Parhaat koko perheen joululeffat on ollut meiän perheessä etsinnässä viime viikkoina. 🙂 Ollaan katsottu jo muutamia ja kivoja on löytynyt jo. <3

Tässä ensin kolme (tai oikeastaan neljä), jotka ollaan katsottu Emman kanssa jo.

Viiru ja Pesonen – Paras joulu ikinä

Me tykätään Viirusta ja Pesosta muutenkin! Nää leffat (tai jaksot) on aina ihanan hyväntuulisia. Niitä on sekä animaationa, että näyttelijöiden esittämänä.

Tässä kuvaus elokuvasta:

Joulu lähestyy, ja Viirun ja Pesosen kotona valmistelut ovat täydessä vauhdissa. Molemmat ovat vakuuttuneita siitä, että tästä joulusta tulee paras ikinä, mutta kaikki menee pieleen. Viiru alkaa huolehtia, että juhlapyhä on peruttava, ja suunnittelee siksi omat juhlat.

Niko – Lentäjän poika & Niko 2 – lentäjäveljekset

Mä oon katsonut nää leffat jo ennen Emman syntymää. Mä siis rakastan animaatioita! <3
Nyt ollaan katsottu nää yhdessä ja nää on tosi taitavasti tehty ja on mukaansa tempaavia, myös aikuisille. 😉 Jännimmät kohdat voi katsoa äitin tai isän kainalossa.

Tässä kuvaus elokuvasta Niko – Lentäjän poika

Poropoika Niko tietää, että hänen isänsä on legendaaristen Pukin Lentojoukkojen jäsen – yksi planeetan ihailluimmista poroista. Nikon on löydettävä isänsä, jotta hän voisi todistaa mahdollisuutensa oppia lentämään.

Ja tässä elokuvasta Niko 2 – Lentäjäveljekset:

Poropoika Niko lähtee huimaan seikkailuun pelastamaan pikkuveljeään Jonnia. Matkallansa he kohtaavat vaarojen lisäksi perheen ja ystävyyden parhaat puolet.

Onnelin ja Annelin talvi

Tää on kokonaisuutena ihan super ihana! Sopii todellakin perheen pienimmille, mutta myös aikuisille. Koko elokuvan visuaalinen ilme on niin kaunista katsottavaa ja leffan juoni on tarpeeksi kiinnostava, mutta ei pelottava.

Tässä kuvaus elokuvasta:

Parhaat ystävykset, Onneli ja Anneli, ovat kaksi tavallista pikkutyttöä, ehkä vain vähän onnellisempia kuin useimmat muut, koska heillä satumainen mahdollisuus asua kahdestaan omassa talossaan. Eräänä joulukuisena iltana heidän ikioman talonsa pihaan ajaa pieni, tuskin kenkälaatikon kokoinen auto, josta nousee ulos pikkuruinen Vaaksanheimon perhe.

Ja sitten vielä kaksi, jotka on mun mielestä ihania joululeffoja! Oon katsonut nää itse muutamia vuosia sitten ja toivon, että Emma tykkäisi näistä myös. Mutta nää molemmat on sellaisia, että saa odottaa vielä ainakin vuoden… <3

Toisaalta en oo myöskään varma onko tuosta toisesta olemassa versiota, jossa puhuttaisiin suomea…

JOULUTARINA

Tää suomalainen joululeffa lumoaa maisemillaan. On ehdottomasti vähän isompien lasten ja nimenomaan aikuisten mieleen varmasti. 🙂 On välillä jopa vähän surullinen.

Tässä kuvaus elokuvasta:

Joulutarina on Juha Wuolijoen ohjaama koko perheen elokuva, joka kertoo koskettavan tarinan perheensä menettäneestä Nikolas-pojasta. Nikolas kasvaa syrjäisessä Lapissa huolehtivaisten kyläläisten ottopoikana, mutta vasta erakoituneen puusepän Iisakin ankarassa opissa hänestä varttuu kaikkien rakastama maailman tunnetuin henkilö – joulupukki.

Napapiirin pikajuna

Tästä on aikaa, kun katsoin tän, mutta muistan edelleen miten ihana leffa! Sellainen jouluntaika on tässä jotenkin vahvasti läsnä. Ja mä tykkään Tom Hanksista näyttelijänä! 🙂

Tätä ei tosiaan löydy suomeksi puhuttuna, joten vasta sitten kun lapsi osaa lukea, niin tämä toimii.

Tässä kuvaus elokuvasta:

Lähde mukaan, sinua odottaa elämäsi vauhdikkain junamatka! On jouluaatto. Ajelet vuorenrinteitä ylös ja alas, liukastelet jääkenttien halki, horjut korkeiden siltojen yli ja juot ällistyttävien laulavien tarjoilijoiden tarjoilemaa kaakaota. Olet Napapiirin pikajunassa! Tom Hanksin tähdittämä jouluklassikko on kuvattu häikäisevällä liikkeenkaappaustekniikalla, joka tekee jokaisesta hetkestä taianomaisen. ”Ken näkee, hän uskoo”, sanoo salaperäinen kulkuri, joka matkustaa raiteilla kanssasi.

