Milloin musta tuli keski-ikäinen?

Milloin se tapahtui? Tapahtuiko se jo ennen kuin itse tajusin? 😀 Vai oonko edes sitä? Mitä jos vaan kuvittelen? Ja kuka tästä oikein päätti?

Olikohan se silloin, kun palautuminen ei enää hoitunut “yksillä hyvillä yöunilla”?
Vai silloin, kun tajusin suunnittelevani treenit sen mukaan, milloin jaksan – en sen mukaan, milloin pitäisi?
Vai ehkä silloin, kun huomasin keskivartaloon kertyvän kiloja vaikka kuinka söin samalla tavalla terveellisesti kuin ennen?

En muista. Ja väliäkö sillä toisaalta! 🙂
Mutta jossain kohtaa mä tajusin: tää keho ja mieli ei muuten enää toimi samalla logiikalla kuin ennen.
Eikä se ole huono asia. Se on vain… totta. 😉

Keski-ikä tuli huomaamatta – MUTTA on jo opettanut hyvällä

Keski-ikä ei tullu kriisinä. (ehkä) Se tuli arjen keskellä, hiljaa ja yllättäen. 😀

Mä oon huomannut sen mm. lisääntyneenä tarpeena palautua. Olla yksin ja saada omaa aikaa.
Ehkä vähän syvempänä väsymyksenä, joka ei ratkea tahdonvoimalla.
Ja samalla kummallisena vahvuutena: tiedän kuka olen, mitä haluan ja mihin en enää lähde mukaan.

Oon mieleltäni vahvempi kuin koskaan, enkä enää rajaton. 🩷

Vanhat keinot EI enää toimi (eikä niiden kuulukaan)

Jossain vaiheessa mun oli pakko myöntää:
ne keinot, joilla ennen “pärjäsi”, ei enää kanna.

Keski-iässä ei voi enää:

• vetää viikkoja vajailla unilla

• treenata kovaa ilman lepopäiviä

• syödä miten sattuu ja ihmetellä miksi olo on sumuinen ja kiloja kertyy

Keski-ikä vaatii uudenlaista otetta:
vähemmän repimistä, enemmän ymmärrystä.
Vähemmän ääripäitä, enemmän jatkuvuutta. Ja se jatkuvuus on se juttu, mistä mä puhun myös mun asiakkaiden kanssa.

Ja tässä välissä on mun on pakko sanoa, että mä en oikeasti tykkää sanasta keski-ikä ja silti oon kirjoittanut sen tässä postauksessa jo varmaan 20 kertaa.. 😀

Lempeys ei ole luovuttamista

Tää on ehkä tärkein asia, jonka oon itse oppinut:
lempeys ei tarkoita, ettei tavoitteita olisi.

Voi treenata tavoitteellisesti ja silti kuunnella kehoa.
Voi tehdä muutoksia ilman, että elää jatkuvassa suorittamisen tilassa.
Voi haluta kehittyä – ilman että koko elämä pyörii sen ympärillä.

Tästä ajatuksesta on syntynyt myös mun uus valmennus.

MINÄ – takaisin itseeni

Mä halusin tehdä jotain vähän erilaista. Juttelin paljon mun nykyisten asiakkaiden kanssa ja somessa mun seuraajien kanssa.

“En jaksa enää aloittaa alusta.”
“Haluan voida paremmin, mutta en hinnalla millä hyvänsä.”
“Tarvitsen selkeyttä, en lisää vaatimuksia.”

Tällaisia ajatuksia monilta tuli.

Keski-ikä ei oo oikeasti mikään loppusuora!! Parhaassa tapauksessa se voi olla hetki, jolloin alat tehdä asioita oikeasti itseäsi varten. Ja siitä sä päätät itse.

***

Jos tää blogiteksti herätti sussa hymyn, nyökkäyksen tai ajatuksen “tää kuulostaa tutulta” – et ole yksin.

Ja jos kaipaat rinnalle ohjausta tähän elämänvaiheeseen, tiedät mistä mut löydät 💛➡️ @monnapursiainen

Tuntuu, että jossain neljänkympin tienoilla moni meistä pysähtyy pitkästä aikaa ihan kunnolla miettimään omaa hyvinvointiaan. Ei siksi, että “pitäisi” vaan koska keho alkaa vihjailla asioista ihan omalla ja uudella tavalla. Palautuminen ei oo enää samanlaista kuin kolmekymppisenä, uni saattaa aaltoilla ja olla levottomampaa, ja hormonitoiminta antaa välillä uusia signaaleja.

Multa kysytään monesti, että miksi samat keinot ei toimi enää, kuin 10 vuotta sitten? Mitä teen väärin ja mitä pitäis muuttaa, jotta paino tippuisi ja / tai hyvinvointi taas lisääntyisi?

Mä oon koonnut tähän postaukseen ajatuksia, joita nään työssäni paljon ja joista mulla on omakohtaista kokemusta: asioita, joihin + 40-vuotiaat useimmin kompastuvat, ja toisaalta tapoja, jotka voi oikeesti muuttaa arkea kevyemmäksi ja vireystasoa paremmaksi! 🙂 Aloitetaan niistä ”kompastukivistä”.

