Herkän ihmisen ajatuksia.

Musta tuntuu, että mä oon tällä hetkellä herkkyyteni kanssa jotenkin aallon harjalla. Tunnen extra-herkästi asioita, kuormitun nopeasti. Ahdistun ihmisten itsekeskeisyydestä. Otan jotenkin raskaasti tällä hetkellä ulkoisia ärsykkeitä ja tunnen itseni kuormittuneeksi.

Kovalevy täynnä tuntemaan

Mä odotan tosi kovasti joululomaa, vaikka just olin lomalla viikon. Odotan sellaista rauhoittumista. Meiän loma Fuerteventurassa oli ihana!! Mutta se ei ollut ehkä sellainen rauhoittava. Oli paljon kokemista ja näkemistä ja tekemistä. Lisäksi mä olin kipeänä pari päivää ja Tuukka toiset pari.

Lisäksi kaikki kaavakkeiden täytöt ja maahantulot vähän jännitti. Vaikka ne olikin helppoa tehdä jne, niin tottakai se toi sellaisen extra-jännityksen matkalle. Meneekö kaikki hyvin vai voiko jotain vielä käydä ennen kuin ollaan lomakohteessa tai sieltä lopulta kotona..

Tuntuu, että mulla on kovalevy täynnä tuntemaan. On ollut jotenkin tosi paljon ärsykkeitä ja asioita syksyllä. Tai en ees tiedä onko niitä ollut paljon, mutta lähes kahden vuoden hiljaiselon ja päätteen ääressä etäpalaverien jälkeen on tuntunut kuormittavammalta mennä ja nähdä ja olla läsnä ihmisten kanssa.

Hiljaisuus houkuttaa

Nyt on sellainen olo, että metsän rauha ja hiljaisuus houkuttaa. Odotan joululomaa sen vuoksi kovasti, koska ollaan menossa vajaaksi viikoksi vuokramökille. <3 Odotan sitä, että aamulla herätään mökillä hiljaisuuteen. Koirat pääsee pihalle juoksemaan ja me Emman kanssa syödään aamupalaa. <3 Kynttilät palaa ja mennään saunaan. Puuhataan ulkona ja ollaan ilman mitään velvollisuuksia tai muita ärsykkeitä, kuin meidän oma perhe.

Mä oon huomannut taas haaveilevani siitä omakotitalosta. Jotenkin siitä hiljaisuudesta. <3 Ollaan jopa mietitty Tuukan kanssa, että mihin voitais muuttaa. Mutta sekään ei oo niin yksinkertainen juttu. Paikan pitäis olla lähellä pääkaupunkiseutua kuitenkin, koska meille on töiden ja perheen takia tärkeetä asua suht lähellä Helsinkiä. Toinen mikä on SUPER tärkeää on se, että koulu olisi hyvä. Sellainen, jossa Emman on hyvä käydä, jossa hän saa ihanan lapsuuden kouluvuosien parissa.

Ihmisten käytös ihmetyttää

Kuten tuossa alussa sanoin – tuntuu, että tällä hetkellä tunnen extra-herkästi asioita. Kiinnitän pieniinkin sanamuotoihin huomiota ja ahdistun siitä, että ihmiset ajattelee niin minä-keskeisesti. Mikä on just mulle se helpoin tapa tai miten just mä oon aina tottunut hoitamaan asiat. Mä itse taasen, kun aina yritän miettiä ratkaisuja ja tapoja toimia niin, että se on hyvä kaikille osapuolille.

Jos mä oon tottunut toimimaan näin tai noin, mutta toinen toisalla tapaa, yritän aina keksiä tavan, joka olis molemmille hyvä. Ei niin, että MINÄ oon tehnyt aina näin ja nyt sinäkin teet. Inhoan sitä sellaista ”my way or high way” -ajattelua. 

Muutenkin joskus tuntuu, että miksi ihmiset vaan pälättää omia asioitaan, eikä ole kiinnostuneita muiden asioista. Tai siis varmasti on, mutta jotenkin vaan niin moni tuuttaa sitä omaa asiaa ja miten itsellä menee jne.. ja sitten unohdetaan täysin kysyä, että no entäs sinulla? Miten sulla menee?

Mä oon myös miettinyt ystävyyttä paljon tässä lähiaikoina. Eikö hyvän ystävän olis tärkeää kysyä myös, miten sillä toisella menee? Eikä aina vain ”oksentaa” omia ongelmia tai kuulumisia?

No joo… ehkä tää kaikki on vain jotain loppuvuoden turnausväsymystä. Tai sitten musta on tulossa erakko, joka haluaa vain olla kotona oman perheen kanssa, koska silloin ainakin tietää, että tulee kuulluksi. <3 

– Monna