Vanhemmuudesta taas yksi opittu asia: aina on joku asia, mikä huolettaa.

Jo raskauden aikana huoletti. Ensin keskenmeno, sitten se onko sikiö terve, onko kromosomihäiriötä tai muuta poikkeavuutta. Kun näistä selvittiin alkoi huolettamaan kohtukuolema. Mitä lähemmäs synnytystä mentiin, liikelaskentaa tuli tehtyä kotona myös melkein päivittäin. Kun näistä huolista selvisin, pelotti synnytys. No synnytyspelkoni kyllä omalla kohdalla kävi niin kuin vähän toteen..mutta se on toinen juttu se. Tietysti koko raskauden ajan huoletti, että onko sitä nyt syönyt liikaa salmiakkia viikon sisällä ja onko juonut yhden ylimääräisen kahvikupin tai vaikkapa epähuomiossa vetäissyt nälkäisenä herkullisen metwurstin viipaleen nassuun.

Raskausaikana kuulin useasti, että kuulehan kun raskaudesta selviät, niin alkaa toisenlaiset huolet. Ja niinhän siinä todella kävi.

Tämän kolmen kuukauden aikana olen ehtinyt olla huolissani jo ainakin näistä asioista:

• vauvan hengitys – onko se liian tiheää/hidasta/rohisevaa/tukkoista (olen googlettanut myös, että kuinka monta kertaa minuutissa keskimäärin vauva hengittää)
• vauvan kakka – kuinka paljon/minkä väristä/kuinka usein
• mistä johtuu hikka – onko paljon hikotteleva = refluksia sairastava?
• unenmäärä – kuinka paljon vauva missäkin vaiheessa nukkuu?
• käkytkuolema – jossain sanotaan, että alle 3kk iässä on se suurin riski, jossain sanotaan, että 6kk asti riski on ”ilmoilla”
• vauvan vatsa!! – ehkä noin joka päivä epäilen, onko vauvalla vatsanpuruja ja/tai ilmaa masussa
• tukkoisuus – missä vaiheessa tukkoisuus on normaalia ja milloin pitää mennä lääkäriin?
• vauvan kieli – kuinka paljon terve vauva työntää kieltään ulos suusta?
• huitovat kädet – onko normaalia, että nukkumaan mennessä kädet vispaa ympäriinsä kuin parhaalla monitoimikoneella? On se..
• ja ja ja… en edes muista kaikkea 😀
• ainiin ja about jokaisten päikkärien aikana ja useita kertoja yössä: hengittääkö vauva?

Kätkytkuolema on varmasti yksi isoimmista peloista ja huolista, mitä olen pohtinut. Hengityksen kuuntelu ja tukkoisuuden tarkkailu on vain pahentanut huoltani kätkytkuolemasta. Järki ja tilastot kertovat, että kätkytkuolemat on vähentyneet huomattavasti, kun vatsallaannukuttamista ei enää suositella pikkuvauvoille. Myös tutin imeminen nukkumaanmennessä vähentää riskiä. No, mutta kun järki ja tilastot ei aina riitä poistamaan äidin huolia. 😉

Siispä otin selvää erilaisista konsteista! Kätkythälytin, se oli avainsana! Täytyy sanoa, että tämä Nannyn kätkythälytin tuli kyllä kotiin niin oikeaan aikaan kun olla ja voi!

Meillä alkoi Emmalla jonkinlainen nuha/limaisuus/tukkoisuus helmikuun ekoina päivinä. Öisin tukkoisuus aina paheni ja aamut oli ihan sellaista nenä tukossa touhuamista. 🙁 Tai oikeastaan se ei ollut selkeästi nenä, joka oli tukossa. Mielestäni se oli enemmänkin kurkussa se lima.

Saatiin paketti viikon puolivälissä ja torstaina Emman oireet vähän paheni ja perjantaina aamusta tuli sellainen tilanne, että meinasi tyttö raukka unohtaa miten hengitetään. 🙁 Kakoili vaan pää punaisena. Ihan kamala tilanne!
Laitettiin kätkythälytin samantien pinnasänkyyn ja pe-la yönä se oli ekaa kertaa käytössä. Oli todella paljon turvallisempi fiilis nukahtaa itse Emman viereen, kun oli tuo hälytin!!

Tätä samaa Nannyn hälytintä käytetään kotien lisäksi myös mm. lastensairaaloissa vuodeosastoilla. Nanny kätkythälytin on turvallinen, laadukas ja helppokäyttöinen vauvan hengityksen valvontaan suunniteltu laite, joka hälyttää äänekkäästi mikäli vauvan hengitystiheys laskee alle 8 hengitystä/min tai jos vauva on hengittämättä 20 sekuntia. Aikainen hälytys antaa vanhemmille mahdollisuuden herätellä lasta, antaa ensiapua ja kutsua apua paikalle. Näin sanotaan Raskauskeijun sivuilla tästä tuotteesta. 🙂

Tietysti mietin myös, että tekeekö tämä hälytin sitten jotenkin pelokkaammaksi ja lisää vain huolta. Että mitä jos se yöllä tekeekin väärän hälytyksen, jos vauva kieppuu tuon sensoripatjan kohdalta pois. Mutta ainakaan tähän mennessä niin ei ole käynyt. Vaikka tuo meidän Emma onkin aikamoinen kieppuja unissaan.

