Nämä sanat tänään aamulla sai mun hetkellisen hiilaripöhössä vellomishalun karkoitettua!

Eräs ihana ihminen, jota en edes kunnolla tunne, päätti ottaa asiakseen, että nyt ju*#lauta STOP ennen ku kunnolla alkaakaan! 😀 KIITOS vielä tätäkin kautta siis sinulle!! <3

Mulla tuli samantien hinku salille. Samantien tuli päätös, että tänään en osta karkkia. Nyt loppuu tää sokerikoukku.

Kiitos kaikille edelliseen (ehkä hiukan negatiivis-sävytteiseen 😉 ) postaukseen tulleista kommenteista. Ihania olette!

Ajatelkaa, että ei tarvittu sitten loppujen lopuksi kuin pikkasen riuhtaisua, että nyt lopetat ton hiton homman ja nouset ylös sieltä. Vaikka siis tapahtuisi kuinka surullisia ja inhottavia asioita, niin ei siellä surussa iäisyyksiä vellominen ainakaan mun kohdalla oloa tai mieltä paranna.
Kohti uusia ja kirkkaampia ajatuksia ja hyvää oloa kehoon! Hiilaripöhö vaan pahentaa fyysistä oloa ja sitä kautta ahdistaa ja ärsyttää vielä enemmän.

Hiilaripöhötys illalla ja vieressä kuva kuukausi sitten olleista blog awardeista. 😉 No ei mun maha sentään koko ajan oo nyt tollanen. Mutta iltaisin se on pöhöttynyt hiilarien määrästä. Ja mulle ei ainakaan ole kertaakaan tullut hyvä olo niistä karkeista. Ehkä kaks ekaa on tuonut sellasen aah, ihanaa, vähänkö tää maistuu hyvältä-efektin. Mutta sen jälkeen ne maistuu ihan samalta ja kohta onkin jo maha turvonnut ja huono olo.

Eilen kävin hyvän ystäväni kanssa salilla (motivaation puutteesta huolimatta) tekemässä selkää ja käsivarsia. Sanoin heti alussa ystävälleni, että tällä kertaa se oot sitten sinä joka saa vetää tän treenin. Mua ei kiinnosta tehä mitään. Sanoin hänelle myös, että tiiätkö mun tekis mieli ostaa tosta kahvilasta iso korvapuusti ja syödä vaan sitä ja höpötellä sun kanssa.
Salille kuitenkin mentiin ja tottakai siitä tuli parempi olo kuin siitä korvapuustista.

Illalla kuitenkin kävin ostamassa 200g irtokarkkeja. Oikeesti aika pieni määrä, mutta hyi hitto mulle tuli pahaolo. En ees syönyt pussia loppuun. Ja taas oli maha ton kokonen kuin tuossa ylläolevassa kuvassa.
Silloin tuli ekaa kertaa tän ehkä noin viikon kestäneen mässäilykauden aikana sellainen olo, että nyt piru vie. En osta enää huomenna karkkia.
Ja tänään aamulla sitten kun luin Facebookista sen viestin mistä alussa mainitsin, niin tuli se viimeinen naula arkkuun. Nyt riittää perskele!

Miten sokerikoukusta sitten pääsee eroon?
Lopettamalla sokerin käytön! Niin yksinkertaista. 😉 Mutta silti käytännössä ei niin helppoa.
Sokeri nimittäin oikeasti koukuttaa. Se aiheuttaa elimistöön ihan sellaisia riippuvuus-oireita.

Valkoinen sokeri (sakkaroosi) kannattaa jättää hetkeksi pois siis ihan kokonaan.
Valkoinen sokeri on teollisesti käsiteltyä, puhdistettua sokeria jota saadaan sokerijuurikkaasta. Sokerijuurikas pestään, raastetaan, kuumennetaan, käsitellään ja kiteytetään. Puhdistukseen käytetään ns. peruskemikaaleja, joilla säädellään ph-arvoja sekä mm. mineraalihappoja, rikkioksidia ja jonkin verran vaahtoamisenestoainetta. Lopputuotteeseen ei jää kemikaaleja, mutta ei myöskään mitään ravintoaineita.

Jossain on joskus tutkittu, että vie n.kaksi viikkoa, että elimistö puhdistuu täysin sokeririippuvuudesta.
Täksi ajaksi pitäisi siis minimoida sokeri. Sokeriahan on joka paikassa. On fruktoosia, maltoosia, laktoosia, glukoosia ja sakkaroosia. Näistä tuo viimeinen on se, mitä pitäisi eniten välttää. Eli se ns. ”tavallinen sokeri”. Hedelmistä ja marjoista saadaan fruktoosia ja glukoosia. Ne imeytyy hitaammin kuin esim. sakkaroosi. Ja siksi siis tuovat energiaa pidemmäksi aikaa.

