka noina hetkinä kelpaa. Sanoin miehellenikin, kun saimme lapsen, että yhtä monta kertaa minä olen vauvasta huolehinut vuorokauden ympäri kuin hän, joten samalla viivalla ollaan. Äidit vaan monesti omivat vauvan omaan kuplaansa. Miksi tehdä niin, kun toinen vanhempi on läsnä ja haluaa tehdä osansa, ettei kumpikaan väsy tai uuvu ja että molemmat saavat osansa siitä ihanuudesta ja ainutlaatuisuidesta. Meillä ei kertaakaan myöskään jää vauva isälleen ”hoitoon” vaan ihan vaan isä on kotona vauvan kanssa. Ei mieheni myöskään kerro töissä, että vauva on päivät vaimolla hoidossa 😀
Äärimmäisen samaa mieltä!! Toki jos isä on töissä 8h päivässä, jää äidille päivän aikana enemmän tunteja vauvan kanssa, mutta kuten sanoit miksi omia vauva vain äidin omaan kuplaan kun isäkin nimenomaan HALUAA auttaa ja olla läsnä. Ja ihan super hyvä tuo, että ei miehesi tosiaan kerro töissä, että vauva on päivät vaimolla hoidossa!! 😀 Mahtava meininki!
Meillä minä imetin ja isä antoi mun pumpattua maitoa pullosta jos mä lähdin jonnekkin. Se muuten on täysimetystä vielä jos siis antaa omaa maitoa eikä korviketta pullosta.
Paljon oon myös ihmetellyt sitä että lapsi olisi isällään hoidossa! Et jos oon yksin jossain niin joku kysyy et jätinkö isälle hoitoon lapsen. No en koska lapsen isälle kuuluu myös vastuu lapsesta ?
Ja tottahan se on että aluksi äiti pesii vauvan kanssa paljon ja mun mieskin on sanonut että vasta vähän myöhemmin (4kk) kun aloitettiin kiinteät niin hänkin pääsi enemmän mukaan. Mutta paljon mieskin on hoitanut ja hoitaa edelleen. Mitä väliä vaikka vaatteet ei aina mätsää tai ole edes oikeinpäin ? Mikään ei ollut hellyyttävämpää kuin se kun vauva oli ihan ekalla pesulla iskän kanssa sairaalassa ja kotonakin nämä hetket on heidän välillä aika spessuja ?
Tällaista vaihtoehtoa meilläkin on mietitty. 🙂 Että tuttipulloon opeteltais myös heti siinä tissin ohella, niin olis isälläkin mahdollisuus ruokkia sitten vaikka sitä pumpattua maitoa.
Ja joo, sillä ei tosiaan oo mitään väliä mätsääkö vaatteet aina yhteen vai ei. 😀 Tai edes ole oikeinpäin! 😀 Haha!
Aina tuttipullolle ei niin vain opeteta.. Meidän kuopus ei syönyt tuttia eikä tuttipulloa ja ensimmäiset 7 kk minä olin ainoa joka kelpas tätä nirsoa prinsessaa hoitamaan.. Hän ei ollu kuullu tasa-arvosta ? mutta ymmärrän kyllä tämän tekstin,yleistäminen on tyhmää!
Tasa-arvo on mielestäni hieman eri asia kuin äitiys. Vauva on kasvanut siellä äidin masussa, kuunnellut äidin sykettä, haistelee ja maistelee äitinsä ihoa. Isi tulee sitten vähän myöhemmin siihen lapsen maailmaan. Tottakai on tärkeää että isi osallistuu, mutta on myös yhtä tärkeää että äiti keskittyy olemaan äiti. Mikään ei ole vauvalle parempaa kuin se oma äiti ja äidin tissi ? ketään moittimatta.
Joo se on upeaa, että äiti on kasvattanut vauvan siellä masussa. Upeaa ja todella ihmeellistä ja ihanaa. <3 MUTTA itse ainakin tahdon antaa ihan samanlaisen ja samanarvoisen aseman isälle heti syntymän jälkeen. Ainakin meillä isä odottaa lasta maailmaan ihan yhtä kovasti kuin äiti. Ja kun äiti sitä on hautonut 9kk, niin kyllä se on isänkin aika saada tutustua vauvaan siinä missä äidinkin. Eikä se tee äidistä yhtään huonompaa äitiä. 🙂 <3
Saatan olla ehkä täysin epäkelpo kommentoimaan tätä, koska ei ole edes parisuhdetta saati sitten lapsia. Mutta se ei silti estä mua avautumasta, kun kerrankin siihen tarjotaan hyvä tilaisuus!
Kertoisiko joku mulle minkä takia isän viettämä kahdenkeskinen aika lapsen kanssa on maailman kahdeksas ihme? Äidit joutuvat anomalla anomaan sitä ”omaa aikaa” ja sitten Facebookissa hehkutetaan kuinka iskä selvisi kokonaiset kolme varttia OMAN LAPSENSA kanssa ja kaikki ovat edelleen hengissä! Tai jopa kokonaisen viikonlopun! MITÄ?! Periaatteessa siis ymmärrän tämän, jos etsin vastauksia eläinmaailmasta, jossa tyypillisimmin ne naaraat huolehtivat jälkikasvusta ja miehet kirmaavat polkemassa uutta sukupolvea alulle ja joskus metsästävät – toisinaan naaraat hoitavat myös sen. Siis metsästämisen. Mutta kun on kyse ainakin väitetysti koko maailman kehittyneimmistä aivoista, niin tässä asiassa ollaan edelleen ihan ameeban tasolla, häh? Pahoitan vähän mieleni tässä kohti miesten puolesta, kyllä niistä vauvoiksi kutsutuista pikkuihmisistä pystyy huolehtimaan ilman maagisia äitiyden tuomia supervoimia.