***

Mutta näin se on tosiaan vanhemmuus yhtä huolta toisensa perään. 😀 Kaipa ne huoletkin jossain vaiheessa vähän tasoittuu, tai kuulemma ainakin siihen huolestuneisuuteen tottuu. 😉

Energistä ja iloista viikon starttia kaikille!

* Kätkythälytin saatu Raskauskeijulta. <3

Toivepostaus

Minulta on pariin otteeseen pyydetty postausta tatuoinneistani. Olen joskus sellaisen tehnytkin, mutta sen jälkeen on tainnut tulla pari uutta kuvaa.. 😉
Nyt sain taas toivepostaus-pyynnön tästä ja päätin sen nyt toteuttaa. Tässä siis kaikki kuvani, ei oikeastaan missään tärkeysjärjestyksessä.

Jalkapöytiin otin prinsessan ja prinssin vuonna 2011. Se oli noin vuosi sen jälkeen, kun me oltiin Tuukan kanssa menty naimisiin. En varsinaisesti ajatellut, että tuossa on sitten Tuukka ja minä. Mutta symbolisesti kyllä. 🙂 Jalkapöydät oli yksi kipeimmistä paikoista ottaa.

***

Tämä tatuointi on varmasti yksi ainoista, jolla on oikeasti joku merkitys. Otin Pappa-tatuoinnin muutama vuosi isäni poismenon jälkeen. Olin miettinyt pitkään, että minkälaisen kuvan tatuoin hänen muistolleen. Pappa tykkäsi paljon Mikki Hiirestä, hänellä oli arkussakin Mikki Hiiri-kraka päällä. <3 Päätin kuitenkin, että haluan ottaa kirjoitettuna sanan Pappa. Kutsuimme veljeni kanssa isäämme siis lapsesta asti Papaksi.

***

Tämä tähtikuvio on yksi ensimmäisiä tatuointejani. Piirsin tuon kuvion itse ja marssin se kädessä tatuointiliikkeeseen. Olin koko tatuoinnin tekoajan penkissä ihmeellisessä takakenoisessa asennossa, pää alaspäin. 😀 Olen vieläkin miettinyt, että miksiköhän minun piti siinä sillä tapaa könöttää.

***

Tämä Helinä-Keiju niskassani kuvastaa sitä, että en koskaan aio kasvaa täysin aikuiseksi. 😉 Mielestäni pieni lapsenmielisyys on vain tervettä ja pitää elämässä hyvää tvistiä. En halunnut tatuoida Peter Pania, joten otin samasta sadusta ihanan hahmon Helinä-Keijun.

***

Tämä sulka jalassani on varmasti yksi kauneimmista tatuoinneistani. Tykkään siitä joka päivä. Tykkään toki muistakin kuvistani, mutta tuon näen päivittäin ja se on aina yhtä kaunis. Sen tekeminen oli varmasti kivuttomin.

***

Puolikas ”hihani” tehtiin muutama kesä sitten. Kädessä oli alunperin jo teksti ”Wish it, Dream it, Do it”, sekä pari liljankukkaa. Halusin siihen vielä lisää tavaraa ja My little pony oli myös sellainen, josta olin haaveillut pitkään. Tykkään tästä kokonaisuudesta tosi paljon.

***

Pakaraan tatuoitiin reilu vuosi sitten toinen poni. Tykkään siitäkin tosi paljon. Kyljessä oleva tanssija on isoin tatuointini ja ehkä kaikkein hienoin. Sen tekemiseen meni kaksitoista tuntia ja kolme kertaa. Sen tekeminen oli kivuliain ikinä! Tanssijatatuoinnissa on merkityksenä nimenomaan musiikki ja tanssi, jotka on minulle rakkaita harrastuksia.

***

Oikeassa kädessä minulla on kolme timanttia. Olin ajatellut alunperin vain yhtä timanttia siihen, mutta tatuoijani ehdotti kolmea. Hän piirsi nämä timantit ja näytti minulle. Olin myyty. 🙂 Myös tämä kohta oli aika kivuton paikka.

***

Näiden lisäksi minulla on oikeassa kädessä pieni kiinalainen kirjain, joka on ensimmäinen tatuointini. Otin sen 18-vuotiaana. Se tarkoittaa ”laaja ja avarakatseinen”. Ja sitten minulta löytyy vielä oikeasta kyljestä RescueRangersin toinen tyyppi. 😉 Otettiin kaveritatuoinnit ystäväni kanssa joskus vuonna 2004. Niin ja onhan minulla vielä näiden lisäksi oikeassa pakarassa yksi tatuointi; pieni sydän. Se on myös kaveritatuointi, jonka otin erään ystäväni kanssa joskus vuonna 2000.

***

Tällaisia kuvia löytyy minulta. 🙂 Nyt Emman syntymän jälkeen olen miettinyt, että haluaisin jonkun kuvan ottaa hänen kunniakseen. <3 En vaan vielä tiedä mikä se olisi.