Hartiatreeniä ja tulevaisuuden pohtimista..
27
Eilen olin aamusta treenailemassa hartioita ihanan ystäväni Saran kanssa.Oltiin sovittu aamutreenit Saran työpaikalle Sporttikujalle. Monesti vedetään yhteistreenit siellä. Mikä sopii mulle mahtavasti, kun muutenkin niin paljon vietän aikaani Mäkelänrinteen salilla ja hallilla ylipäänsä.. 😉
Lämmittely
Lämmiteltiin hartiat ensin pystypunnerruslaitteessa.
Siitä siirryttiin vapaiden painojen pariin ja tehtiin viparit sivulle. On taas muuten sellaista ilmeiden kermaa tämä postaus.. Pahimmat ilmekuvat jätän julkasematta.. 😀
Viparit sivulle
Tässä tehtiin neljä sarjaa. Lämmittelyn ja tämän jälkeen rupes hartioissa tuntumaan aikamoista poltetta, mutta siirryttiin siitä seuraavaksi tekemään hartiasuper taljaan. Tehtiin ylhäältä veto naamaa kohti (takaolkapäät ja yläselkä) sekä vipunosto eteen jalkojen välistä.
Tästä superista mysö videota teille armaat lukijat. Video löytyy TÄSTÄ LINKISTÄ Youtubesta.
Superin jälkeen oli vielä yksi liike hartialle, pumpattiin nopeat pystypunnerrukset suht kevyellä tangolla takaa ylös. Ja viimeinen (neljäs) sarja edestä.
Kyllä saatiin aika kivat hapotukset tonne hartioihin näillä liikkeillä. SItten vielä nyrkkeilysalin puolelle tekemään keskivartaloa. Vaikka meinattiinkin molemmat olla laiskoja ja jättää ne pois, mutta yhdessä saatiin tikistettyä parit kunnon liikkeet keskivartalollekin ja polte oli kova sitten sielläkin treenin päätteeksi.
Tottakai sitten vielä vähän yhteiskuvia ja parit kuvat yksinäänkin.
Me ollaan Saran kanssa tunnettu jo monta vuotta. Aina kun me nähdään ja treenataan yhdessä, mietitään että miksei nähdä useammin. Molemmilla on tietysti tosi kiireistä elämää ja yhteinen aika on hyvä ottaa johonkin sellaiseen mitä molemmat rakastaa tehdä ja tavallaan hyödyntää se.
Me saadaan yhteistreeneissä aina ihan hitonmoisia hapotuksia aikaan ja kunnon vääntöä! 😉
On tosi tärkeetä, että on ystäviä joiden kanssa voi jakaa samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Ja ystäviä jotka ymmärtää, että miksi viihdyn salilla ja haluan treenata tai syödä terveellisesti. Näitä ystäviä mulla on muutama, onneksi. ♥
Sitten mun täytyy kertoa teille salaisuus. Mä oon nyt viime aikoina ruvennut hiljaa itsekseni miettimään, että pitäiskö mun kuitenkin, sittenkin kaikkien ei-en-ikinä-todellakaan-lausuntojen jälkeen astua lavalle kisailemaan?
Haluaisinko sittenkin sitä vai oonko vaan huumaantunut niistä kommenteista, joita olen teiltä lukijoiltani ja ystäviltäni saanut kropastani ja sen muutoksesta?!
Viime aikoina lihaserottovuus on kasvanut entisestään ja jopa vihdoin viimein vatsalihakset alkavat näkyä ihan pikkiriikkisen. 😉 Myös tässä Siivet sain-postauksessa olevat selkäkuvat kertovat selässäkin tapahtuneen jotakin lisää parin viimeiseen kuukauden aikana.
Eiliseen postaukseen sateli taas reisi-kommentteja, sielläkin sitä massaa tosiaan on.. 😉
Mä oon ruvennut miettimään, että musta ehkä olis ainesta, lihasmassaa on ja sitä tarttuu mulle helposti. Rasvaprosentti on tippunut 11,4 prosenttiyksikköä vuodessa. TÄSSÄ postauksessa lisää muutoksesta kropassani vuoden aikana. Kovalla (100% kovemmalla kuin nyt) treenillä musta vois ehkä suht helpostikin muokata ”lavakuntoisen”..
Mutta haluanko mä sitä?
Entä se epäonnistumisen pelko?
Iloinen possu ponteva vuonna 2011.. Vielä iloisempi Monna 2013!
