Nyt on kyllä kuulkaa ollut pari aika vaikeeta päivää. Siis motivaation kannalta.Oon miettinyt mun motiiveja moneen asiaan.
Miksi mä kirjoitan blogia? Miksi mä oon elokuun tiukalla ruokavaliolla? Miksi mä treenaan?
Miksi mä en ottais löysemmin taas?
Kuten instagramissa mua seuraavat tietävät, sunnuntaina oli houkutus suuri..
Noin sekunnin sadasosassa keksin kymmeniä syitä miksi minä voin ottaa kakkupalan kesken Elokuun kondis-projektin..

Appivanhemmilta saatiin matkaan mukaan iso kassillinen marjoja. Näitä riittää aina yli talven, koska tuo muovikassillinen ei ole ainoa. Appivanhemmat käy mökin lähellä keräämässä vadelmat, mustikat, lakat ja muut ihanat marjat.
Näitä marjoja sunnuntai-iltana rahkan sekaan pistäessä ja sitten suuhun, unohtui kakut aika pian mielestä.
Mieli on kummallinen.
Parin tunnin välein se ehtii heitellä suuntaan ja toiseen.
Ensin on valmis pistämään koko täytekakun turpaansa ja pari tuntia myöhemmin onkin niin pirun tyytyväinen siihen, että syö terveellisesti.

Houkutuksen hetkellä kuitenkin aivot keksii hemmetin nopeasti niitä syitä, miksi juuri minä voisin sittenkin tehdä toisin.

No entä sitten tämä bloggaaminen? En tiedä miksi lähiaikoina oon useampaan otteeseen miettinyt, että miksi mä tätä vieläkin kirjoitan. Mietin että eiköhän tää oo jo nähty mun osalta.. Mutta sitten mä katson lukijamääriä, Facebook-tykkääjämääriä, Instagram-seuraajien määriä ja huomaan, että kaikki on luvut on taas noussut.

Samalla kun lukujen nousu tekee hyvän mielen ja ajattelen, että no perskules kyllähän mä tätä jatkan! 🙂 On tää niin kivaa! Samalla mietin, että pitäisikö sitä ruveta vähän enemmän rajaamaan sitä mitä täällä kirjoittaa. Jättää vielä enemmän sitä lifestyle-osiota pois. Nyt jo sitä oon karsinut, mutta mietin pitäisikö vieläkin karsia.
Yhä enemmän mietin sitä, että mitä mä haluan teidän lukijoiden tietävän musta ja mun elämästä.

Kai se on vaan inhimillistä, että välillä motivaatio on hukassa eikä aina niin pinnassa innokkaana. 😀 Vai mitä?

Ennen kun siirryn eilisten treenien pariin, niin heitän ilmoille pienen vinkin. 😉
Lähiaikoina on tulossa mahtavia kilpailuja firmani Facebook-sivuille. TÄSTÄ linkistä pääsee sivuja tutkailemaan ja tykkäämällä saa sitten infoa kilpailuista!

Eilen satoi melkein koko päivän. Kuten näyttää satavan tänäänkin.
Silti päätin tehdä työmatkat pyörällä. Goretexia vaan ylle, niin pyörällä on mitä mainion mennä.
Töiden välissä kävin kotona syömässä lounasta ja ulkoiluttamassa Gereä.
Yksi hyvä puoli lisää tässä mun dunissa on se, että saan itse tehdä työpäiväni aikataulut. Jolloin välillä sitten ehdin kotiin syömään lounasta, se taas on halvempaa kuin syödä ulkona ja tietysti hyvin terveellistä kun itse on ruuat tehnyt.

Eilen ennen treeniä otin videopätkän höpötyksistäni. En kuitenkaan sitä julkaise, koska se oli vähän negatiivis-sävytteinen. 😉 😀
Eräs lukijani kommentoi, että on vähän tylsää katsoa päivästä toiseen samanlaisia kuvia. Hänelle haluaisin ihan näin yleisesti vastata, että se on vaan valitettava fakta, että ei tämä muija täällä kameran linssin tällä puolella miksikään muutu päivittäin. En myöskään pysty aina pitämään mukanani henkilökohtaista kuvaajaa, joten kuvat on otettu suurimmaksi osaksi itselaukaisijalla. Luulen (vaikken mistään mitään tiedä) että tämä sama homma toteutuu joka ikisessä blogissa, jossa kuvia julkaistaan.

Nyt rupee olemaan vähän hoppu seuraavaan paikkaan, joten kuvavirtaa eilisestä treenistä.
Varoitus: Nämäkin otettu itselaukasijalla. Ja videokuvasta kuvakaappauksilla.

