Meidän rakas rakas perheenjäsenemme, Gere-koira lähti koirien taivaaseen maanantaina 26.8. Meidän perhe on ollut surun murtama. Itku on ollut loputonta ja suru raastavaa ja raskasta.

Koiran poismeno on ihan erilainen, kuin ihmisen. Se suru on tosi erilaista. Oman isäni kuoleman (ja isovanhempien kuolemat) kokeneena, pystyn vähän vertaamaan. Vaikka ei siihen ole tarvetta. Sitä silti olen omassa pienessä päässäni tehnyt. Se on jotenkin myös helpottanut. Oon voinut verrata sitä surua ja ikävää, mitä koin isäni poismenon jälkeen ja nyt Geren lähdön jälkeen.

Koiran kuolemaan liittyy usein ihmisen tekemä päätös siitä. Kun koiralla (tai kissalla tai hevosella jne) on joku sairaus, joka aiheuttaa kovaa kipua ja kärsimystä, on omistaja se, joka joutuu tekemään sen päätöksen, että nyt on aika päästää kivuista. Eläin ei itse pysty sitä päätöstä tekemään.

Se tekee (ainakin omalla kohdalla) siitä kaikesta jotenkin vielä kauheampaa. Että sinä itse olet se, joka päättää toisen elämän.

Äkillinen poismeno

Gerellä alkoi reilu pari viikkoa sitten virtsaamisvaikeudet. Vietiin Gere eläinlääkäriin. Ensin epäiltiin virtsatieinfektiota. Saatiin siihen antibiootit ja kipulääkettä. Tämä kombo jostain syystä auttoi Gereä muutaman päivän ja pissaaminen helpotttui. Kuitenkin noin kolmen päivän päästä vaikeudet alkoi uudestaan.

Mentiin taas eläinlääkäriin. Tutkittiin röntgenillä, otettiin verikokeet jne.. Mutta mitään ei löytynyt. Pissa ei kuitenkaan tullut. 🙁 Virtsarakko täyttyi päivän välein ja oltiin sitä tyhjentämässä lääkärissä. Se oli tietysti Gerelle raskasta ja meillä epätietoisuus vaan kasvoi.

Viime viikon sunnuntaina aamusta Gere oli taas tosi levoton ja vaiva oli kestänyt jo 1,5 viikkoa, Tuukka lähti viemään Gereä Viikin Pieneläinklinikan päivystykseen lisätutkimuksiin. Sieltä Tuukka & Gere tuli vielä kotiin takaisin, mutta maanantaille oli aamuksi varattu jo lisätutkimus-aika.

Maanantaina aamusta lähdin viemään Gereä sinne. Sitten kaikki tapahtui liian nopeasti. 🙁 Geren koko vatsalaukku ja virtsarakko ultrattiin ja sieltä löytyi pahanlaatuinen syöpä. Soitin Tuukalle töihin ja itkin niin paljon, että Tuukka ei varmasti saanut sanoista selvää, mutta arvasi itkun määrästä, että nyt on vakava juttu.

Tuukka tuli Viikkiin ja sitten meidän piti tehdä raskain päätös. Gerellä oli kipuja ja syöpäkasvain esti virtsaamisen.

Gerellä on nyt hyvä olla.

Lohtua tässä tuo se, että Gerellä on nyt hyvä olla. Ei enää kipuja. Toisena lohtuna on se, että Gere sai elää hyvän pitkän elämän. Gere oli jo 11 vuotta. Labbiksen iässä jo siellä ehtoopuolella. Gere sai kokea elämänsä aikana niin paljon rakkautta ja kaikenlaista ihanaa. Oli mukana reissuissa ja toimi apuvalmentajana treenivideoissa. Gere sai ihanan pikkusiskon Pimusta ja sitten vielä toisen ihanan pikkusiskon Emmasta.

Emma sai kasvaa Geren kanssa 7,5 vuotta. Gere oli aina Emmalle kiltti. Ihan vauvasta asti.

Maanantaina, kun Gere oli lentänyt taivaaseen, me katsottiin illalla taivaalle, joka oli täysin pilvetön. Tuukka sanoi, että se ensimmäinen ja kirkkain tähti joka taivaalle nyt syttyy, on Geren tähti. Se tähti on ihan meidän uuden kodin yläpuolella ja joka ilta lähetetään Gerelle hyvän yön toivotukset sinne.

Gere oli meille niin paljon!