Jos joskus satun itse lisääntymään niin vaadin sitä helvettiin itseänsä siinä lykkivää herraa allekirjoittamaan ”Tämä on myös minun lapseni” -sopimuksen. En näe sitä sankarillisena tekona, että isä huolehtii lapsestaan – se on aika luonnollinen seuraus siitä alullepanosta. Tai ehkä ne onkin ne naiset jotka ei uskalla hellittää? Se alun jatkuva kiinniolo imetyksen ja muun takia jää päälle ja iskä vähän siihen sivuun ja sitten ehkä tyytyy siihen vanhemmuuden sivurooliin? En tiedä. Jännä aihe. 😀 Iskät, pitäkää puolenne!
P.S. Isit ja äidit on parasta. <3
Ihan yhtä kelpo sinä olet kommentoimaan, kuin kuka muu tahansa. 🙂
Ja siis samaa mieltä, en ymmärrä miksi isän ja lapsen kahdenkeskinen aika on jokin suuri ihme.
Ja sama mieltä myös siinä, että kyllä vauvoista pystyy huolehtimaan ilman äitiyden ”maagisia supervoimia”. 😀 Tiedän monia yksinhuoltajaisiä, jotka ovat äärimmäisen hyviä vanhempia lapselleen. Ja olleet sitä pikkuvauvasta lähtien.
Nyt on pakko kommentoida ekaa kertaa koska tää postaus ois voinu olla suoraan mun suusta! En ymmärrä miksi naiset mollaavat kumppaneitaan julkisesti, tuntuu että siihen oikeen yllytetään tyttöporukalla. Itsellä ei ainakaan ole pahaa sanottavaa miehestäni, itsehän olen hänet valinnut. Toki joskus joku asia ärsyttää mutta olen miettinyt myös toiselta kannalta; tykkäisinkö itse jos hän kävisi kaveriporukassa läpi meidän ongelmia tai haukkuisi minua. En myöskään ymmärrä tyhjänpäiväistä nalkutusta turhista asioista (esim. just toi kaupasta tuotu vääriä tuotteita), en mä itekää jaksais kuunnella sellasta päivästä pitkään 😀 Meille on myös syntymässä vauva päivänä minä hyvänsä ja haluaisin että olisimme vanhempina tasa-arvoisia ja mielestäni on tärkeää että isällä on myös läheinen suhde lapseen ja se vaatii myös kahdenkeskistä aikaa jota aion heille antaa. Monet äidit omivat vauvan itselleen ja sitten valittavat kun ovat kuolemanväsyneitä ja ei ole omaa aikaa. Toki vauvan ehdoilla mennään ja alussa imetyksen kannalta äiti on varmasti enemmän kiinni lapsessa.. kiitos hyvästä blogista ja tsempit loppuraskauteen!
Joo, mäkään en ymmärrä. 🙁 Meillä ainakin sanotaan sitten toisillemme ne asiat, joista on jotain sanomista. Eikä huudella tuolla kaikissa porukoissa missä kukakin on paska. 😀
Ihanaa loppuraskautta tai niitä ihan viimeisiä metrejä sinnekin! 🙂 Ja ihanaa tasa-arvoista vanhemmuutta pienokaisen kanssa! <3
Muakin kyllä suorastaan vituttaa nääkin kommentit täällä.Mikä vitun äidin ja lapsen symbioosi? Myös meillä isä hyppäsi mun kanssa täysin yhtäaikaa tähän ”symbioosiin” ihan niin että joka toinen yö heräsi syöttämään vauvaa ja meillä meni alun pitäenkin KAIKKI täysin puoliksi kun synnytyslaitokselta kotiin päästiin.. Jos halusin lähteä lenkille, shoppailemaan tai minne tahansa niin onnistui just silloin kun sattui huvittamaan eikä käynyt mielessäkään kyseenalaistaa etteikö isä pärjäisi lapsensa kanssa. Isä on käynyt JOKA kerta tyttäreni neuvolakäynneillä vauvasta saakka ja tietää tasan mitä tytölle puetaan jne.Kuten joku sano hyvin täällä niin ei se mies mikään aivoton ameeba ole 😀 Ylipäätään ärsyttää sellaiset itseään korostavat huuhkaja-mutsit jotka on siinä muksussaan kiinni 24/7 – joille pulloruokinta on saatanasta ja jotka just ei niihin isäihmisiin luota..Tsemppiä Monna, sulla ja Tuukalla on hyvä asenne tohon hommaan 🙂 Kaikkea hyvää vanhemmuuden tielle.TE tiedätte parhaiten mikä TEIDÄN lapsenne kanssa toimii <3
Hahahaha!! ??? Nää on aina ihan super hyviä nää sun kommentit!! Mm. pulloruokinta on saatanasta! ? En kestä! Haha!!
Mutta tiedätkö siis, mä olen sun kanssa täysin samaa mieltä! Kaikesta mitä kirjoitit!