Hoover

Mountain climber

Askelkyykky hypyllä

Seuraavassa kuvasarjassa burpeen vaiheita.
Hyppy ylös, hyppy lattialle, punnerrus, hyppy ylös jne…
Tein tehokkaan ja napakan treenin ensin hot-alueella. Syke ylös ja treeniä ilman välineitä. Sitten kävin pumppaamassa vähän rintaa vielä salilla.
Hyvä treeni ja parempi mieli.

Mitkä noi käsivarret ja niska on?! 😀

Treenin jälkeen oli asiakkaita iltaan asti.
Illalla vikan asiakkaan jälkeen teki ihan hemmetisti mieli käydä hakemassa kaupasta suklaata. Mutta en hakenut. Nytkin tekis mieli.

Toivotaan, että huomenna ois jo parempi päivä.
Ja toivotaan, etten tänään(kään) sorru.

Ei aina sitä samaa ilmettä..

Jostain syystä mä päädyn melkein jokaista postausta tehdessäni miettimään, että onko kuvia taas liian paljon. Ei siis sillä, ettäkö joku niin olis sanonut. Mulla itselläni vaan on joku fiksaatio tästä asiasta ja muistan edelleen joskus bloggausta aloitellessani jutelleen ystäväni Annan kanssa kuvamäärästä per postaus. Me oltiin molemmat silloin sitä mieltä, että n.20 kuvaa/postaus on ihan sellainen maksimimäärä. 😀
Nyt en tiedä onko mulla enää koskaan sellaisia postauksia. No ehkä joskus.

En tosiaan tiedä mistä tämä fiksaationi johtuu. Saan nimittäin pelkästään positiivista palautetta teiltä lukijoilta kuvamäärästä ja niitä jopa pyydetään välillä LISÄÄ! 😀 Varokaa mitä toivotte! 😉

Minä ja uusi PT-assarini Gere! 😉

Mä oon aina ollut kova kuvaamaan. Jo ennen mitään blogijuttuja. Se juurtaa juonensa lapsuuteeni. Meiän isä oli tosi kova ottamaan kuvia ja äiti myös ottaa edelleen paljon kuvia.
Meillä oli melkein joka paikassa aina kamera mukana ja lomamatkoilta Euroopasta tuli kehitettäviä filmirullia aina monta.
Muistan vieläkin erään kesäloman, jolloin kierettiin Belgia-Saksa-Ranska-akselilla ja filmirullia kehitettäväksi oli huikeat 10 kappaletta! 😀 Se oli silloin paljon!
Osa filmirullista oli sellaisia mihin mahtui 36 kuvaa ja osaan mahtui 24.

Päikkäreillä assarin kanssa 😀

Isäni suku perusti yhden Suomen ensimmäisistä valokuvausliikkeistä ja se oli kauan suvun omistuksissa. Valokuvausliike Foto Nyblin.
Ja myös äitini perhe, varsinkin äidin isä oli kova ottamaan kuvia. Kaitafilmejä ja diakuvia on edelleen monta laatikollista tätini kellarissa.

Perjantain gourmet-lounas

Aika nuorena tyttönä sain jo oman kameran ja se kiersi mukana joka paikassa.
Vähän vanhempana mä olin myös yksi ainoita kaveriporukassa, jolla oli aina kamera laukussa. Myös baarilaukussa. 😉
Mulla on Facebookissa varmaan tuhansia kuvia. Meillä on kotona seinillä valokuvia. Ja kirjahyllyssä. Mulla on vaatekaapissa iso laatikollinen kuvia. Ja mun veljeni vintillä ja äitini kellarissa on kymmeniä valokuva-albumeita meidän lomamatkoilta ja isän ja äidin nuoruudesta.

30-vuotislahjaksi sain Canonin järkkärin ja se on edelleen kovassa käytössä. Nykyään myös kännykän (Samsung Galaxy S3) kamera on niin hyvä, etten kanna järkkäriä niin usein mukanani.

Tässä pientä taustaa mun kuvamäärälle. 😀
Sitten rupeankin lataamaan tänne taas kymmeniä kuvia perjantain ja lauantain tapahtumista ja treenistä. 😉

Perjantai-iltana oli tosiaan aika kovat herkkuhimot, kuten teille vähän täällä jo ennustinkin.
Mutta tiukkana pysyin ja terveellistä, mutta herkullista ruokaa tuli tehtyä illaksi.
Tehtiin mieheni kanssa ”salaattitortilloja”. 😀

Näistä aineksista rakentui..