Kaikki sokerit kuitenkin hiukan ”ylläpitävät” sitä sokerihimoa. Olisikin täksi kahdeksi viikoksi tärkeä minimoida kaikenlainen sokeri. Hedelmiä ja marjoja voi syödä, muttei ihan ylettömiä määriä. (muuten niiden syöntiä kyllä aina suosittelen paljonkin)
Jos juo ihan lasitolkulla maitoa, niin sekin kannattaa täksi pariksi viikoksi pienentää minimiin. Maitokin ylläpitää sokerikoukkua.

Tärkeintä on kuitenkin jättää ne karkit, keksit, suklaa, jäätelö jne sinne kaupan hyllyille.
Ja sen lisäksi tutkia mitä kaupasta ostaa. Onko ketsupissa kuinka paljon sokeria? Entäs se jugurtti mitä yleensä syöt? Tai appelsiinimehu? jne.jne.
Hyvä sääntö on jättää täksi pariksi viikoksi kaupan hyllylle kaikki tuotteet, joissa on yli 5g/100g sokeria.

Ja mitä se liiallinen sokeri sitten saa aikaan:
– Väsymys
– Huonot yöunet
– Ilmavaivat
– Turvotus
– Ummetus
– Heikentynyt muisti
– Keskittymisvaikeudet
Nyt sokeri pois hetkeksi! Eiks niin? Kuinka moni lähtee mukaan?
Entäs äitienpäiväkakut? Ounou! 😉 No jos vaikka sitten maanantaista.. 😀 No ei vaan..
En nyt järkkää mitään kahden viikon leiriä tässä. Annoin vaan ajattelemisen aihetta teillekin, kun itse näitä asioita nyt pohdin. Ja joku lukijakin kyseli, että auta sokerikoukusta pois. 🙂
Kokeilkaa siis tällaista parin viikon jaksoa jos halajatte!
Joillekin sokerista pois pyristelevä elimistö aiheuttaa päänsärkyä vieroitusoireena, joillekin se puskee kuona-aineita finneinä pihalle, jotkut saavat huomattavasti lisää energiaa ja joillain näkyy esim. kasvojen ihossa puhdistuminen selvästi.

Loppuun haluaisin vielä muistuttaa teitä, että Kurvi Hair Premieressä on toukokuun ajan teippipidennykset ALEssa!!! Nyt kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi jos yhtään ootte miettineet/harkinneet pidennyksiä. 🙂 Nyt siis pidennykset on hinnalla 350€!!
Ja Laura tekee niin pirun hyvää työtä, että ei mitään rajaa! 🙂 Sinne siis!
TÄÄLTÄ voit lukea mun MakeOverista! 🙂

Kivaa perjantaipäivää! <3
Mä meen tänään salille. Ja oikein odotan sitä! 😀

Mulla on tällä hetkellä elämässäni pari sellaista asiaa, jotka meinaa painaa mun pään niin alas, että sitä on vaikeeta nostaa. Harmitus on suuri ja tekis mieli vaan nukkua. Ei nähdä ketään.

Silti mä en vaan nuku ja kyllä yritän nähdä kavereita. Pakotan itteni miettimään muita ja iloisempia asioita.
Huomaan myös, että vaikka mulla olis nyt syytä käpertyä hetkeksi vaan itsesäälin pariin ja tirauttaa kyynel tai pari, niin mä rupeenkin miettimään miten muut jaksaa. Huolehtimaan, että miten mun veli jakselee, onko äidillä hyvä olla, onko mun mieheni onnellinen ja entäs mun parhaat ystävät, pitäisikö niiltä kysellä nyt just tähän väliin vähän niiden huolia. Että ei ainakaan tarttis miettiä niitä omia huolen aiheuttajia.

Eilen meillä oli sovittu FitFashion-kollegoiden kanssa brunssi. Ihana Marissa kutsui meidät hänen työpaikalleen brunssille alunperin. Mutta hän tulikin valitettavasti kipeäksi. Päätettiin silti muiden paikallepääsevien kanssa yrittää saada vielä jostain pöytää. Ja saatiinkin.
Aamulla mä mietin, että mä perun osallistumiseni. En jaksa nähdä ketään. En tuttuja enkä tuntemattomia. Että mä jään vaan kotiin ja oon surullinen.
Mutta sitten kuitenkin päätin, että lähden. Saan muuta ajateltavaa ja nään ihania ihmisiä, myös muutamia joita en ollut aiemmin tavannut ”irl”.

