Tiedättekö mitä? Nythän on käynyt niin, että täällä on hyvinvointialan ammattilainen repsahtanut pahemman kerran. 😉 Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja sitä rataa.. 😀

Minä olen nyt nimittäin enemmän tai vähemmän syönyt JOKA PÄIVÄ vauvan syntymän jälkeen jotain herkkua. On välissä ollut päivä tai jopa kaksi, kun en ole syönyt.. Mutta silti herkkuja on kulunut ihan överimäärä! 😀 En ole ottanut tästä mitään stressiä tai ahdistusta itselleni, mutta koska tiedän herkkukierteen olevan niin vaikeaa katkaista jos sen antaa jatkua liian kauan – ajattelin nyt tehdä sille ajoissa stopin.

Olen joskus aiemminkin kertonut, että jos vain voisin, eläisin irtokarkeilla ja suklaalla. 😀 RAKASTAN niitä!! Mutta rakastan enemmän hyvinvointia ja hyvinvoivaa vartaloa.

Nyt on ollut yllättävän helppo tuudittautua siihen ajatukseen, että juu juu imetys kuluttaa kaloreita. Tai että, kun nyt en muutakaan tässä ole ehtinyt päivän aikana syödä, niin voin hyvin vetää yhden munkin.. Jepjep. 😀 Näillä ajatuksilla on vaan aika lyhyt tie. Imetys ei jatku ikuisesti, eikä munkeilla elä.

Olen antanut itselleni armonaikaa vielä joulun pyhiin asti. Mutta sitten palaan takaisin tuttuun ja vanhaan, hyvin toimivaan tapaani. Eli karkkipäivään, kerran viikossa.

Vasemman puoleinen kuva on n.viikko synnytyksestä ja oikean puoleinen viime viikolta.

Ehkä tässä herkkukierteen ylläpitämisessä on auttanut se, että koko ajan on maha kuroutunut kasaan pikkuhiljaa herkuttelusta huolimatta. Se onkin vähän katala homma, koska eihän ne päivittäiset herkut ihan oikeasti ole hyväksi keholle. Ne ei myöskään korvaa oikeaa, ravinnerikasta ruokaa. Väsyneenä on niin helppoa ottaa se suklaapatukka kaupasta mukaan tai syödä yksi pöydälle jäänyt joulutorttu. Mutta tiedän, että kun pääsen herkkukierteestä eroon, on energiaakin taas eri tavalla. Kyllähän sen jokainen tietää, että nälkäisenä myös kiukku on herkemmässä.. 😉

Kirjoitin tässä Tammikuussa Muutoksen tielle -postauksessa, että aion osallistua meidän omaan valmennukseen tammikuussa. Aion siis ottaa tästä valmennuksesta itselleni potkua taas terveiden elämäntapojen pariin takaisin. Joulun jälkeen otan siis jo ensimmäiset askeleet kohti entisiä ruokailutottumuksiani, ottamalla sen karkkipäivän takaisin käyttöön. Ja sitten tammikuun 9.pvä, kun Muutos -valmennus starttaa, lähden kahdeksan viikon matkalle takaisin kohti omia hyviä tapojani. 😉

***

Kuinka moni teistä aikoo joulun jälkeen jättää herkuttelut vähemmälle?

* Ensimmäinen herkkukuva TÄÄLTÄ

* Toinen herkkukuva TÄÄLTÄ

Imetys – tuo maailman ihmeellisin asia. Tai ainakin toiseksi ihmeellisin. Asia, joka herättää jokaisessa äidissä suuria tunteita. Se herättää tunteita myös muissakin kuin äideissä, esimerkiksi kanssakulkijoissa – onko ok imettää julkisesti vai mitenkä se nyt meni?