…salaatinlehtitortilla. 😀

Ihan niin helppoa ton salaatinlehtitortillan syöminen ei ollut. Joten loppujen lopuksi siitä tulikin vaan jauheliha-avocado-vuohenjuustosalaattia.
Noi juustokuutiot on tosiaan vuohenjuustoa. Ostettiin Pirkan vuohenjuustokuutioita, kun verrattiin proteiiniarvoja fetan kanssa ja huomattiin niiden olevan hyvin samanlaiset.
No itse kuutiot kyllä olivat hyviä, mutta AIVAN tarkalleen saman makuista kuin fetajuustokuutiotkin. 😀 Siinä taas huijattiin ostajaa. 😉

Jälkiruuaksi rahkaa, Bulgarian jugurttia, pensasmustikoita ja CocoVin Marjaisaa.

Iltalenkillä Geren kanssa

Lauantaiaamu valkeni mulle jo kuuden jälkeen. Gere oli päättänyt, ettei nyt nukuta pidempään.
Vedin Lorna Janen lipan päähän ja hupparin niskaan ja lähdin kävelylle Geren kanssa.

Vähän oli silmät ristissä, niin mulla kuin Gerelläkin.

Lauantaina mulla oli myös töitä ja mm. Ruoholahden Motivuksessa tuli vedettyä treeniä asiakkaalle. 🙂
Töiden jälkeen kotiin tekemään ruokaa ja pissattamaan Gereä. Vaikka aikamoinen riiviä tosta pienestä koirasta on kehkeytynyt, niin on se ihana tulla töistä kotiin kun se on niin onnellinen ja häntä heiluu kovempaa kuin ikinä.
Ruuaksi tein kanapastaa.
Paistoin kanat pannulla ja keitin kukkakaalia, parsakaalia ja vihreitä papuja. Sitten kaikki sekaisin ja mausteita vähän mukaan.
Toi Meiran yrttiseos on muuten pirun hyvä mauste. Siinä ei oo suolaa ollenkaan, kuten tosi monissa mausteseoksissa on.
Suolaa kyllä lisään ruokaan, mutta se on merisuolaa tai ruususuolaa.

Iltapäiväksi oltiin sovittu treenitreffit Annan kanssa Malmin EastBodylle. Ennen salille menoa otettiin taas parit kuvat. 😀 Mun pitää lähettää yksi kokovartalokuva itsestäni yhteen paikkaan ja Anna sai toimia kuvaajana.

Salilla me tehtiin ojentaja-hartia-treeni.
Lämpöä otettiin tapata-treenillä, liikkeinä salmiakkivatsat ja burpee.
Kunnon hiki tuli päälle ja sitten ensin hartian kimppuun.
Hartialiikkeinä oli pystypunnerrus smithissä, takaolkapäitä laitteessa ja vipunosto eteen levypainolla.
Ojentajalle tehtiin avustettu dippi, taljassa perusväännöt ja laitteessa ojentajatyöntö.
Kun treeni oli tehty mentiin vielä vähän höpöttelemään ja ottamaan hölmöjä kuvia. 😀
Meiän piti siis tehä joku ”tosi makee temppukuva”. Ja tässähän on tulos:
Mullahan oli siis melkein jokaisessa kuvassa pää Annan pään edessä vaikka kuinka yritettiin muka miettiä, että mistä kohdasta Anna menee käsilläseisontaan ja mä siltaan. 😀 Haha!
Nauru raikas ja salilla olevat äijät varmaan pyöritteli silmiään, että huh huh! 😀 😀

Tosi hyvä treeni ja rakkaan ystävän seura. Mikäs sen parempi yhdistelmä?
Puhuttiin Annan kanssa miten ihanaa se on, kun on samat intressit. Ollu oikeestaan aina. Yhdessä välissä ne meiän intressit oli vaan enemmän karpalomehuvodkan suuntaan. 😀 Haha! Mutta hauskaa meillä oli silloinkin. 😉

Illalla vielä käytiin Kaivarin rannassa mieheni ja Geren kanssa tepastelemassa ja riehuttamassa Gereä, että se nukkuis vähän paremmin sitten yöllä.

Iltapalaa <3

Kaksi rakasta <3

Kaiken kaikkiaan taas oikein ihana ja onnistunut viikonloppu. 🙂
Tänään on vielä vapaapäivä edessä. Kaikenlaista kivaa tiedossa ja ehkä mukaan mahtuu myös treeniä. Ja tietysti paljon kameransulkijan ääntä. 😉

Puspus ja aurinkoista mieltä ja ihanaa sunnuntaipäivää teille!