Kyllä ne isätkin pääsevät vauvaa hoitamaan, ainakin suurimmalla osalla perheistä. Mutta ota huomioon että se vauva oikeasti asuu siinä äidin rinnalla ensimmäiset viikot ja silloin kun vauva ei syö se nukkuu. Okei ei varmaan kaikilla, ei pidä yleistää… 😉 sekä äidillä on etulyöntiasema kun on tosiaan kantanut sen yhdeksän kuukautta ja itkuinen vauva rauhoittuu helpoiten äidin sylissä, myös nukahtaa helpoiten. Eikä se etulyöntiasema siihenkään lopu, yleensä isät käy töissä, joten äidit on joka päivä n. Kahdeksan tuntia enemmän vauvan kanssa. Väkisin siinä äidit tuntee vauvan paremmin, kuin isä.
Meillä myös yöheräämiset jää äidin hommaksi, että isä saa nukkua ja jaksaa käydä töissä. Äiti voi nukkua vauvan kanssa helposti päikkärit, niin ja eihän isä syöttöä pysty hoitamaan (paitsi ne joilla tuttipullot kelpaa) Itselle myös henkilökohtaisesti yöherääminen on helpompaa ja jaksaa paremmin, jos herää joka yö, eli siitä on tullut rytmi.
Eikä pidä myöskään unohtaa että sehän on sillä hetkellä äidin ”työtä”.
Vaikka äiti hoitaisikin suurimman osan, yhtä paljon sekä äiti, että isä rakastaa omaa lastaan. Sehän se on tärkeintä! Mitä väliä sillä on kumpi hoitaa enemmän ja kumpi vähenmän. Pääasia että edes viettää aikaa oman lapsen kanssa!
Ps. Muista vielä että jotkut isät haluavat että äidillä on suurempi vastuu. Kaikki isät tietenkin osaavat hoitaa omaa lastaan, mutta osa arkailee/pelkää että osaako hoitaa niin pientä. Siinä ei auta muu kuin aika…
On toki äidin työtä ja isällä on toinen työ. Enkä missään tapauksessa tällä postauksella tarkoittanut sitä, että haluaisin itse jotenkin vastuuta välttää tai pakoilla. Vaan nimenomaan sitä, että haluan antaa isälle yhtä lailla mahdollisuuden hoitaa ja olla lähellä pientä ihmistä. <3
Ja toki myös niin, että jotkut isät haluavat, että äidillä on isompi vastuu. En sitäkään väittänyt. 🙂
Jokainen tamplaa tyylillään tässäkin asiassa. Halusin vain kirjoittaa siitä, että yleistäminen siitä että KAIKKI isät on perseestä on kamalaa. 🙁
”Pulloruokinta saatanasta” on aika vahvasti sanottu, mielestäni jopa loukkaavasti.
Jos omasta tahdostani (mieheni kannustaessa) vietin vauvan ensimmäiset kuukaudet (vuoden) symbioosissa, ei se tee minusta riistäjää, joka väheksyy isän panosta kasvattajana/ huoltajana.
Olin tarpeeksi kypsä ymmärtääkseni, että omat huvittelumahdollisuudet pysyvät kunhan vauva on irtaantunut rintaruokinnasta. Jollekin toiselle omat menot ja aika voivat olla tärkeämpiä, silloin valinnat tehdään tietysti sen mukaan. En oikein ymmärrä, miksi yksi toiminta muiden joukossa aiheuttaa niin voimakkaita mielikuvia ja tuntemuksia? Ei rintamaidon mukana poistu äly, vaikka imettäviä äitejä joskus erheellisesti kuvaillaan leijonaemoiksi, jotka eivät uskalla päästää lapsestaan irti tai luota sen toisen vanhemman taitoihin pitää lapsi hengissä. Imetys tai imettämättä jättäminen ovat valintoja ja/tai biologisia faktoja. Itse koin imettämisen vaivattomana vaihtoehtona, jolloin pullojen pesua/ korvikkeen ostoa ei tarvinnut miettiä.
Love & peace <3
Ps. On muuten aika upeaa, että mies pääsee jokaiselle neuvolakäynnille mukaan! Harvalla on mahdollisuus irrottautua palkkatöistä sen vuoksi vaikka haluja olisikin.
Mutta en ainakaan minä puhunut omien menojen etusijalle laittamisesta. 🙂 En missään tapauksessa tällä postauksella tarkoittanut sitä, että haluaisin äitinä välttää lapsen kanssa olemista tai jakaa vastuuta isälle sen vuoksi, että itse saisin ”hurvitella”.. Tarkoitin sitä, että haluan antaa yhtä lailla isälle mahdollisuuden olla vauvan lähellä ja olla isä niin paljon kuin hän sitä itse haluaa. Olematta kuitenkaan itse yhtään vähemmän äiti. <3
Ja tuo pulloruokinta on saatanasta – lause oli kyllä varmasti niin puhdas sarkastinen vitsi, että itseäni ainakin nauratti se kovasti. 🙂
Love & peace <3
Moi! Oon myös aina ihmetellyt sitä ihmetystä, kun hehkutetaan että isä pärjäsi hienosti kaksi tuntia oman lapsensa kanssa. Harregyyd, mä en kyllä valitsisi lapseni isäksi miestä jonka selviytymistä moisesta pitäisi epäillä tai kyseenalaistaa. 😀 Osaako se kuitenkin lukea tai selviääkö töistään? Toki jokaisella voi olla omanlaisensa miesmaku.