Kun itse olin vielä raskaana, mietin imetyksen olevan asia, joka tulee onnistumaan tai ei tule onnistumaan. Olin sitä kohtaan hyvin neutraali. Itselleni imetys ei ollut ennen vauvan syntymää mikään THE THING, joka määrittäisi äitiyden. Ajattelin, että aion ihan 100% sitä yrittää ja olen erittäin onnellinen jos se onnistuu. Mietin kuitenkin jo raskausaikana, että minä en ole sellainen äiti, joka tulee imettämään lastaan vielä silloinkin kun lapsi osaa itse kävellä tissin luo ja sanoa, että anna tissiä. Ei siinä, en aliarvio tai arvostele tällaisia äitejä, kukin tyylillään. ❤️

***

Jo heräämössä vauva tuotiin ensimmäisen kerran rinnalleni. Imemisote oli heti oikea, näin sanoi henkilökunta. Vauvaa siirreltiin tissiltä toiselle koko sen ajan, kun Kätilöopistolla olimme. Maitoa alkoi tulemaan heti ja vauva sai napaansa apetta. Mutta jo siellä vauvalle myös annettiin korviketta pullosta. Tämä johtui siitä, että minulla meni rinnanpäät täysin rikki. Imetys sattui niin paljon, että itku ja huulen pureminenkaan ei auttanut. Oli pakko antaa tisseille lepoa ja pistää ruokaa vauvan masuun pullosta.

Kätilöopiston henkilökunta oli ihanan armollinen tässä asiassa. He antoivat muitta mukisematta korviketta. Olin nimittäin valmistautunut jo perustelamaan asiaa vahvoin argumentein. Niitä ei kuitenkaan tarvinnut. Oli myös aivan ihanaa, että synnytyksessä mukana ollut vanhempi kätilö tullessaan moikkaamaan meitä, sanoi ettei imetys ole äitiyden määre.

Kotona jatkoin imetystä. Rintakumit käytössä ja Facebookn Imetyksen tuki RY:n sivut sellanneena. Ystäväni lainasi imetystyynynkin ja homma alkoi sujumaan ainakin silloin tällöin kivutta. Maitoa tuli paljon ja kävimmekin ostamassa sähkökäyttöisen rintapumpun. Pumppasin maitoa jääkaappiin ja niitä syötimme vauvalle pullosta aina kun rinnanpäät kaipasivat lepotaukoa ja/tai isä oli syöttövuorossa.

Kun tuli niitä päiviä tai hetkiä ettei imetys ottanut sujuakseen, olin ihan hajalla. Itkin pää punaisena, kovempaa kuin vauva. Ajattelin olevani maailman paskin äiti. Sanoin sen myös Tuukalle. Että minkälainen äiti minä olen, kun en osaa edes avutonta pientä lastani ruokkia.

Tuukka koitti minua rauhotella ja tukea imetyksen kanssa ja rohkaisi vain jatkamaan. Minä jatkoin ja taas tuli onnistuneita imetyksiä vaikka millä mitalla. Mutta myös niitä epäonnistuneita.

Olin ihan äimänä siitä, miten suuret tunteet imetys herätti minussa. Minussa, joka oli ajatellut raskausaikana, että ei se ole niin suuri juttu jos se ei sitten jostain syystä onnistukaan. Mutta se tunne, kun oma lapsi on rinnalla ja niin tyytyväisenä syö mahaansa täyteen – se on jotain ihmeellistä. Sitä tunnetta ei tule pulloruokinnan kautta. Mikä onkin ihan älytöntä. Samalla tapaahan vauva ravintoa saa, tulee se sitten tissistä tai pullosta. Ja tällä tarkoitan sitä, että vauva kasvaa ihan aikuiseksi ihmiseksi niin korvikkeella kuin rintamaidollakin.

Minä itse olen syönyt vain korviketta. Synnyin keskosena, jonka vuoksi imetys ei päässyt käyntiin syntymän jälkeen. Olin keskoskaapissa reilun viikon, jonka jälkeen äitini yritti kyllä imetystä, mutta olin jo niin tottunut pulloon, etten enää oppinut rinnalle. 100% korvikkeella kasvanut tyttö ja silti en tämän hullummaksi ole tullut! 😉 Minulla ei myöskään ole mitään perussairauksia, eikä mitään allergioita.

Olen edelleen sitä mieltä, että korvike ei ole maailmojen synti. Ihan täyspäisiä ja terveitä lapsia kasvaa pelkällä korvikkeellakin. Toki äidinmaidossa on super paljon hyvää, en sitä kiellä. Jokainen onnistunut imetyskerta tai pumppauksen kautta syötetty rintamaitokerta tuo jonkinlaisen tyydytyksen tunteen itsellekin. Että taas sai vauva sitä ihmejuomaa. 😉 Silti meillä on ja tulee olemaan korvikkeet osana vauvan ravintoa. ❤️

***

Miten siellä suhtaudutaan tähän asiaan? ?

Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille! ❤️