TOIVEPOSTAUS

Viime vuonna, tasan vuosi sitten olimme Miamissa. Olimme miettineet pitkään, että haluamme käydä New Yorkissa ja Miamissa ja löysimmekin netistä halvat lennot molempiin. Matkasimme ensin Miamiin viikoksi.

Hotellimme oli ihan super hyvä, jossa oli erinomainen asiakaspalvelu. Hotelli Ocean Five sijaitsi Miami Beachilla, kuuluisalla Ocean Drive -kadulla.
Lentomme saapui Miamiin keskiyöllä. Silloin oli myös kova ukonilma. Olimme päästä pyörällämme lentokentällä ja ainoa mitä mietimme oli, että nyt täytyy löytää jostain taksi.
Löysimmekin pian taksijonon, jossa lentokentän työntekijät ohjasivat turisteja takseihin. Jonossa seistessämme ainakin pari ”muutakin” kuskia tuli tarjoamaan kyytiä. Luotimme kuitenkin vain keltaisiin takseihin.

Huoneeseen päästyämme uni tuli heti. Pääsimme siis samantien oikeaan rytmiin, eikä jetlag vaivannut meitä tuohon suuntaan mennessä.
Hotellihuoneen hintaan kuului meillä aamiainen. Kaikissa hotelleissa Jenkeissä ei aamiainen kuulu huonehintaan, mihin me suomalaiset ei oikein olla totuttu – täällä kun aamiainen kuuluu aina huonehintaan. Tämä siis kannattaa tarkistaa kun matkustaa Yhdysvaltoihin.
Heti ensimmäisenä päivänä me vuokrasimme pyörät pienestä pyörävuokraamosta Miami Beachilta. Pyöriä Miamissa saa vuokrattua myös mm. rannalla olevista CityBike-telineistä. Halusimme kuitenkin pyörät koko päiväksi ja vuokraus suoraan pyörävuokraamosta tuli halvemmaksi.

Pyöräiltiin Miami Beachin puolelta Miami Cityn puolelle ja siellä seikkailimme koko päivän. Pyörät on ihan loistava tapa nähdä kaupunkia. Saa olla ulkona, ei tarvitse ehtiä joihinkin tiettyihin bussiaikatauluihin tai maksaa kalliita taksimatkoja. Pyörän selässä näkee koko ajan ja samalla saa myös hyötyliikuntaa. 😉
Sanotaan, että kesäkuu on Miamissa keskiarvoltaan sateisin. Mutta meillä kävi kyllä erittäin hyvä tuuri ilmojen kanssa. Ainoastaan tuloyön ukkonen satoi viikon aikana, muuten paistoi täydeltä taivaalta. Ja kuumasti paistoikin.
Oli ihana, että hotellimme oli nimenomaan Miami Beachin puolella, eikä Cityn puolella. Kävelimme hotelliltamme rantaan n.5min ja rannassa vietimmekin joka päivä monta tuntia.

Miami on tunnettu siitä, että hait liikkuvat siellä lähellä rantaa. Monena päivänä rannassa olikin hai-varoitus päällä, eikä veteen saanut mennä. Onneksi rannassa oli suihkuja, joissa sai käydä vilvoittelemassa. 🙂 Emmekä nähneet yhtään haita tai hain evää, vaikka vähän kyllä toivottiinkin.. 😉

Ruoka Miamissa oli hyvin samanlaista ja samanhintaista kuin Suomessa. Ainoa iso ero oli annoskoko. Ravintoloissa annokset olivat selkeästi isompia kuin Suomessa. Ja toki siitä johtuen hinta tavallaan halvempi, kun samalla rahalla sai isompia annoksia.
Kävimme myös päivittäin WholeFoods Marketissa. Aivan super kauppa! Suosittelen ehdottomasti käymään tuossa kauppaketjussa, kun Jenkeissä vierailee. Sieltä löytyy niin laidasta laitaan kaikkea, että kukaan ei jää nälkäiseksi tuossa kaupassa.
Yksi hyvä juttu siellä oli myös erittäin runsaat ja kattavat lounaslaarit, josta sai koota itselleen lounaat mukaan.

Yhden päivän käytimme shoppailuun. Miami Beachilla ei varsinaisesti ole mitään shoppailuparatiisia, löytyy kyllä Zaraa ja Vicotria’s Secretiä ja mun suosikkia American Apparellia, mutta sitä isompaa shoppailukokemusta varten varattiin paikat shoppailubussista, joka tuli hakemaan hotellin edestä ja vei meidät Dolphin Mall:lle. Näitä isoja ostareita Miamin kupeessa on monia, mutta kaikkiin pitää mennä bussilla tai autolla. Ne ovat moottoriteiden varrella aina.
Miamissa oli hyvä treenata loman ohessa. Ulkokuntosaleja löytyi Beachilta ja aamulla rannalla oli paljon lenkkeilijöitä. Mekin kävimme muutamana päivänä aamusta vähän treenailemassa ja saatiin hyvä startti päivään.

Ainoa asia mikä itseäni ”häiritsi” Miamissa oli se ns. huumemyönteisyys. Varsinkin Beachin puoli on tunnettu siitä, että sieltä saa katukaupasta ostettua ainetta jos toista. Ja me näimme sitä ostotapahtumaa jonkin verran. Meille myös yritettiin myydä pariin otteseen. Itselle tämä toi vähän sellaista turvattomuuden tunnetta, mutta toisaalta kun sitä tapahtui vain ilta-aikaan, se ei vaikuttanut loman yleisfiilikseen. Myös ekojen päivien jälkeen osasi välttää tietyn näköisiä porukoita ja vaihtaa kadun puolta.