Asia erikseen on nämä vastuunvälttelijät, jotka on sitä mieltä että ”lastenhoito on naisten hommaa” (olen kuullut näin sanottavan, tosin keski-ikäisen miehen suusta, joten annetaan se anteeksi).
Kaikkiaan luulen, että toi lasten hoitaminen on yksi asia, jolla naiset hakee ylivaltaa perheessä. Miestä usein väheksytään ja naureskellaan selän takana, eikä edes anneta mahdollisuutta onnistua ja opetella. Muutaman vuoden päästä haukutaan kun toinen ei ikinä tee ja osallistu. Saattaahan se toki olla niinkin, että henkilöt jotka eivät ole saaneet onnistumisen tunteita esim. työ- tai harrastuselämässä hakee niitä ton äityiden tai vanhemmuuden kautta.
Amen! Sanon minä tässä välissä. 😀
Siis juuri näin!
Ja se on oikeasti sellaista mitä en ymmärrä, että ensin nimenomaan vähätellään toisen osallistumishaluja ja tekemisiä niin paljon ettei se toinen enää halua auttaa. Ja sitten perästä valitetaan kun kaiken joutuu tekemään itse. 🙁
Just näin, itsekin tein heti vauvan synnyttyä periaatepäätöksen että isi hoitaa vauvaa omalla tavallaan (ihan sama vaikka ois omituinen vaatevalinta tai vaikka vaippa väärinpäin) ja mä en puutu heidän keskinäisiin hetkiinsä 🙂 Esim vaipanvaihdot ja kylvetykset oli heidän omia juttujaan alusta asti ja minä pysyin poissa. Kyllä meilläkin ekat kuukaudet meni tissi suussa istuessa, mutta siitä huolimatta isä on ihan yhtä tärkeä ja tasavertainen vanhempi. Jos oikeesti joku ajattelee noin että isä tulee lapsen elämään joskus vuoden ikäisenä niin voi helvetti sentään äidit! Yleensä se, että äidin mielestä isä ei ”osaa olla” lapsensa kanssa, on ihan vaan sitä että äiti ei oo antanut sen opetella. Noi kommentit meni kyllä niin mun tunteisiin, argh!!! ??
Ihan super ihana lukea näitä kommentteja, joissa kerrotaan siitä että miten ihanasti isät on mukana. Saavat olla. Haluavat olla. Osaavat olla. <3
Ja siis todellakin!! 😀 En voisi kuvitellakaan, että "antaisin" miehelleni luvan olla vauvan kanssa vasta sitten kun vauva on vuoden ikäinen. Ei jumankaude. Haluan ehdottomasti, että alusta asti molemmilla on omat hommansa vauvan kanssa ja silloin vauva myös tutustuu molempiin vanhempiinsa ja saa olla kumpaakin lähellä. <3
Joo muistan ku neuvolan lappuja lukiessa alko oikein kuvottaa kun siellä oli vaan ” äiti ja vauva” ja ”äiti ja vauva”. Synnärin perhehuoneessakin musta yritettiin leipoo masentunut äiti kun isi hoiti niin paljon siellä tytärtämme. Mun sydän taas suli kun katsoin tuoreen isin hellää hoivaa <3 Kyllä täällä Suomessakin on tasa-arvon kanssa vielä paljon matkaa mitä tulee isän oikeuksiin, eron tai vaikka vaimon kuoleman jälkeen isä on tosi heikoilla..olen jälkimmäistäkin joutunut lähipiirissä todistamaan ja kyllä siinä sieppaa jos tragedian keskellä joutuu todistelemaan että onko pätevä hoitamaan lapsiaan vaikka on eri vehkeen jalkovälissä…äääh 🙁 Mukavaa viikkoa Monna!
Meille (tai oikeammin vielä Tuukalle) neuvolassa sanottiin heti ekalla kerralla, että vaikka näissä lipuissa ja lapuissa puhutaan vain äidistä ja vauvasta, niin isät ovat ihan yhtä tärkeitä. 🙂 Se oli ihana juttu! <3
Mutta tosi inottavaa ja ammattitaidottomuutta ruveta samantien synnytyslaitoksella leimaamaan masentuneeksi, jos isä haluaa tehdä hieman asioita. 🙁
Ja tosiaan täällä on vielä paljon matkaa tasa-arvoiseen vanhemmuuteen. Kumminkin vielä vaikka meidän kaikkien vanhemmat on suurimmaksi osaksi toimineet äiti 90% isä 10% järjestelmällä lapsen ensimmäiset kuukaudet tai jopa vuodet.
Mutta hitaasti hyvä tulee. 🙂
Avaanpa minäkin sanaisen arkkuni. Meillä mies tekee 3-vuorotyötä, joten hänkin pääsi usein mukaan neuvolakäynneille. Kun olin todella väsynyt aivan alkuaikoina, hän jopa kantoi yöllä lapsen viereeni rinnalle syömään, ilman että heräsin, vaihtoi vaipat ja nukutti itkut. Aamulla olin ihmetellyt, kun tyttö ei ollut herännyt koko yönä. 🙂 Pulloa käytimme myös ajoittain. Isästä oli iso apu väsyneelle äidille myös ihan imetysten aikana. Ja usean kerran illalla ihmetyksen jälkeen vauvelit on tykänneet köllötellä isän rinnan päällä, kun me katseltiin samalla rauhassa leffoja. Muistan tuon ajan erittäin suloisena ajoittaisista koliikki-itkuista huolimatta.