Suuri ikävä on Gereä. Se lopullisuus, minkä kuolema tuo tullessaan on kamala. Se tunne ja tieto siitä, että me ei enää ikinä saada olla yhdessä. Ettei me saada lisää yhteisiä kokemuksia. Eikä lisää yhteisiä arkipäiviä.

Nyt Gere on siellä koirien nakkitaivaassa. Toivottavasti hän sieltä meitä katselee alas ja muistaa ja tietää sen, että me rakastetaan sitä ikuisesti ja aina. Niin paljon.

Herttinen sentään! 😀 Siitä on kulunut puoli vuotta, kun oon viimeksi kirjoittanut blogiin! Aika juoksee! 

Tuosta edellisen postauksesta (helmikuun lopusta) tähän päivään mennessä on tapahtunut hurjan paljon asioita. Valitettavasti suurin osa niistä kuormittavia ja jopa ihan ahdistavia. 🙁

En sen enempää niitä avaa somessa. Vastoinkäymisiä on ollut vähän jopa liikaa yhdelle (tai kokonaisuudessaan meiän perheelle), mutta välillä se elämä haastaa ja usein kerralla kovaa. Nyt toivon, että syksy tuo tullessaan seesteisemmän ajan.

Tän kevään ja kesän aikana oon myös paljon miettinyt rajoja somen suhteen. Oon jo aiemmin rajannut somesta pois asioita, mutta nyt on tullut tunne, että haluan rajata vielä enemmän. En ilkeyttäni, vaan omaksi ja perheeni hyväksi. <3

Mitä kaikkea ihanaa?

Mutta on meillä ollut myös ihania hetkiä ja asioita tässä puolen vuoden aikana. Onneksi! Kesälomalla tehtiin mm. reissu Tukholmaan ja käytiin mökillä Nurmeksessa.

Pari viikkoa sitten me muutettiin uuteen kotiin. <3 Sama asuinseutu, koska haluttiin Emman saavan jatkaa samassa koulussa. Muutenkin tykätään tästä alueesta super paljon.

Tässä muutamia ihan ”random”-kuvia kesästä ja keväästä.

Uuden kodin ensitunnelmia.

Tukholmassa käytiin Paradox-musesossa.

Risteilyt on aina kivoja meiän perheen mielestä. <3

Samis-hupparit eri väreissä.

Emman ekaluokka päättyi ja kesäloma alkoi.

Myrskyn jälkeen on poutasää

Toivon todella, että tuleva syksy on hyvä! Jos saisin lähettää tätä kautta universumille toiveen, se sisältäisi jotain tällaista:

Toivon

• että tuleva syksy tuo tullessaan paljon ihania työjuttuja! Että yksinyrittäjän kohtaama lama ja sitä kautta ihmisten vähentynyt ostokäyttäytyminen olisi taakse jäänyttä elämää ja nyt uskallettaisiin taas panostaa omaan hyvinvointiin jne.
• että Emman tokaluokka sujuu yhtä ihanasti, kuin ekaluokka. Että hänellä on yhtä paljon ystäviä, kuin ennenkin ja hän viihtyy koulussa.
• että elämä kohtelee meiän perhettä paremmin, kuin keväällä.
• että saan tehdä somessa ihania ja inspiroivia yhteistöitä yritysten kanssa.
• että taloudellinen hyvinvointi kasvaa niin itsellä, kuin koko Suomessa.
• että saan sellaisen ”vanhan Monnan” takaisin energioineen ja iloineen.
• tietysti myös sen, että pysytään terveinä ja läheiset myös.

Aika monta toivetta, mutta eikös se niin ole, että toiveita on hyvä olla?! 🙂

Mä odotan innolla syksyä! Vaikka vielä on kesää jäljellä. Odotan innolla syksyä yhdessä mun Energinen minä -valmennuksen osallistujien kanssa. Odotan ens viikonloppua, kun lähdetään Joensuuhun, jossa oon luennoimassa ja vetämässä treeniä Pohjois-Karjalan Hyvinvointifestareilla.

Mun mielestä on muutenkin ihanaa se, kun arki palaa ja tietyt rutiinit jatkuu. Kesäloma on ihanaa, mutta on myös ihana fiilis siitä, että arki on myös kivaa!

Eilen käytiin Töölön Kisahallilla treenamassa koko perhe.

_________________________

Ehkäpä mä syksyn aikana taas aktivoidun täällä bloginkin puolella lisää! 🙂

Ihanaa elokuun jatkoa! <3

* Monna <3