39 valokuvaa
Jostain syystä mä päädyn melkein jokaista postausta tehdessäni miettimään, että onko kuvia taas liian paljon. Ei siis sillä, ettäkö joku niin olis sanonut. Mulla itselläni vaan on joku fiksaatio tästä asiasta ja muistan edelleen joskus bloggausta aloitellessani jutelleen ystäväni Annan kanssa kuvamäärästä per postaus. Me oltiin molemmat silloin sitä mieltä, että n.20 kuvaa/postaus on ihan sellainen maksimimäärä. 😀
Nyt en tiedä onko mulla enää koskaan sellaisia postauksia. No ehkä joskus.
En tosiaan tiedä mistä tämä fiksaationi johtuu. Saan nimittäin pelkästään positiivista palautetta teiltä lukijoilta kuvamäärästä ja niitä jopa pyydetään välillä LISÄÄ! 😀 Varokaa mitä toivotte! 😉
Mä oon aina ollut kova kuvaamaan. Jo ennen mitään blogijuttuja. Se juurtaa juonensa lapsuuteeni. Meiän isä oli tosi kova ottamaan kuvia ja äiti myös ottaa edelleen paljon kuvia.
Meillä oli melkein joka paikassa aina kamera mukana ja lomamatkoilta Euroopasta tuli kehitettäviä filmirullia aina monta.
Muistan vieläkin erään kesäloman, jolloin kierettiin Belgia-Saksa-Ranska-akselilla ja filmirullia kehitettäväksi oli huikeat 10 kappaletta! 😀 Se oli silloin paljon!
Osa filmirullista oli sellaisia mihin mahtui 36 kuvaa ja osaan mahtui 24.
Isäni suku perusti yhden Suomen ensimmäisistä valokuvausliikkeistä ja se oli kauan suvun omistuksissa. Valokuvausliike Foto Nyblin.
Ja myös äitini perhe, varsinkin äidin isä oli kova ottamaan kuvia. Kaitafilmejä ja diakuvia on edelleen monta laatikollista tätini kellarissa.
Aika nuorena tyttönä sain jo oman kameran ja se kiersi mukana joka paikassa.
Vähän vanhempana mä olin myös yksi ainoita kaveriporukassa, jolla oli aina kamera laukussa. Myös baarilaukussa. 😉
Mulla on Facebookissa varmaan tuhansia kuvia. Meillä on kotona seinillä valokuvia. Ja kirjahyllyssä. Mulla on vaatekaapissa iso laatikollinen kuvia. Ja mun veljeni vintillä ja äitini kellarissa on kymmeniä valokuva-albumeita meidän lomamatkoilta ja isän ja äidin nuoruudesta.
30-vuotislahjaksi sain Canonin järkkärin ja se on edelleen kovassa käytössä. Nykyään myös kännykän (Samsung Galaxy S3) kamera on niin hyvä, etten kanna järkkäriä niin usein mukanani.
Tässä pientä taustaa mun kuvamäärälle. 😀
Sitten rupeankin lataamaan tänne taas kymmeniä kuvia perjantain ja lauantain tapahtumista ja treenistä. 😉
Perjantai-iltana oli tosiaan aika kovat herkkuhimot, kuten teille vähän täällä jo ennustinkin.
Mutta tiukkana pysyin ja terveellistä, mutta herkullista ruokaa tuli tehtyä illaksi.
Tehtiin mieheni kanssa ”salaattitortilloja”. 😀
Ihan niin helppoa ton salaatinlehtitortillan syöminen ei ollut. Joten loppujen lopuksi siitä tulikin vaan jauheliha-avocado-vuohenjuustosalaattia.
Noi juustokuutiot on tosiaan vuohenjuustoa. Ostettiin Pirkan vuohenjuustokuutioita, kun verrattiin proteiiniarvoja fetan kanssa ja huomattiin niiden olevan hyvin samanlaiset.
No itse kuutiot kyllä olivat hyviä, mutta AIVAN tarkalleen saman makuista kuin fetajuustokuutiotkin. 😀 Siinä taas huijattiin ostajaa. 😉
Lauantaiaamu valkeni mulle jo kuuden jälkeen. Gere oli päättänyt, ettei nyt nukuta pidempään.
Vedin Lorna Janen lipan päähän ja hupparin niskaan ja lähdin kävelylle Geren kanssa.
Lauantaina mulla oli myös töitä ja mm. Ruoholahden Motivuksessa tuli vedettyä treeniä asiakkaalle. 🙂
Töiden jälkeen kotiin tekemään ruokaa ja pissattamaan Gereä. Vaikka aikamoinen riiviä tosta pienestä koirasta on kehkeytynyt, niin on se ihana tulla töistä kotiin kun se on niin onnellinen ja häntä heiluu kovempaa kuin ikinä.
Ruuaksi tein kanapastaa.
Paistoin kanat pannulla ja keitin kukkakaalia, parsakaalia ja vihreitä papuja. Sitten kaikki sekaisin ja mausteita vähän mukaan.
Toi Meiran yrttiseos on muuten pirun hyvä mauste. Siinä ei oo suolaa ollenkaan, kuten tosi monissa mausteseoksissa on.
Suolaa kyllä lisään ruokaan, mutta se on merisuolaa tai ruususuolaa.
Iltapäiväksi oltiin sovittu treenitreffit Annan kanssa Malmin EastBodylle. Ennen salille menoa otettiin taas parit kuvat. 😀 Mun pitää lähettää yksi kokovartalokuva itsestäni yhteen paikkaan ja Anna sai toimia kuvaajana.