27 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Voi Monna, kun näytät niin hoikalta nykyään! Meinasin sanoa pieneltä, mutta se ei sopinut, kun onhan sulla tosiaan tota lihasmassaa! 😉 Jos yhtään innostaa kisaaminen, voithan sä aina kokeilla! Sitä päätöstä ei onneksi tarvii tehdä nyt ja tässä 🙂 Oot sen verran hyvällä mallilla jo, etten usko silläkään haaveella olevan kiire. Kyllä noilla kintuilla kuvittelis pärjäävän 😉 Sitäpaitsi, älä ajattele epäonnistuvasi, koska oot jo tavallaan onnistunut! <3
No kiitos Petra! <3
Mietinnässä tämä vielä. 🙂
Sä olet Monna aivan ihana!!! Olen pahemman kerran jäänyt koukkuun sun blogiin, ja motivaatio mitä täältä saa on mitä parhainta. Mä ottaisin sut PT:ksi ihan heti ellen asuisi Raumalla 😀 oot ihku
Hihi! 😉 Kiitos Betty! <3
Siis mulla on aina järkyt ilmeet sivuvipareita tehdessä :’D Mörkömiehetkin pelästyy!
Mun mielestä sun kannattaa miettiä sitä kisaamista juuri siltä kantilta et ootko se juuri sinä, joka sitä tahdot 🙂 Kisadietti on (käsitykseni ja lukemani mukaan) fyysistesti ja henkisesti rankka et kannattaa just miettiä et haluatko juuri sitä 🙂 Jos susta tuntuu siltä niin go for it! Tuolla kehityksellä saat varmasti kropastas ihan helvetisti irti!
Mun mielestä kukaan kisalavalle nousija ei oo epäonnistuja! Kyllä sitä jokainen on kuitenkin ihan helvetisti tehnyt työtä kuntonsa eteen! Ja on se aika kovaa, kun pistää kroppansa pikku bikineissä muiden arvosteltavaks. Rispekt!
Joo noi sivuviparit taitavat saada aikaa melkeinpä pahimmat ilmeet. 😀
Ensimmäistä kertaa kommentoimassa, mutta nyt on ihan pakko! Mä todellakin oon sen kannalla, että lavalle vaan! Kannattaahan se ainakin kokeilla, eihän sitä tiedä mitkä muskelit sitä saa näytille kisoihin 😀
Lisäksi sitä mä vielä haluaisin kysyä, että mikä sulla on vyötärönympärys? Oon aika samanmuotoinen kropaltani kuin sinä, mutta vielä sillä vähän isommalla rasvakerroksella varustettuna normaalipainoisena kuitenkin 🙂 Eli rasvankiristelyprojekti on täälläkin meneillään, ja jotain suuntaa tuon vyötärön kanssa vaan hauaisin malliksi 🙂
Kiitos kovasti Sofia!! <3
Pitää miettiä vielä.
Minäpä mittasin juuri vyötärönympäryksen ja nyt se oli: 73cm 🙂
Aivan ihanaa kun jaoit meidän lukijoiden kanssa salaisuutesi (alkoi jänskättää jo valmiiks sun puolesta..). Minunkin mielestä sun kannattais ehdottomasti mennä lavalle. Kuvista välittyy niin säkenöivä persoona, joka ois kun omiaan lavalle!!! Voittaisit siis ainakin asenteella/olemalla oma itsesi jos et muulla (vaikka kyllä mä uskon sun mahdollisuuksiin muutenkin). Super tsempit!! Oot ihan huippu 🙂
Kiitos kovasti Minttu!! <3
Mietitään mietitään.. 😉
Kuten ylempikin, pakko kommenoida ihka ensimmäistä kertaa, vaikka alusta asti blogiasi oon seurannut. Mä oon kans niiin sillä kannalla, että lavalle vaan!! Sulla on tällä hetkellä kroppa sillä mallilla et ei ole edes pitkä matka lavakuntoon! Tsemppiä Monna,oot huippu! <3
Kiitos Jasmina sinullekin suuresti <3
WAU mikä muutos vuodesta 2011 vuoteen 2013.. 🙂 ja ehdottomasti lavalle, jos siltä tuntuu!
Hehee! 😉 Joo aika ihana on muutos.. 😀
haba haba tsut tsut! ei muuta ku lavalle vaan mimmi! 😉
Woopwoop! 😉
No ilman muuta!! 🙂 Nykyään trendinä moni fitness-tyylinene mielii lavoille, mutta sulla on loistavat lähtökohdat, kun mieskin varmasti tukee rankimpia treenejä ja diettejä, ja olisihan se ammattisikin kannalta lisäys kun vois sanoa kisanneensa tosissaan 😉 !!