Kaiken kaikkiaan Miami on ollut yksi parhaista lomakohteista ja paikoista, jossa olemme käyneet. Näitä kuvia selatessa ja postausta tehdessä tulikin vähän ikävä tuonne. <3
Uskon, että lähdemme vielä uudestaan Miamiin joku kerta!

***

Sellainen, joka on rinnalla aina. Sellainen, jonka rinnalla itse haluaa olla aina. Sellainen on elämän kalakaveri.

Me tutustuttiin Tuukan kanssa vuonna 2007. Menin töihin urheiluvaateliikkeeseen Kamppiin ja siellä pitkätukkainen Tuukka oli vastassa. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta kyllä Tuukan ulkoinen habitus ja jääkiekkoilijan pylly pistivät heti silmään. 😉

Ensimmäisenä työpäivänä minua liikkeen puolella opasti ja auttoi parivaljakko Otto ja Tuukka. En siinä jännityksissäni muistanut kumpi oli kumman nimi, se pitkätukkainen kaveri vain jäi mieleeni. Muistan, että kuulin heti silloin ensimmäisenä työpäivänä Oton olevan lähdössä pois. Olisiko ollut opiskelemaan. Olin pettynyt, luulin silloin että Tuukan nimi oli Otto. Pian selvisi, että sen pitkätukkaisen nimi olikin Tuukka – eikä Oton poislähtö enää harmittanutkaan. 😀

Tutustuimme työn ohessa ja kuulin Tuukan tapailevan jotakin tyttöä. Tiesin kuitenkin, että ystävälläni Saralla olisi valmistujaiset parin viikon päästä ja olin päättänyt, että pyydän Tuukan sinne mukaan. Sara ja Tuukka tunsivat toisensa entuudestaan, saman työpaikan kautta. Joten aasinsiltana näin mahdollisuuden pyytää Tuukkaa mukaan Saran valmistujaisiin. Jos hän olisi kieltäynyt, olisi se ollut vain kieltäytyminen kaverin juhliin menosta. Mutta kun hän suostuikin mukaan, olivat ne meidän ensimmäiset treffit – sillä Tuukan tapailema tyttö oli jo jäänyt pois kuvioista.

Hyvin pian aloimme viettämään aikaa yhdessä myös työajan ulkopuolella. Pidimme suhteemme salassa työpaikalla monta kuukautta. Kun emme sitten ihastuksissamme pystyneet piilottamaan ihastuneita katseitamme, alkoi työkaverimme arvailemaan mitä on käynnissä.

Vain 4 kuukautta seurustelumme alettua muutimme yhteen. Minä asuin silloin Käpylässä, omistamassani asunnossa ja Tuukka vuokralla Meilahdessa. Päätimme, että Tuukka muuttaisi ensialkuun luokseni Käpylään. Siinä asuimme muutaman kuukauden, kunnes löysimme Kalliosta Vaasankadulta vuokrakaksion.

Kalliossa asuimme pari vuotta ja sitten ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon Oulunkylästä. Pian tämän jälkeen menimme naimisiin.

Nyt olemme olleet yhdessä reilut 9 vuotta. Naimisissa olemme olleet kesällä jo kuusi vuotta. Miten me sitten olemme saaneet suhteemme säilymään?
Varmasti tärkeimpänä asiana olemme nähneet toisen kunnioittamisen ja tukemisen. Olemme aina valmiita auttamaan toisiamme ja tukemaan siinä, mitä toinen haluaa. Tuukka on aina uskonut minuun ja kykyihini onnistua asiassa kuin asiassa. Samoin minä Tuukkaan.

Olemme myös antaneet toisillemme tilaa. Molemmilla on ystävät säilyneet, eikä kumpikaan ole jättänyt kavereitaan suhteen vuoksi. Muistan ikuisesti sen, kun näin ensimmäistä kertaa Tuukan ystäviä. Silloin Janne, yksi Tuukan hyvistä ystävistä vannotti minulle, että et sitten tule viemään Tuukkaa meiltä. Enkä vienytkään. Eikä Tuukka vienyt minua minun ystäviltäni. Olemme molemmat olleet aina sitä mieltä, että kestävään parisuhteeseen tarvitaan myös sitä omaa aikaa ja niitä omia kavereita. Poikien saunailtoja ja tyttöjen krebailua.

Silti me olemme myös toistemme parhaat ystävät. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Sen lisäksi, että teemme töitä yhdessä, teemme todella paljon kaikkea yhdessä. Voin tehdä Tuukan kanssa täysin samoja asioita kuin kenen tahansa ystäväni kanssa. Ehkä siitä shoppailusta Tuukka ei niin pidä.. 😉

Tuukka on ensimmäinen ihminen, kenelle haluan aina soittaa jos jotain tapahtuu. On se sitten pientä tai isoa. Puhumme todella paljon keskenämme, ei ole päivää ettemme tietäisi mitä kaikkea hauskaa toiselle on sattunut tai mitä kaikkea toinen on ehtinyt tekemään päivän aikana. Jos me järjestämme juhlia tai pyydämme ystäviä meille syömään, molemmat tekevät osansa.
Sanoinkin juuri viime viikolla hyvälle ystävälleni Inarille, että Tuukka ei ole sellainen mies, joka passiivisena makaisi sohvalla kaukosäädin kädessä ja toinen käsi munissa.

On ollut suuri onni löytää rinnalle juuri Tuukka. En tiedä ketään sopivampaa tai parempaa, enkä koskaan tule tietämäänkään. Meille on sattunut ja tapahtunut, mutta kaikesta on selvitty yhdessä. Haluttu selvitä. Minä uskon ja toivon, että me olemme se pari, joka edelleen yhdessä istuu eläkkeellä kiikkustuoleissaan ja muistelee kaikkea mitä elämä on eteen tuonut.