Nyt kun lapset ovat vanhempia, on mies ollut suurimman osan sairaan lapsen kanssa kotona. Hän piti myös aikanaan 6kk isyysvapaata minun palattua töihin.
Ei, en ole julma äiti. Meillä on vain asiat pyritty jakamaan aina mahdollisimman sujuvasti, riippumatta sukupuolesta. Milloin mitenkin. Ja kyllä se on osaa ihmetyttänyt!!
-A
Samaa mieltä sun kanssa!
Mulla on nyt kokemusta kahdesta lapsesta ja yhdestä isästä 😀 . Pakko myöntää, että miehet ehkä joskus ovat suurpiirteisempiä, eivätkä ihan aina tajua kaikki naisellisuuden ”nyansseja”, joita liittyy mm. lapsen pukemiseen, syöttämiseen ym. Meillä keskustelua herättää esimerkiksi se, että mun mies ei aina välttämättä kiinnitä huomioo jos joku lapsen vaate on tosi pieni/iso. Se ei samalla tavalla häntä häiritse kuin itseäni, jos lapsea se ei haittaa. Toinen juttu on ruokailu; Mä nillitän siitä, että on säännöllinen ruokailurytmi. Oon huomannut, että ainakin kaverien miesten joukossa on usein tää sama juttu. Eli lounaalla voidaan syödä muroja, päivällisellä voileipää ja iltapalalla pihvi! Joskus kun lähtee vaikka salille ja tulee kotiin ja on varta vasten jättänyt vaikka ruokaa ”tyrkylle” pöydälle. ”Me syötiin mustikoita ja herneitä”. Joo okei. Selvä.
Toinen juttu minkä oon huomannut, niin varmaan äitejä useammin miehet voivat heittäytyä hieman avuttomiksi, jos heitä ei kannusta isyyteen. Äidillä on tosiaan joku tietty ”vaisto” joka esim ajaa aina lohduttamaan itkevää lasta, mutta joskus miestä täytyy pyytää. Tärkeintä on se, että isä on valmiina auttamaan, vaikka se vauva oliskin tissillä koko ajan. Että voi milloin vain sanoo, että hei, nyt pää räjähtää ellen pääse yksin piiiiiiitkään suihkuun. Meillä mies on oppinut ainakin lukee tilannetta tosi hyvin, etenkin kun hänellä on yleensä väsyneenäkin hieman mua parempi pinna 😉 .
Huh. Tulipa vuodatus.
Minäkään en pidä siitä että miehiä arvostellaan ja yleistetään eikä omassa ystäväpiirissä sitä edes harrasteta. Minulla on upea mies ja mahtava isä meidän lapsille.
Täytyy kuitenkin sanoa että se ensimmäinen vuosi, varsinkin ensimmäinen puolivuotta ei kyllä kovin usein voi jakautua tasan vanhempien kesken. tottakai isä voi olla täysillä mukana vanhemmuudessa ja äiti antaa tilaa lapsen ja isän väliselle suhteelle. Mutt useimmiten äiti on vauvan kanssa kotona ja isä töissä. Ja äidinmaitohan nyt on vauvalle maailman parasta ravintoa, ja imetys on luonnollisin ja paras tapa ruokkia oma vauva, sitä tuskin kenenkään tarvitsee kiistää. Itse en ainakaan, eikä mieheni imetyksen onnistumista halua vaarantaa pullolla. ( ja ennenkuin leimataan tuomitsijaksi ja fanaatikoksi niin Jos imetys ei onnistu, onneksi on pullot ja korvikkeet eikä imettämättömyys tee kenestäkään huonoa vanhempaa. Se on ihan ok ja lapsi kasvaa myös korvikkeilla.)
Ja vauvatkin ovat niin erilaisia. Toiset ovat herkempiä ja enemmän kiinni äidissä. Itse en ainakaan väkisillä ala lasta pitämään vauva-aikana äidistä erossa. Helppohan se on leimata äiti siitäkin ettei anna lasta isälleen. Mutta entäs se tilanne kun lapsi tosiaan rauhoittuu vauvana vain rinnalle tai äidin viereen? Väkisinkö on pidettävä huutavana äidistä erossa että nyt menisi tasan tämä lapsenhoito? Nämäkin ovat vain vaiheita ja yleensä vielä todella lyhyitä kestoltaan.. Itse menisin lapsentahtisesti. Lapsen tarpeet edellä. Varsinkin vauva-ajan herkät kehityskaudet.
Sitten kun lapsi kasvaa on helpompi jakaa vanhemmuus tasan, ja tulee aika kun isä voi osallistua vuorostaan enemmän. Olemalla esimerkiksi hoitovapaalla kun lapsi syö jo muutakin kuin rintamaitoa. Meillä mies on pitänyt isyyslomaa ja hoitovapaata 2-6kk. Ja se on ollut upea juttu. Ja mielellään hän pitäisi enemmänkin, taloudellinen tilanne ei vain anna myöten.