Saatiin ihmeen kaupalla varattua pöytä Arabianrannan Dylanista. Dylanin sunnuntaibrunssi on tosi suosittu, joten oltiin onnenpekkoja että saatiin vielä niin lyhyellä varoitusajalla pöytä.
Pöydät notkuivat taas tosi hyviä herkkuja ja mä odotin heti alusta asti tota jälkkäripöytää eniten. 😉 Ensin kuitenkin pääruokaa.

Oli ihan hirmu hauskaa höpötellä tyttöjen kanssa! Omat murheet todellakin unohtuivat. Nauru kaikui ja oli kivaa kuulla kaikkia kokemuksia niin bloggaamisesta kuin salitreenistä kuin selfien ottamisesta! 😉 😀
Kun sitten oikein kunnolla oltiin päästy vauhtiin jutustelussa, niin brunssi päättyikin ja lähdettiin vielä ottamaan parit ryhmäkuvat läheiseen puistoon.

Hauskaa oli! Toivottavasti pian saadaan taas porukkaa kasaan ja ehkäpä seuraavalla kerralla meitä on vielä isompi rivi koossa. 😉

Me käytiin lauantaina Tuukan kanssa kiertelemässä vähän ympäri Helsinkiä, hakemassa parista paikasta meidän luomutuote-varaukset. Kananmunia Mayors Gymiltä ja jauhelihaa, leipää ja tuorepastaa Tuoretorilta.
Mietittiinkin, että kuinka ekologisia me nyt sitten ollaan kun ajetaan autolla ympäri Helsinkiä hakemassa luomutuotteita.. 😉

Tehtiin lauantaina ihan perus jauhelihakastiketta tuosta luomu jauhelihasta. On se jännä miten erilainen koostumus siinä on. Oli hyvää!!
Ja illalla keitettiin parit luomukananmunatkin.
Niidenkin koostumus on ihan erilainen kuin ”normimunien”. Jotenkin täyteläisempiä ja maistuvampia.

Eilen iltapäivällä tein meille sitten lasagnen siitä tuorepastasta ja lopusta jauhelihasta.
Pistän reseptin tähän, niin voin sitten itsekin täältä hakea määrät kun seuraavan kerran teen tätä uudestaan. Tuli nimittäin aivan sika hyvää. Tuukkakin sanoi, että jopa parempaa kuin Italiassa syöty lasagne. 😉

Ainekset:
– 500 g jauhelihaa (luomu)
– 2 sipulia
– 3 valkosipulin kynttä
– 2 tomaattia
– 2 rkl tomaattipyre
– 3 rkl tomaattipastakastike

Juustokastike:
– 5 rkl juokseva Oivariini
– 1 dl vehnäjauho
– 8 dl rasvaton maito
– 2/3 juustoraastepussista
– mausteet (mustapippuri, merisuola, soija)

Ainekset laitoin vuokaan niin, että ensimmäinen pohjakerros ei ollutkaan pastalevy, vaan juustoraastekerros. 🙂 Sitten päälle pastalevyjä, jauhelihamössä ja juustokastiketta niin monta kerrosta kun aineksia riitti.

Uunissa lasagne kypsyi n.30min 200-asteessa. Kun oli noita tuorepastalevyjä, niin ei ollut niin pitkäkestoinen valmistus kuin tavallisessa lasagnessa. Samperi kun oli hyvää!!

Mukavaa viikkoa kaikille!
Mä yritän ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. (vaikkei just nyt siltä tunnu) Kaikki nämä pettymykset vahvistaa. (vaikka nyt tuntuu, että miks mun pitää oppia niin moni asia pettymysten kautta, enkö mä oo jo ihan tarpeeks vahva) Joillekin ihmisille asiat tapahtuu helposti ja moni asia tulee tarjottimella. Tällöin ei osaa edes ajatella miltä se tuntuu, kun joutuukin (taas kerran) pettymään.
Mulle on tällä hetkellä ihan v*tun sama sataako tuolla lunta vai paistaako aurinko. Ne on pieniä asioita. Ei ne vaikuta mihinkään, oikeasti.
Mä toivon vaan, että mulle tapahtuis lähiaikoina jotain positiivista. Ettei tarttis taas ajatella, että no kaikesta oppii ja tällekin oli varmasti tarkoituksena.