Salilla me tehtiin ojentaja-hartia-treeni.
Lämpöä otettiin tapata-treenillä, liikkeinä salmiakkivatsat ja burpee.
Kunnon hiki tuli päälle ja sitten ensin hartian kimppuun.
Hartialiikkeinä oli pystypunnerrus smithissä, takaolkapäitä laitteessa ja vipunosto eteen levypainolla.

Ojentajalle tehtiin avustettu dippi, taljassa perusväännöt ja laitteessa ojentajatyöntö.
Kun treeni oli tehty mentiin vielä vähän höpöttelemään ja ottamaan hölmöjä kuvia. 😀
Meiän piti siis tehä joku ”tosi makee temppukuva”. Ja tässähän on tulos:
Mullahan oli siis melkein jokaisessa kuvassa pää Annan pään edessä vaikka kuinka yritettiin muka miettiä, että mistä kohdasta Anna menee käsilläseisontaan ja mä siltaan. 😀 Haha!
Nauru raikas ja salilla olevat äijät varmaan pyöritteli silmiään, että huh huh! 😀 😀
Tosi hyvä treeni ja rakkaan ystävän seura. Mikäs sen parempi yhdistelmä?
Puhuttiin Annan kanssa miten ihanaa se on, kun on samat intressit. Ollu oikeestaan aina. Yhdessä välissä ne meiän intressit oli vaan enemmän karpalomehuvodkan suuntaan. 😀 Haha! Mutta hauskaa meillä oli silloinkin. 😉
Illalla vielä käytiin Kaivarin rannassa mieheni ja Geren kanssa tepastelemassa ja riehuttamassa Gereä, että se nukkuis vähän paremmin sitten yöllä.
Kaiken kaikkiaan taas oikein ihana ja onnistunut viikonloppu. 🙂
Tänään on vielä vapaapäivä edessä. Kaikenlaista kivaa tiedossa ja ehkä mukaan mahtuu myös treeniä. Ja tietysti paljon kameransulkijan ääntä. 😉
Puspus ja aurinkoista mieltä ja ihanaa sunnuntaipäivää teille!
5 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.


5














Mun mielestä on kiva, että kuvia on paljon, samaa toteutan ittekin. Valokuvaaminen on mullekin ihan luonnollinen ja mieluisa juttu ja silloin niitä kuvia vaan tulee ja tulee. =) Onhan niitä ihan tarpeeksi semmosia blogeja missä ei oo välttämättä ainootakaan kuvaa postauksessa. Niitä ei vaan tule luettua, siis mun.
Kivaa sunnuntain jatkoo!
Näinpä juuri. Mäkään en tykkää lukea kuvattomia blogeja. Ne on jotenkin tylsiä. 😀
Kivaa viikon jatkoa Jaanaba! 🙂
Minä voin olla se vastarannan kiiski, jonka mielestä kuvia on jo ihan riittävästi! 🙂
Semmoinen ujo toive minulla olisi, että vaikka ”kuva on kiva” niin ei olisi samanlaisia kuvia päivästä toiseen. Tai etenkään samasta itselaukaisusarjasta monta peräjälkeen, joissa ei ole muuta eroa kuin vähän eri ilme.
Se on (IMO!) vähän kiusallistakin, että tässä minä nyt olen ihan joka vinkkelistä ja sama irvistys / mutristus päivästä toiseen kertaa viisi.
Ja kyllähän sen tietää, että urheillessa tulee hiki ja kovaa vääntäessä ilmeet ei ole niitä sulokkaimpia. Mutta se pitää joka treenin jälkeen kuvata monesta kulmasta, niin täytyy myöntää että vähän kyllästyttää.
Eli seuraan blogia enemmänkin juttujen takia ja skrollaan kiireesti puuduttavat kuvasarjat ohi 🙂
heipsis vaan ja hyviä treenejä!
Monna! Pidät todella hienoa blogia ja tänne on aina mukava tulla katsomaan sinun kuulumisia. 🙂 Mutta mistä nuo pinkki-violetti housut ovat? Se on mietityttänyt jo pidemmän aikaa enkä ole itse löytänyt mistään. 😀
Kiitos kovasti! 🙂
Noi housut on Stadiumista. Ne on ostettu jo viime vuonna. 🙁