Näiden lisäksi on minileffoja jouluteemalla;

• Lumiukko (jouluaattoisin telkkarista, niin ihana!!)
• Olafin jouluinen seikkailu
• Mikki Hiiri – Joulu Ankkalinnassa

Mitä elokuvia teillä katsotaan jouluna? <3

– Monna <3

Lue myös: Lumikuningatar Jääshow

Musta tuntuu, että mä oon tällä hetkellä herkkyyteni kanssa jotenkin aallon harjalla. Tunnen extra-herkästi asioita, kuormitun nopeasti. Ahdistun ihmisten itsekeskeisyydestä. Otan jotenkin raskaasti tällä hetkellä ulkoisia ärsykkeitä ja tunnen itseni kuormittuneeksi.

Kovalevy täynnä tuntemaan

Mä odotan tosi kovasti joululomaa, vaikka just olin lomalla viikon. Odotan sellaista rauhoittumista. Meiän loma Fuerteventurassa oli ihana!! Mutta se ei ollut ehkä sellainen rauhoittava. Oli paljon kokemista ja näkemistä ja tekemistä. Lisäksi mä olin kipeänä pari päivää ja Tuukka toiset pari.

Lisäksi kaikki kaavakkeiden täytöt ja maahantulot vähän jännitti. Vaikka ne olikin helppoa tehdä jne, niin tottakai se toi sellaisen extra-jännityksen matkalle. Meneekö kaikki hyvin vai voiko jotain vielä käydä ennen kuin ollaan lomakohteessa tai sieltä lopulta kotona..

Tuntuu, että mulla on kovalevy täynnä tuntemaan. On ollut jotenkin tosi paljon ärsykkeitä ja asioita syksyllä. Tai en ees tiedä onko niitä ollut paljon, mutta lähes kahden vuoden hiljaiselon ja päätteen ääressä etäpalaverien jälkeen on tuntunut kuormittavammalta mennä ja nähdä ja olla läsnä ihmisten kanssa.

Hiljaisuus houkuttaa

Nyt on sellainen olo, että metsän rauha ja hiljaisuus houkuttaa. Odotan joululomaa sen vuoksi kovasti, koska ollaan menossa vajaaksi viikoksi vuokramökille. <3 Odotan sitä, että aamulla herätään mökillä hiljaisuuteen. Koirat pääsee pihalle juoksemaan ja me Emman kanssa syödään aamupalaa. <3 Kynttilät palaa ja mennään saunaan. Puuhataan ulkona ja ollaan ilman mitään velvollisuuksia tai muita ärsykkeitä, kuin meidän oma perhe.

Mä oon huomannut taas haaveilevani siitä omakotitalosta. Jotenkin siitä hiljaisuudesta. <3 Ollaan jopa mietitty Tuukan kanssa, että mihin voitais muuttaa. Mutta sekään ei oo niin yksinkertainen juttu. Paikan pitäis olla lähellä pääkaupunkiseutua kuitenkin, koska meille on töiden ja perheen takia tärkeetä asua suht lähellä Helsinkiä. Toinen mikä on SUPER tärkeää on se, että koulu olisi hyvä. Sellainen, jossa Emman on hyvä käydä, jossa hän saa ihanan lapsuuden kouluvuosien parissa.

Ihmisten käytös ihmetyttää

Kuten tuossa alussa sanoin – tuntuu, että tällä hetkellä tunnen extra-herkästi asioita. Kiinnitän pieniinkin sanamuotoihin huomiota ja ahdistun siitä, että ihmiset ajattelee niin minä-keskeisesti. Mikä on just mulle se helpoin tapa tai miten just mä oon aina tottunut hoitamaan asiat. Mä itse taasen, kun aina yritän miettiä ratkaisuja ja tapoja toimia niin, että se on hyvä kaikille osapuolille.

Jos mä oon tottunut toimimaan näin tai noin, mutta toinen toisalla tapaa, yritän aina keksiä tavan, joka olis molemmille hyvä. Ei niin, että MINÄ oon tehnyt aina näin ja nyt sinäkin teet. Inhoan sitä sellaista ”my way or high way” -ajattelua. 

Muutenkin joskus tuntuu, että miksi ihmiset vaan pälättää omia asioitaan, eikä ole kiinnostuneita muiden asioista. Tai siis varmasti on, mutta jotenkin vaan niin moni tuuttaa sitä omaa asiaa ja miten itsellä menee jne.. ja sitten unohdetaan täysin kysyä, että no entäs sinulla? Miten sulla menee?

Mä oon myös miettinyt ystävyyttä paljon tässä lähiaikoina. Eikö hyvän ystävän olis tärkeää kysyä myös, miten sillä toisella menee? Eikä aina vain ”oksentaa” omia ongelmia tai kuulumisia?

No joo… ehkä tää kaikki on vain jotain loppuvuoden turnausväsymystä. Tai sitten musta on tulossa erakko, joka haluaa vain olla kotona oman perheen kanssa, koska silloin ainakin tietää, että tulee kuulluksi. <3 

– Monna