Hei, olen kirjailija Monna Pursiainen!

Reilu viikko sitten allekirjoitin kustannussopimuksen Viisas Elämä -kustantamon kanssa! Voin siis pian esitellä itseni kirjailijana. Vaikka toisaalta, minähän olen kirjoittanut jo kaksi kirjaa. Tai sanotaanko oikeammin, että olen ollut mukana yhden kirjan tekemisessä ja kirjoittanut Tuukan kanssa yhden kirjan.

Nyt kuitenkin kirjoitan kirjan ihan yksin. Ja se on ollut mun haaveena jo pari vuotta. 🙂

Aiemmat kirjat, mihin oon saanut nimeni kirjoittaa kanteen on:
– Välipalat – Virtaa Superfoodeista (Read Me, 2015)
– Ylös, ulos treenaamaan! (Tammi, 2018)

Kirja tulee nopeasti!

Kun istuin kustannustoimituksen pöydän ääressä ja ruvettiin puhumaan kustannusaikataulusta, multa kysyttiin milloin mä haluaisin julkaista sitten tämän kirjan. No, mä sanoin, että mulla on ollut päässä sellainen unelma, että tammikuussa 2024.

Kustannustiimin Julia, kenen kanssa juttelin, hymyili mun unelmalleni ja sanoi, että nythän on sopivasti (kuin tähtiin kirjoitettu), että meillä on YKSI paikka vapaana enää ensi kevään tuotantoon. Hänen piti vielä tarkistaa onko paikka vielä vapaana ja niin oli. Yksi paikka vapaana, koska muut ensi keväänä julkaistavat oli lyöty jo lukkoon ja tehty kustannussopimukset.

Siispä! Nyt kirja on jo tekovaiheessa ja 6 sivua kirjoitettu. 😉 No ei se paljoa tietysti ole, koska tekstiä pitäisi tulla 160 sivua. Kirja ei ole tällä kertaa kuvakirja, mitä aiemmat kirjani on olleet. Sekä ruokakirjassa, että treenikirjassa kuvat näytteli pääosaa ja teksti oli sivuosassa. Reseptit tietysti kirjoitettuna ja treenikirjassa liikeohjeet kirjoitettuna.

Nyt kirja on pääosin tekstiä. Tulee kirjaan toki kuvia ja myös vähän ”muuta kivaa”, mitä en vielä paljasta. Mutta siis kirjoittaa täytyy ja paljon ja monta sanaa. Onneksi kirjan aihe on se, josta todella haluan kirjoittaa ja on mulle sydämen asia. Joten tekstiä varmasti syntyy helposti!

Tässä minä hymyilemässä juuri kustannussopimuksen kirjoitettua.

kirjailijan hanskat käteen!

Nyt pitää siis laittaa kirjailijan hanskat käteen ja uppoutua kirjakuplaan. Olis mahtavaa, jos voisi vaikka viikon tehdä vain tätä kirjaa. Matkustaa vaikka johonkin Kreikkaan ja siellä ihanassa maisemassa herätä aamuisin ja alkaa kirjoittamaan kirjaa. Eikä keskittyä mihinkään muuhun.

Mutta, se ei ihan ole mahdollista näin pienen tytön äitinä ja perheellisenä ihmisenä. Plus täytyyhän mun tehdä muut työt tässä ohella. Valitettavasti kirjailijoiden apurahat on sellaisia, että niitä haetaan esim. toukokuussa ja lokakuussa tulee päätös. Mutta mulla pitääkin olla kirjan kirjoitus valmiina kustannustoimittajalle 1.9.2023 mennessä valmis. Siinä ei ehdi apurahoja odottelemaan.

Uskon kuitenkin, että kunhan aikataulutan kalenteriin kirjan kirjoituspäivät valmiiksi, saan tehtyä itselleni kerran viikossa (tai jopa useammin joillain viikoilla) kirjakuplan. 🙂

Oon tosi iloinen tästä jutusta!! <3

<3 Monna

Kehorauha – kenelle se kuuluu? No mun mielestä ehdottomasti kaikille!! Mä itse oon vältellyt sanaa kehopositiivisuus jo pidempään, koska aikoinaan sain kuulla ettei siitä saa puhua ”etuoikeutettu fitnessmuija”. Mutta kehorauhasta saa mun mielestä puhua ihan kuka vaan!

Mun mielestä on tärkeä muistuttaa aika ajoin, että hei esim. tällaiselta näyttää ihan normaalin naisen vartalo. Siinä on muhkuraa, rasvaa ja myös toisaalta lihasta. Haluan tosi paljon normalisoida naisen kehoa. Ei oo mitään tiettyä muottia, jonka kaikki personal trainerit tai ryhmäliikuntaohjaajat täyttää. Ei oo mitään tiettyä muottia, joka kaikkien naisten pitäisi täyttää!

Kehorauha, mitä se oikeastaan on?

Mun mielestä se on sitä, että kaikenlaisilla kehoilla on oikeus olla ja näkyä! Ja se koskee siis ihan kaikenlaisia kehoja: hoikkia, muodokkaita, treenattuja jne…

Mä en pidä siitä, että somessa kritisoidaan jos joku haluaa näyttää vaan sen ”parhaan puolensa” kuvissa. Mun mielestä jokaisella on oikeus julkaista somessaan ihan mitä lystää!!

Mä en kuitenkaan pidä siitäkään, että näytetään ”vain” se hyvä kuvakulma. Tai siis en pitäisi siitä omalla tililläni. Kuten juuri sanoin; jokaisella on oikeus julkaista mitä lystää! 🙂 Mutta itse haluan aika ajoin ns. muistuttaa siitä, että juu täälläkin on ihan tällainen ”normaali” kroppa näiden treenivaatteiden alla.

Toisaalta herää vielä jatkokysymys päässäni; Mikä on normaali?

Ihan vaan muistutuksena…

Loppuun vielä hymynkare huulilla haluaisin muistuttaa:

👉🏼 ettei rohkeilla ole joka ikinen päivä elämässä pelkkää rohkeutta!

👉🏼 että positiivisilla ihmisillä on myös paskoja päiviä!

👉🏼 treenikroppien ja toppien alla on joillain myös selluliittia ja vatsamakkaraa!

👉🏼 kaikki ei ole niin mustavalkoista ja kaikki mitä somessa näkee kiillotetusta kulmasta, ei ole pelkkä totuus.

Pus! <3

– Monna