BabyShowerit

Sunnuntaina olin menossa hyvän ystäväni Saran luokse brunssille. Olimme suunnitteleet vanhojen koulukaverien kanssa sunnuntaibrunssia ja hyvällä fiiliksellä kurvasin kohti Saran kotia. Klo 13 oltiin sovittu treffit, olin paikalla 12.45, kuten lähes aina – vähän liian aikaisin. Kipusin neljänteen kerrokseen, välissä jouduin pysähtymään hengähdystauolle tokaan kerrokseen. Pimpotin Saran ovikelloa, Saran avatessa oven minä hengästyneenä suu vaahdoten selitin kuinka jouduin ottamaan stoppia tokassa kerroksessa.

Jotain päätöntä höpöttäen otin kengät jalastani ja ihmettelin mielessäni, että mites näitä koulukavereita on täällä näin paljon – kun vain neljä kertoi pääsevänsä. Kävelin olohuoneeseen ja siellä oli joukko rakkaita ystäviäni, äitini, tätini ja serkkuni. No itkuhan siinä sitten pääsi. <3

Halasin kaikki paikallaolijat ja sitten soi vielä muutamaan otteeseen ovikello, olinhan tullut liian ajoissa paikalle.. 😀 Kun kaikki rakkaat olivat koossa, kohotettiin minulle ja Vauva Pursiaiselle malja. Olin hengästynyt ja sydän pamppaili edelleen. Mutta ei enää portaista, vaan siitä yllätyksestä ja hämmästyksen tunteesta.

Olin arvellut, että jonkinlaiset vauvakutsut minulle järkätään. Sillä yksi Vauva Pursiaisen tulevista kummeista, ystäväni Sara, oli kysellyt tykkäänkö sellaisista juhlista ja jos tykkään niin ketä sinne haluaisin paikalle jne.. 😉

Mutta tämä tuli kyllä niin puskista! Olin varma, että BabyShowerit olisivat vasta lokakuun alussa. Ystävät saivatkin minut yllätettyä ajoissa. 😀
Kotona ennen Saralle lähtöä mietin vielä, että en jaksa oikein nyt panostaa ulkonäköön. Laitoin lökäpöksyt ja t-paidan päälle ja harjasin hiukset. Mietin ettei tarvitse olla nyt ihan tiptop, kun paikalle tulee koulukavereita, joista ei oikeastaan kukaan ole mikään somehirmu. No toisin kävi! 😀 Siellä oli sitten snäpit ja ig:t heti kuumana kun hikipäässä saavuin paikalle. 😀 Mutta eipä sillä vaatetuksella tai meikin määrällä ole mitään merkitystä, kun on rakkaita ihmisiä ympärillä tupa täynnä.

Kaikki oli tuonut juhliin ruokaa. Keittiössä pöytä notkui herkullisista ruuista ja jälkkäreistä.
Oli niin ihana tunnelma istua siinä pöydän ääressä ja katsoa ympärilleen, nähden vain niitä kaikkein rakkaimpia ihmisiä. Eihän siinä meinannut malttaa syödä.

Oli ihana nähdä kuinka kaikki ne ihmiset, jotka olivat paikalla jotenkin soljuivat toistensa rytmeihin. Läheskään kaikki ei olleet toisilleen tuttuja entuudestaan, mutta silti juttu solisi ja nauru raikasi. Katselin monta kertaa näitä ihmisiä ja mietin, miten upeita nämä kaikki ovat.

Tämä viimeinen kuva kiteyttää aika hyvin sen tunnelman, mikä juhlissa oli.
Aito, rento, mutkaton, hauska, rakastava. Ja mitä muuta sitä voi toisaalta odottaakaan juhlista, jossa on vain niitä parhaimpia tyyppejä paikalla. <3

Sain upeita lahjoja ja sain kuulla ihania tarinoita. Ystäväni Inari oli myös järjestänyt hauskan tehtävän, jossa veikattiin tulevan lapsosen nimiä. Ajattelinkin laittaa tähän kaikki ne veikkaukset ja heittää mukaan myös pari meidän omaa ehdotusta. Saas nähdä, tuleeko näistä joku nimi olemaan Vauva Pursiaisen tuleva ristimänimi.

Maija, Melina, Minnea, Stiina, Ines, Pippa, Peppi, Henni, Nella, Sofia, Sira, Viivi, Aino, Minka, Olivia, Meea, Inka, Minttu, Miisa, Vilma, Inna, Marja-Liisa, Linnea ja Iona.

***

Olen ihan äärettömän kiitollinen siitä, että minulla on tällaisia ihmisiä ympärillä.
Katsoin eilen illalla ryhmäkuvaa showereista ja hymyilin jokaisen naaman kohdalla. Nämä ihmiset olivat tulleet tänne minun ja vauvan vuoksi. Nämä ihmiset olivat nähneet vaivaa juhlien järjestämiseen. Nämä ihmiset halusivat olla siellä. <3 KIITOS VIELÄ KERRAN KAIKILLE!!
Mietin kuvaa katsoessani, että sanonkohan tarpeeksi usein näille rakkaille ihmisille, kuinka rakkaita ne minulle onkaan. Toivottavasti sanon. Toivottavasti teistä paikalla olleista jokainen sen tietää – ja myös teistä, jotka ette päässeet paikalle, mutta olitte hengessä mukana. <3
Olette super rakkaita!! Älkää menkö koskaan pois! <3

*  Kuvista iso kiitos Annalle! <3