Yleisimmät kompastuskivet yli 40-vuotiaan -hyvinvoinnissa

1. Luullaan, että sama treenimäärä toimii kuin joskus ennen

Todellisuudessa noin 40-vuotiaana palautuminen alkaa hidastumaan ja hormonitoiminta muuttuu. Moni jatkaa samalla treenikuormalla mitä on tehnyt aiemmin tai joskus 10 vuotta sitten ja ihmettelee, miksi väsyttää, miksi kroppa jumittaa ja miksi treenistä ei tuu enää samanlaista fiilistä. 🙁
Usein kyse ei oo “laiskuudesta” vaan siitä, että keho kaipaa eri rytmiä kuin ennen.

2. Ruokavalio pysyy samana, vaikka keho muuttuu

Perusaineenvaihdunta laskee iän myötä ja lihasmassa vähenee, jos sitä ei tietoisesti ylläpidä. Lihasmassa alkaa heikkenemään jo 30-vuoden tienoilla. Ruokavalio, joka toimi kolmekymppisenä, ei välttämättä enää tue jaksamista tai palautumista samalla tavalla.

3. Lihaskunto unohdetaan kokonaan

Tää on yks yleisimmistä! Kardio (eli aerobiset lajit kuten vaikka reipas kävely tai hölkkälenkki) koetaan “helpoksi ja turvalliseksi”, mutta lihaskunto on se, joka pitää aineenvaihdunnan vahvana, ryhdin hyvänä ja kehon toimintakykyisenä seuraavat vuosikymmenet.

4. Stressi ja uni aliarvioidaan

Tässä iässä työ, perhe, vastuut ja kuormitus on usein suurimmillaan. Uni heittelee helpommin ja stressinsietokyky vaihtelee. Tää näkyy heti jaksamisessa, mielialassa ja painonhallinnassa – paljon voimakkaammin kuin nuorempana. Kortisolitasot nousee ja se on yks isoista syistä esim. vyötärön ympärille tuleviin kiloihin ja väsymykseen.

5. Oma aika jää jalkoihin

Moni 40+ -vuotias elää vielä ruuhkavuosia. Arki vie mennessään, ja oma hyvinvointi unohtuu. Ja kun oma hyvinvointi jää sivuun, kaikki muu tuntuu raskaammalta.

Mitä 40+ -vuotiaan SITTEN kannattaa tehdä?

1. Panosta voimaharjoitteluun 2–3 kertaa viikossa

Tää on paras keino.. Lihasmassa kasvattaa aineenvaihduntaa, suojaa tuki- ja liikuntaelimiä ja pitää sut toimintakykyisenä pitkälle. Myös tulevaisuudessa.

2. Lisää proteiinia – enemmän kuin ehkä kuvittelet tarvitsevas

Hyvä nyrkkisääntö monelle on 1.2–1.6 g/painokilo päivässä. Proteiini auttaa palautumaan, lisää energiaa ja pitää kylläisenä. Proteiinin rinnalle tarvitset tietysti myös hiilareita ja hyviä rasvoja. Mutta tsekkaa sun proteiininsaanti, onko se kunnossa vai syötkö sitä liian vähän?

3. Priorisoi palautuminen ja uni

Lyhyet mikrotauot päivän aikana, iltarutiinit rauhoittumiseen ja tietoisen hengityksen lisääminen voi tehdä yllättävän paljon. Ja tietysti paremmat unet näkyy suoraan vireystasossa ja mielenlaadussa.

4. Lisää arkiliikettä

Liike ehkäisee kipuja, vähentää stressiä ja parantaa aineenvaihduntaa. Tää ei tarkoita, että sun täytyy tästä lähtien kävellä joka paikkaan – vaan siitä, että liikut vähän joka päivä. Esim. edes 15-20min kävelylenkki päivittäin tai edes joka toinen päivä.

5. Tarkista hormoniterveys tarvittaessa

Esivaihdevuodet ja vaihdevuodet voi alkaa hiipiä jo nelikymppisenä. Jos olo aaltoilee, voimat heittelee tai mieli tuntuu epätasaiselta; testit ja ammattilaisen vinkit voi auttaa. Kannattaa myös tutustua esivaihdevuosiin tehtyihin reseptittömiin ravintolisiin. Esim. tämä mitä oon itse käyttänyt!

6. Huolla kehoa joka päivä edes vähän

Lyhyet liikkuvuushetket pitää mm. selkää, niskaa ja lonkkia tyytyväisempinä. Pieni päivittäinen huolto on iso ennaltaehkäisevä teko.

Mitä + 40-vuotiaan kannattaa välttää?

Ja vielä loppuun tällainen lyhyt listaus:

• Ääridieettejä ja nopeatempoisia kuureja.

• Liian kovaa treeniä ilman palautumista. (silti kovat treenit on hyvä, jos vaan jätät aikaa palautumiselle)

• Ajatusta, että “nyt on myöhäistä” – koska ei todellakaan ole.

• Vertailua omaan parikymppiseen versioonsa. Me ei ole epäonnistuneita, me ollaan muuttuneita.

***

Pitkästä aikaa siis blogipostausta! Meinaan taas täältä herätellä blogia nimittäin! Kiva, kun tulit lukemaan! <3

– Monna <3