Kiitos Maggy! Mieitnnässä vielä. 🙂
Lavalle kannattaa mielestäni tähdätä, jos haluat sinne itse, itsesi vuoksi. Blogistasi on tullut mielikuva, että arvostat terveellistä elämää ja sekä ruokailuissasi että treeneissäsi on käytössä tietoinen maalaisjärki. Omaan päähäni ei aivan mahdu kisalavakunnon tavoitteluun liittyvä äärimmäinen kiristyminen vaan pysyvän hyvän kondiksen ylläpitäminen. Mutta jokainenhan tekee päätökset omista lähtökohdistaan. 🙂 Tsemppiä joka tapauksessa, minkä tien valitsetkaan!
Näinhän se on, maalaisjärki ja terveelliset elämäntavat on mun juttu. Mutta ehkä tää kisahomma oliskin jotain vähän extremeä ja tavallisuudesta poikkeavaa.. Mutta edelleenkin mietinnässä, ratkaisuja en vielä oo tehnyt. 🙂
MONNA LAVALLE VAAN! Oon lukenut sun blogia jo pitkään mutta nyt vasta taidan ekaa kertaa kommentoida 🙂 Sulla on kroppa nyt jo siinä mallilla (hyvin lihasta) että susta kuoriutuis varmasti upea paketti lavalle! Ihan ehdottomasti jos yhtään mietit sitä niin sulla kyllä varmasti rahkeet riittää! Ite pyöritetlin tota kisa-ajatusta vähän alle vuoden omassa päässäni ja joka toinen päivä olin sitä mieltä että ”jes musta on siihen” ja joka toinen päivä että ”ääh ei musta oo siihen” 😀 mutta sitten kun vihdoin sanoin tän mun haaveen ääneen valmentajalleni niin nyt on ihan eri ääni kellossa ja musta tuntuu joka päivä siltä että tää on se juttu mitä mä haluan! Jotenkin se ajatus on tuntunut tosi pelottavalta niin kauan kunnes uskalsin kertoa ajatuksistani valmentajalle joka näytti myös vihreetä valoa mun kisaamiselle 🙂
Ja tietysti eihän se kisapäätös sua sido mihinkään, aina voi jättää leikin kesken jos tuntuu ettei oo oma juttu 🙂 Mut veikkaan että matkan varrella fiilis ja tahto vaan kasvaa ;D ainakin mulla!
Kiitos Kia paljon! 🙂
Mulla on vähän samanlaiset fiilikset ku sulla ollut. 😀 Joka toinen päivä mietin, että ”äh, en mä halua, ei oo mun juttu” ja joka toinen päivä mietin, että ”miks ei, hitto kyllä mä siihen pystyisin”.
Hei, jos lavalle nouset niin et voi kuin onnistua 🙂 Sä kuulut ihan selkeesti sinne!
No super kiitokset Päikkis!! 🙂
Ehdottomasti kisaamaan jos kiinnostaa 🙂 Taitaa olla eka kerta kun ees kommentoin, olen kyllä lukenut jo pidemmän aikaa 🙂 Tähän samaan kommenttiin nyt kysyn että millä reseptillä teet nuo jauhelihapihvit? 🙂 Ja mitä kauraleipää syöt? 🙂 Omia suosikkejani ovat vehnättömät kauraleivät eli vaasan 100% kaura ja uotilan kauralimppu. Pyrin syömään gluteenittomasti 🙂
Kiitos Titu myös sulle! 🙂
Jauhelihapihveihin laitan: naudan jauhelihaa, kananmunia, kermaviiliä, sipulia, tomaattipyrettä, valkosipulia, mausteita. Ainakin näitä.
Ja kauraleipää vaihtelen, yleensä kyllä syödään ruisleipää, mutta välillä herkutellaan kauraleivällä, mahd. puhdasta kauraa.
Moi! Pakko myöntää, että äärimmäisen hyvältä näyttää! Et ollut 2011 edes mikään possu mutta muutos on kieltämättä huima. Osaathan myös lopettaa ”bodaamisen” kuitenkin ajoissa ja keskityt sexyn fitness-kropan ylläpitoon ettet vedä ”hauberiövereitä” ja muutu naisterminaattoriksi – se ei ole kovin viehättävää…
Itse näin kunnon porsaana (175cm/88kg), jolla olisi lähes 20kg ihraa pudotettavana/kiinteytettävänä, täytyy kiitellä suomastasi silmänilosta; kuviasi on ilo katsella – kiitos.