Sä kirjoitit niin asiaa! Lapsentahtisuus on aika hyvä termi tätä käyttämään. Tuosta pullohommasta niin mäkin esikoisen kohdalla opetin pullolle osittain nöistä syistä (pitää äidin saada omaa aikaa ja vapaata) ja lopulta kun koko imetys meinas mennä pieleen ja itkin hormoneissani kun pullo priorisoitiin tissille…sanomatta selvää että kaks seuraavaa ei pulloa saaneet ja sain silti sen oman ajan järkättyä heti kun pikkunen vähän kasvoi.
Mutta silti, kyllä mä itse ainakin myönnän ja ymmärrän että kavereiden kanssa puhutaan niistä aviomiehistä. Pikkulapsiaika on ihan älyttömän stressaavaa ja semmoinen sanontakin on, että ei sais erota ennenkin nuorin on 3v. Elämä on rankkaa ja väsyttävää. Lapsiperheen arki on ihan uskomatonta, itsekin tässä sen huomasin kun piti tehdä oikeen perhekalenteri ja tarkkaan miettiä missä välissä ehtii käydä jumpassa itse. Siis ihan kaikki muuttuu. Ei ole vitsi jos sanotaan, että lapseton ei sais kommentoida kun ei välttämättä edes yhden lapsen vanhempi tajua mitä on useamman kanssa. Se on välillä ihan helvetin rankkaa ja täytyy olla ystäviä joiden kanssa asiaa voi puida.
Sitten tulee tämmönen kirjoitus, että ei saa haukkua miestään…tää on sitä niin tyypillistä äiti syyllistää äitiä- teemaa mitä tuolla vauvapalstoilla on päivittäin. Ja äidit on hormonihöyryissä sekä väsyneinä syyllistyviä. Paineita otetaan kaikesta ympäristöstä. Odotan Monnan postausta siitä, mitä hyvää hän on ajatellut tehdä niiden väsyneiden äitikavereiden (jotka siellä haukkuu niitä miehiään) hyväksi. Meinaan on paljon mitä voi tehdä. Itse vedän esimerkiksi perhekahvilaa ja olen aina korvat auki jos joku haluaa jutella. Voi kutsua kahville, kysyä tarviitko apua lapsenhoidossa/siivoamisessa haluatko nukkua rauhassa. Enemmän ne ystävät tätä arvostaisi kun avautumista blogissa. Onneksi me kaikki kasvamme lapsien myötä ja sitä ymmärrystä elämän varjopuoliinkin tulee kun joutuu itse kamppailemaan jaksamisen kanssa. Niin ja meillä ei todellakaan ole isä esikoisen jälkeen käynyt neuvolassa. Ihan älytön ajatuskin että sen pitäs lähteä kesken työpäivän ajelemaan kotiin vaihtaa vaatteet ja tulla tunniksi neuvolaan. Sen sijaan iskä on hoitanut aina uuden vauvan tullen isompia enemmän. Vauvan aika on tullut aika kehityksen myötä ja voin kyllä kertoa, että kaikista on lopulta tulleet iskän poikia/tyttöjä:-)
Tanja, tosi hyviä pointteja sinulla. 🙂
En tarkoittanut, että haluaisin vauvaa väkisin pitää pois itseltäni jotta kaikki menisi tasan 50-50. Tarkoitin lähinnä sitä, että isä pystyy ihan varmasti auttamaan todella paljon ja tekemään ihan hirmuisen paljon juttuja siinä missä äitikin. Toki imetys ei isältä onnistu. 😉
Iiris – Voi kyllä minä olen ystäviäni kuunnellut ja auttanut lasten saamisten jälkeen. Ja kuuntelen jatkossakin. Kyllä tottakai ystävillä saa purkaa ajatuksiaan ja tuntojaan, mutta minä tarkoitin nyt kyllä sitä ettei se ole minkäänlaista käytöstä kun kirjoitetaan facebookkiin kuinka huono se oma mies on.
Ja kyllä minä olen elämän varjopuoliin valitettavan paljon joutunut jo tässä 35-ikävuoden aikana tutustumaan. Ei ne lapset ainoastaan niitä opeta.
Ja vielä sen sanon, että en todellakaan tarkoittanut mitään äiti syyllistää äitiä kirjoitusta. Puhuin yleistämiseestä ja nyt esimerkkinä käytin näitä äiti-isä-juttuja.
Olen niiin samaa mieltä sun kanssasi Monna! Mua myös ahdistaa se, että oletetaan että äiti tietää automaattisesti esimerkiksi mitä kaikkia vaatteita lapselle pitää hankkia eri vuodenaikoihin ja välillä tuntuu, että syyttävä sormi esim. päiväkodissa heristetään heti äidin suuntaan, jos joku asia ei ole hoidettu. Miksi!?
Harmittaa myös, että välillä isiä pidetään tyhminä ja aliarvioidaan täysin. Näin ollen myös paineet äideille ovat isommat, kun pitäisi osata kaikki. Esimerkki: jos isä pukee lapselle vähän omituiset ja säähän sopimattomat vaatteet päiväkotiin, niin sitä ihastellaan huvittuneena, että ”heh,onpa iskä pukenut hassusti vaatteet, no mutta hienoa, että osallistuu” ja jos äiti tekee saman, niin päivitellään että eikö tuo osaa pukea lastaan oikein.
