Hae
Monna Pursiainen

Painajainen, joka pelästytti!

Mä nään harvoin sellaisia tosi todentuntuisia unia. Ylipäänsä musta tuntuu, että tässä lähivuosina oon nähnyt ihan tosi vähän unia. 😀 En tiedä johtuuko se siitä, että viimeiset vuodet on olleet täynnä katkonaisia unia vauva- ja taaperovuosien takia.. vai mistä ihmeestä.

Mutta! Viikonloppuna kolmen intensiivisen Life Coach -koulupäivän jälkeen näin päiväunilla sellaisen painajaisen, että se ei hevillä unohdu! Olin tämän koulupäivän ajan mun äidin kotona, koska se oli etänä koko päivä, enkä olis kotona saanut keskityttyä, kun Tuukka ja Emma olis riehuneet alakerrassa. 😀

Näkymätön RIEPOTTELIJA

Tosiaan lauantain koulupäivän jälkeen olin niin poikki ja mahakin vähän kipeänä, että päätin ottaa pienet päikkärit sillä välin, kun odotin, että Tuukka ja Emma tulee hakemaan mut kotiin.

Unessa olin mun äidin kotona yksin. Heräsin unessa päiväunilta ja soitin Tuukalle, että ootteko te olleet täällä sisällä käymässä, kun eteisessä on lumisia koirantassujen ja lapsen, sekä aikuisen jalanjälkiä. Tuukka sanoi, että eivät ole, ovat vasta matkalla.

Sen jälkeen (edelleen unessa), kun siinä äitini eteisessä ihmettelin niitä jalanjälkiä joku näkymätön sieppasi mut ilmaan ja vei mut kylpyammeeseen ja yritti hukuttaa. Tämä hahmo riepotteli mua ja sain välillä vetäistyä itseni pois. Juoksin karkuun ja tämä hahmo seurasi perässä.

Lopulta sain heitettyä tän hahmon porraskäytävässä alas sellaiseen kuiluun ja huusin sille niin kovaa, kuin pystyin; SINÄ OLET SAATANA!!! Huusin unessa niin kovaa, että heräsin tähän omaan huutooni. (en siis ikinä edes puhu unissani normaalisti)

No kun sitten heräsin tähän omaan huutooni, sydän hakkasi aivan kamalasti. Tuntui ahdistavalta ja pelottavaltakin. Laitoin äkkiä telkkarin päälle ja sieltä jonkun hömpän ohjelman, joka vei ajatukset pois. Lauantaina vielä illalla nukkumaan mennessä pelkäsin, että jos tämä uni palaa takaisin.

Koulussa käsitellään

Mä sen verran ymmärrän tästä unesta, että tuo hahmo, joka mua riepotteli ja piti kiinni ja yritti hukuttaa, on jokin asia, joka on pitänyt mua otteessaan. Ehkä jokin asia, josta oon nyt valmis luopumaan ja oon käsittänyt jo tässä lyhyen koulumatkani aikana, että se on asia, joka ei oo tehnyt mulle hyvää.

Meiän lähiopetuspäivät Life Coach -koulussa on todella intensiivisiä ja opettavia. Kaikella tapaa! Me kaikki käydään läpi tän vuoden aikana niitä asioita ja ihan konkreettisia harjoituksia, joita me myös valmennetaan tuleville asiakkaillemme.

Mun mielestä on tosi tärkeetä, että ”joutuu” (eli saa) itse käsitellä näitä asioita koulussa. Silloin voi oppia itsensä ja harjoitusvalmennuksien kautta sen, miten isoista asioista tässä on kyse. <3


Mä odotan hurjan paljon taas seuraavaa lähiopetusjaksoa, joka on tammikuussa. <3 Nyt ensin pienoinen joululoma ja sitten taas lisäoppien pariin. 🙂

Toivottavasti se ”saatana” ei tuu mun uniin enää. 😀

– Monna <3

Kaikki kuvat: Laura Enroth

Mitä kuuluu?

Mitä kuuluu marraskuiseen elämäämme? 🙂

Viime viikolla juhlittiin meiän Emman 4v-synttäreitä. <3 Ihana päivä vietettiin ”korona-ystävällisesti” pienellä porukalla. 😀
Ensin tuli kylään 5 Emman päiväkotikaveria (ilman vanhempiaan) ja sen jälkeen mun äiti ja hänen miesystävänsä. Mun veljeni oli myös juhlistamassa mukana koko päivän ja teki myös Emman toivekakun. <3

Voi että sitä kiljumisen ja riemun määrää, mitä oli kaverisynttäreillä. Onneks kiljumista ei enää ihan niin paljon tapahtunut mun äitini ja veljeni osalta. 😀 😉

Emma sai itse päättää teeman juhliin ja se oli tietysti Frozen! <3 Pöytäliinat, kakut, lautaset jne.. Teema ei varmasti jäänyt kenellekään epäselväksi.

Synttärihumua jatkettiin vielä sunnuntaina, kun käytiin Emman kummitädin luona Tiluksissa moikkaamassa eläimiä ja kummitätiä. <3

Uusi koulu, paras juttu!

Mulla on alkanut myös uusi koulu. Instagramista ainakin varmasti ootte siitä lukeneet, mutta tänne blogiin en oo tainnut siitä kirjoitella sen kummemmin.

Lokakuun vika viikonloppu oli siis ensimmäinen lähiopetusjakso ja tulevana viikonloppuna on seuraava. Odotan niin innolla! <3 <3 Heti ensimmäisestä koulupäivästä lähtien musta tuntui siltä, että tää koulu on JUST mua varten!! <3

Koulu kestää vuoden ja sen jälkeen musta tulee LCF Life Coach®. <3 Tää Valmentamon Life Coach -koulutus on tosi arvostettu ja oikeasti sen sisältö tuntuu niin oikealta mulle. En voi sitä jotenkin liikaa korostaa!

Me tehtiin ekan kouluviikonlopun aikana monia harjoituksia ja opiskeltiin käytännössä parityöskentelynä juttuja, mitä tullaan käyttämään myös omissa valmennuksissa sitten aikoinaan. <3 Me kirjoitettiin myös meille itsellemme kirjeet, jotka avataan sitten syyskuussa 2021, kun valmistutaan. 🙂

Joulua odotellessa

Nyt tuntuu, että on ihana alkaa odottamaan jo joulua. Laitettiinkin meille kuusi jo tällä viikolla. <3 Se tuo ihanaa valoa ja tunnelmaa. Joulu on lyhyt hetki, joten on ihana nauttia siitä jo nyt marraskuussa. Tammikuun alussa se kuitenkin jo sitten korjataan pois. 🙂

Muutenkin jotenkin ihana fiilis joulusta, kun Emma jo niin hyvin ymmärtää mikä homma on ja odottaa nyt ekaa kertaa selkeästi itsekin joulua. Ja sitä joulupukkia. 🙂 Saa nähdä miten käy vaan tänä jouluna joulupukkien kanssa. Saako joulupukin tilata kotiin vai ei?


Sellaisia kuulumisia tänne. <3

– Monna <3

* LCF Life Coach -koulusta saatu alennusta.