Kaipaan sitä..
7..että saisin maata vatsallani.
Kaipaan sitä, että voisin tehdä siltoja ja taaksepäin taivutuksia.
Pelkään, että tulen kaipaamaan hiljaisia aamuja, kun Tuukka ja koirat vielä nukkuvat ja minä juon yksin kahvia ja syön aamupalaa. Ihan täysin hiljaisessa kodissa.
Kaipaan saaristoon meren äärelle. Onneksi pääsen pian.
En kaipaa hyttysiä, hämähäkkejä tai punkkeja.
Kaipaan välillä iloista nousuhumalaa.
En kaipaa väsyneitä, krapulaisia aamuja.
Odotan juhannusta, koska silloin kaupunki on kuin unessa.
Odotan kesälomaa, kun ei ole aikatauluja.
En odota synnytystä, mutta odotan sen tulosta.
Odotan joulua. Aina.
Odotan sitä, miltä tuo pikkutyyppi tuolla mahassa tulee näyttämään.
Odotan äitiyslomaa. Vaikka se ei kovin pitkä näin yrittäjällä tule olemaankaan.
Odotan sitä, minkälainen äiti juuri minusta tulee. Ja minkälainen isä Tuukasta tulee.
Kaipaan isääni, edelleen.
En kaipaa nuoruuteni epävarmuutta.
En kaipaa sitä, että halusin aina miellyttää kaikkia.
Kaipaan mummoni tekemää jauhelihakastiketta.
Kaipaan sitä huolettomuutta, mitä ei enää aikuisena tunne.
En kuitenkaan kaipaa takaisin menneeseen.
***
Kaipaukset ja odotukset tekevät itselleni sen, että haluan ja jaksan tehdä asioita niiden toteutumisen eteen. Tietysti kaikkea kaipaamaa ei saa takaisin, mutta en ajattele niitä katkerasti. Ne ovat asioita, joita olen saanut joskus kokea. Elettyä elämää. Mitä voi muistella hymy huulilla, mutta pieni kaipuu rinnassa. Ja silti katse eteenpäin, innolla odottaen kaikkea tulevaa. <3
Uusi oppi!
On ihana oppia uutta ja vielä ammattilaiselta. Minä, Nana, Emmi ja Laura saimme ajatuksen, että haluaisimme oppia valokuvaamisesta lisää. Niinpä otin yhteyttä valokuvaajaystävääni, joka lupasi meille pitää koulutuksen. Palkkasimme hänet heti ja löimme kalenteriin pian koulutuspäivän kiinni.
Odotimme kaikki innoissamme koulutusta. Jokainen meistä oli jo aiemmin kuvannut digijärkkäreillä kuvia, mutta halusimme oppia lisää. Miten lisätä syvyyttä, aukon suuruuden säätäminen jne jne..
Valokuvaaja Sebastian Dannberg ja me tytöt näimme eilen Tuomiokirkon portailla heti tärppänä aamulla. Koulutus alkoi kameran manuaali-säädön opettelemisesta. Tuli niin paljon uutta tietoa ja vaikka olenkin kokenut jo osaavani kuvata jonkin verran, opin ihan hurjasti lisää.
Kun olimme oppineet (ainakin suurinpiirtein) kameran toiminnot, Sebastian laittoi meidät pareittain harjoittelemaan itse kuvaamista. Oli super kiva heti päästä kokeilemaan miten säätää ISO-arvoa, aukon suuruutta ja valoitusta. Ja miten kuva kannattaisi valottaa kuvaushetkellä, jotta siitä saisi muokattua hyvännäköistä kuvaa sitten blogiin.
Kun sitten olimme ottaneet toisistamme tarpeeksi kuvia, lähdimme Nanan luokse jatkamaan koulutusta. Seba oli pyytänyt meitä lataamaan jokaisen omalle koneelle Lightroomin, maksullisen kuvankäsittelyohjelman, jota moni ammattilaiskuvaaja käyttää. Ja itse asisassa moni ammattilaisbloggaaja.
Olin itsekin tästä ohjelmasta haaveillut, mutta en ollut jaksanut nähdä vaivaa itse sen käytön opetteluun. Siispä nyt pyysimme, että koulutukseen sisältyisi myös kuvankäsittely. Kuvankäsittely on valokuvaamisessa oikeastaan 90% työstä. Se itse kuvan ottaminen on vasta ihan alkusoittoa kokonaisuudessaan valokuvaamiselle.
Kuvauskoulu jatkui ruuan ohessa. Tilasimme nepalilaista Nanan luokse ja sitten masut täynnä jatkoimme.
Lightroomin käytön oppimisen jälkeen tuntuu, että koko tämä kuvamateriaalin sisältö blogissani tulee kokemaan ihan uudet sfäärit. Olimme kaikki niin tohkeissamme, että emme meinanneet malttaa kuunnella Seban oppeja loppuun asti.
Pääsimme sitten muokkaamaan sekä itse ottamiamme kuvia, että meistä otettuja kuvia. Taidettiin kaikki rakastua Lightroomiin niin täysillä, että varoituksen sanalla kotiväelle: koneella saattaa mennä tästä lähin enemmän aikaa. 😉
Tässä alla muutama uusi kuva. Ja myös blogini uusi banneri. <3
Kuvien laatu blogissa on itselleni todella tärkeää. Vaikka välillä onkin kännykkäräpsyjä, on silti suurimmaksi osaksi ihana oikein keskittyä kuvanlaatuun. Nyt kun me kaikki opimme super paljon uutta, tulee varmasti kuvanlaadut myös paranemaan entisestään.
Paljon on vielä opeteltavaa Lightroomin käytössä ja valokuvaamisestakin koko ajan oppii käytännön kautta lisää. Mutta jo nyt olen niin fiiliksissäni tästä, että en meinaa housuissani pysyä! Koko ajan tekisi nyt mieli lähteä kuvaamaan ja sitten tulla koneelle käsittelemään. 😀 Uuden oppiminen on vaan jotain niin siistiä! Ihan kaikessa! <3