Tuolla aikaisemmin joku kertoi siitä, että isää saattaa jännittää kovin pienen hoitaminen ja siksi ei uskalla. No, kyllähän naistakin saattaa aivan yhtälailla jännittää pienen hoitaminen, ei se todellakaan läheskään kaikilta tule mitenkään luonnostaan. Silloin täytyy vaan kerätä itsestään se rohkeus. Se on kuitenkin oma lapsi! Ei äitikään voi kieltäytyä hoitamasta siksi, että jännittää. Voi taivas.
Tässä tuli nyt vähän sekavasti kaikkea, herätti niin kovasti tunteita tämä asia.. ja keskityin nyt puhumaan äideistä ja isistä, vaikka toki perheessä voi olla myös kaksi isää tai kaksi äitiä.
Ihanasti kirjoitettu. Tuo pointtisi siitä, että äitejä syyllistetään huonoiksi äideiksi ja isien sattumuksille hymyillään hyväntahtoisesti on ihan uusi alue minulle, mutta varmasti tulee tutuksi. 🙁
Ja tosiaankin, perheessä voi olla kaksi äitiä tai kaksi isää ja niissäkin perheissä kaikki sujuu hienosti. <3
Hyviä pointteja ja erittäin ajankohtaisia meidän perheelle, sillä odotamme esikoistamme saapuvaksi syksyllä. Kun kerroin töissä jääväni äitiyslomalle ja palaavani aikalailla tasan 10 kk:n päästä töihin eräs miespuolinen kolleegani kysyi, että pakotanko mieheni tämän jälkeen jäämään kotiin lapsen kanssa. Siis pakotan jäämään kotiin yhteisen lapsemme kanssa?!? Mahtava asenne 🙁 Onneksi ei tarvitse pakottaa ja jos tarvitsisi, niin jäisi varmaan lapset hankkimatta.
Apua! 😀 Joo, isät nimenomaan vain ja ainoastaan pakotetaan jäämään lapsen kanssa kotiin. 😀 😀 Hahaha!! No onneksi ei tosiaan sinun, eikä monen muunkaan tarvitse pakottaa. 🙂
Ihania loppuraskauden aikoja sinne!
Täsmälleen samaa mieltä!! Tosin, mä kun olen lapseton nainen, niin enhän mä mistään perhe-elämästä mitään voi tietää eikä mulla näin ollen ole oikeutta mielipiteeseen.
😉
Höpönlöpön! 🙂 Sulla on ihan sama oikeus, kuin kellä tahansa muulla. <3
Meillä on kaksi lasta. (3kk ja 4v ikäiset).
Mies osaa, pärjää, hoitaa ja on molempien kanssa.
Mutta.
Hän on reissutöissä. Poissa kotoa pisimmillään 2 viikkoa putkeen (vaihtelee). Pitkien poissaolojen jälkeen ei yksinkertaisesti ole aina ihan kelkassa mukana. En ole ominut lapsia, mutta niin se vain on, että meiän perheessä äiti pitää lapsien langat käsissä. Esikoinen jo vähän itsekin tajuaa, että iskä ei aina ihan ”tiedä juttuja”, mutta on silti paras ja ihana isä.
Miksi näin?
Miehellä työ, josta todella tykkää ja myös tienaa paremmin. Pitkien poissaolojen vastapainoksi on puolestaan välillä pitempiä vapaita kotona.
Meillä ei todellakaan ole tasa-arvo lasten hoidossa / vastuunjaossa, mutta tämä ei haittaa ketään perheemme jäsentä. Sen sijaan välillä ulkopuoliset yrittävät sääliä minua/ sättiä miestä.
Kuulostaa ihanalta! 🙂 Tietysti on erilaisia perheitä ja työtilanteita. Jotenkin kommentistasi huokuu kauniisti se, että sinä et ole haukkumassa miestäsi silloin kun hän sitten lapsia hoitaa ja on kotona pitkien työmatkojen välissä. <3 Luotat ja tiedät, että hän kyllä osaa olla isä.
Jokainen tekee tietysti ratkaisut sen mukaan miten ne omaan arkeen parhaiten soljahtaa.
https://www.instagram.com/p/BJdNa22BAap/
Oi, tää oli huippu! <3
Hyvä teksti ja olen osittain myös samaa mieltä. Mutta vauvan kanssa asiat vaan eivät ole niin yksioikoisia. Esimerkiksi itse poistuin ensimmäisen kerran vauvan luota vajaaksi tunniksi hänen ollessaan vajaa puolivuotias. Kyse ei ollut siitä, etten olisi luottanut isän kykyyn olla lapsen kanssa, vaan siitä, että vauva saattoi huutaa kurkku suorana jo sen aikaa kun kävin suihkussa. En todellakaan lähtenyt kotoa ja jättänyt vauvaa sinne huutamaan vain siksi, että isän pitää saada olla myös vauvan kanssa kaksin. Vanhemmuudessa, varsinkin pikkuvauva aikaan kannattaa laittaa hetkeksi tauolle ajatukset siitä, mikä on tasa-arvoa ja mikä vanhempien oikeutta. Kyllä tärkein on sen vastasyntyneen oikeus ja se mikä hänelle on parasta. Ja meillä todellakin isä osallistui kaikkeen mikä oli mahdollista (kylvetti, vaihtoi vaipat, leikitti aina niin kauan kun vauva viihtyi yms, tätä vissiin hait tekstillä takaa? :)) mutta kyllä minä olin se pääasiallinen hoitaja. Myös on todettu, että alkuun vauva kykenee muodostamaan yhden pääasiallisen kiintymyksen kohteen ja vasta kun ikää tulee lisää, hän pystyy muodostamaan niitä laajemmin (toki suhdetta luodaan silti alusta asti, se on vaan erilaista)
Myös vauvan syntymän jälkeen kaikki tunteet mitkä valtaavat mielen, saattavat yllättää tosi vahvasti. Omia tunteitaan saattaa yllättyä.
