Painajainen, joka pelästytti!

Mä nään harvoin sellaisia tosi todentuntuisia unia. Ylipäänsä musta tuntuu, että tässä lähivuosina oon nähnyt ihan tosi vähän unia. 😀 En tiedä johtuuko se siitä, että viimeiset vuodet on olleet täynnä katkonaisia unia vauva- ja taaperovuosien takia.. vai mistä ihmeestä.

Mutta! Viikonloppuna kolmen intensiivisen Life Coach -koulupäivän jälkeen näin päiväunilla sellaisen painajaisen, että se ei hevillä unohdu! Olin tämän koulupäivän ajan mun äidin kotona, koska se oli etänä koko päivä, enkä olis kotona saanut keskityttyä, kun Tuukka ja Emma olis riehuneet alakerrassa. 😀

Näkymätön RIEPOTTELIJA

Tosiaan lauantain koulupäivän jälkeen olin niin poikki ja mahakin vähän kipeänä, että päätin ottaa pienet päikkärit sillä välin, kun odotin, että Tuukka ja Emma tulee hakemaan mut kotiin.

Unessa olin mun äidin kotona yksin. Heräsin unessa päiväunilta ja soitin Tuukalle, että ootteko te olleet täällä sisällä käymässä, kun eteisessä on lumisia koirantassujen ja lapsen, sekä aikuisen jalanjälkiä. Tuukka sanoi, että eivät ole, ovat vasta matkalla.

Sen jälkeen (edelleen unessa), kun siinä äitini eteisessä ihmettelin niitä jalanjälkiä joku näkymätön sieppasi mut ilmaan ja vei mut kylpyammeeseen ja yritti hukuttaa. Tämä hahmo riepotteli mua ja sain välillä vetäistyä itseni pois. Juoksin karkuun ja tämä hahmo seurasi perässä.

Lopulta sain heitettyä tän hahmon porraskäytävässä alas sellaiseen kuiluun ja huusin sille niin kovaa, kuin pystyin; SINÄ OLET SAATANA!!! Huusin unessa niin kovaa, että heräsin tähän omaan huutooni. (en siis ikinä edes puhu unissani normaalisti)

No kun sitten heräsin tähän omaan huutooni, sydän hakkasi aivan kamalasti. Tuntui ahdistavalta ja pelottavaltakin. Laitoin äkkiä telkkarin päälle ja sieltä jonkun hömpän ohjelman, joka vei ajatukset pois. Lauantaina vielä illalla nukkumaan mennessä pelkäsin, että jos tämä uni palaa takaisin.

Koulussa käsitellään

Mä sen verran ymmärrän tästä unesta, että tuo hahmo, joka mua riepotteli ja piti kiinni ja yritti hukuttaa, on jokin asia, joka on pitänyt mua otteessaan. Ehkä jokin asia, josta oon nyt valmis luopumaan ja oon käsittänyt jo tässä lyhyen koulumatkani aikana, että se on asia, joka ei oo tehnyt mulle hyvää.

Meiän lähiopetuspäivät Life Coach -koulussa on todella intensiivisiä ja opettavia. Kaikella tapaa! Me kaikki käydään läpi tän vuoden aikana niitä asioita ja ihan konkreettisia harjoituksia, joita me myös valmennetaan tuleville asiakkaillemme.

Mun mielestä on tosi tärkeetä, että ”joutuu” (eli saa) itse käsitellä näitä asioita koulussa. Silloin voi oppia itsensä ja harjoitusvalmennuksien kautta sen, miten isoista asioista tässä on kyse. <3

Mä odotan hurjan paljon taas seuraavaa lähiopetusjaksoa, joka on tammikuussa. <3 Nyt ensin pienoinen joululoma ja sitten taas lisäoppien pariin. 🙂

Toivottavasti se ”saatana” ei tuu mun uniin enää. 😀

– Monna <3

Kaikki kuvat: Laura Enroth