Itse koin imetyksen todella tärkeäksi ja halusin tehdä kaikkeni jotta se onnistuu. Tämän takia en halunnut ottaa mukaan pulloa (se helposti vaarantaa imetyksen, kannattaa ainakin perehtyä tahdistetun pulloruokinnan ohjeisiin ensin 🙂 ne löytyy Googlella). Mutta omasta JA mieheni mielestä (eli en mitenkään tyranninaisesti ole tehnyt päätöksiä ;)) se, että vauvan ruokailun hoitaa ekat puoli vuotta äiti on aika lyhyt aika 🙂
Ymmärsin siis todella mitä hait takaa! Vauva vaan määrittelee helposti tahtia ja vauvaa ei useinkaan voi ”opettaa” kovinkaan moneen asiaan vaan he ovat omia yksilöidään jo pienestä pitäen 🙂 vauvavuoteen paras oma vinkki onkin siis se, että tutustuu, perehtyy ja miettii mikä tuntuisi itsestä mukavammalta ja on sitten myös valmis muuttamaan mielipidettä tarpeen vaatiessa 😀
Ps. Lapsi on nyt lähes kaksi ja isän kanssa heillä on ihan täysin omat jutut ja loistava suhde! <3
Mitä jos oisit kokeillut ja lähtenyt vaikka puoleksi tunniksi pois, olisko isä saanut kuitenkin häbet rauhoittumaan?
E-
Tottakai tärkeintä on vauvan oikeudet ja se mitä hän tarvitsee. 🙂
En missään tapauksessa ajatellut, että sitten vauvan synnyttyä minä täällä kellotan aikaa kuinka paljon äiti ja kuinka paljon isä on lapsen kanssa. <3 Enemmänkin vain koko kirjoituksen pointtina oli se, että ainakin meillä halutaan olla vanhempia yhtä lailla. Ei niin, että minä sättäsin miestäni ettei hän osaa tai ymmärrä. Vaan niin, että me kunnioitamme molemmat toisiamme vanhempina ja annamme yhtä lailla toisillemme arvoa ja aikaa vanhempina.
Pulloruokinnasta olen lukenut aika paljon. 🙂 Meillä on ystäväpiirissä muutamakin pariskunta, jotka ovat tehneet heti syntymästä lähtien niin, että isä antaa pullosta ja äiti tissistä. Molemmat on sujuneet. MUTTA toki tiedostan sen faktan, että tuttipullo saattaa kiinnostaa vauvaa enemmän kuin tissi. Tai sitten toisinpäin. 🙂
Ihana kuulla, että siellä teillä on lapsella ja isillä jo ihan omat jutut. <3 Tuo on varmasti sitä parasta vanhemmuutta. Kun molemmilla on omia juttuja lapsen kanssa ja sitten koko perheellä niitä yhteisiä. <3
Hyvä, että olet lukenut pulloruokinnasta, se on tosi tärkeää että tietää mitä tehdä jos vauva alkaakin suosimaan pulloa rinnan sijasta. 🙂
Kunnioitus kuulostaa oikein hyvältä! 🙂
Kyllä se riitti kokeiluksi, että itse yritin olla siellä suihkussa välillä vartin 🙂 mutta lähempänä puolta vuotta tämäkin pikkuhiljaa muuttui. Ne ekat kuukaudet menee tosi nopeasti!
Tosi hyvä kirjoitus ja ymmärrän sun pointin. Jotkut jaksaa tarttua pikkuseikkoihin, mutta hyvin osaait tuoda ajatuksen esiin mun mielestä. Samaa ajatusta myös tosiaan esim. kotitöihin, jossa itselleni ollut opettelemista, että jestän sen että toinen tekee asiat hieman eri tavoin. Tiedoston kuitenkin itsessäni tämän vaikeuden niin olen sitä pystynyt kehittämään 😀
Musta on myös tosi erikoisen kuuloista, kun sanotaan että isä hoitaa nyt lasta, äidin ollessa jossain ja sanotaan tavalla ihan kuin isä olisi lapsenvahtina/ -hoitajana hetken. Isä ja äiti ovat kummatkin vanhempia, perhe, nih! 🙂
En myöskään ymmärrä sitä miten jotkut mollaavat puolisoitaan ja ihan julkisestin kuten blogeissa, snäpeissä, facessa… Inhottavaa!
Pakko vielä lisätä omakin kokemus tähän soppaan: vauva 4 kk jäi isän kanssa kotiin, kun palasin töihin. Isä käytti 6 kk:n vanheimpanvapaan. Silti vauva oli täysimetyksellä eli isä teki sopivasti ”nälän aikoihin” päiväkävelyjä työpaikalle. Toki yrittäjänä pystyin tarvittaessa joustamaankin työajoissa, mutta pääsääntöisesti näin mentiin pari ekaa kuukautta, kunnes imetys väheni luonnollisesti muun ruuan tieltä.