Tapasimme eilen noin kahdenkymmenen FitFashionin bloggaajan kanssa A-lehdillä, heidän järjestämässään kevätpäivässä. Kun kutsu tapahtumaan tuli, laitoin samantien päivämäärän kalenteriin kiinni.

Nämä tapaamiset on AINA inspiroivia ja motivoivia. Niin tälläkin kertaa. On ihana nähdä bloggajakollegoita ihan irl. On myös ihana kuulla ammattilaisilta neuvoja ja vinkkejä bloggaamisesta ja saada ihan teknistä tukea moniin asioihin. Tällaisten tapaamisten jälkeen on into kirjoittaa vielä korkeammalla kuin normaalisti.

Meillä FitFashionilla on mielestäni aina ollut todella hyvä henki. Hyvin samanhenkisiä bloggaajia on saman katon alla, vaikka joku kirjoittaakin enemmän ruuasta, toinen salitreeneistä ja kolmas omasta arjesta. Silti jokin samanlainen asia on meissä kaikissa. En osaa sanoa tarkalleen mikä se on, mutta se yhdistää ja sen vuoksi meillä onkin toisistamme tukea ja apua. Ja monet ovat ystävystyneet keskenään ihan todella.

Itse en ajattele ketään bloggajakollegaani kilpailijanani. En samasta portaalista tai toisesta. On bloggaajia joiden blogeja seuraan inspiraatiota hakien, on blogeja joita en seuraa lainkaan, on blogeja joita seuraan sen bloggaajan persoonan vuoksi tai siksi, että hän on ystäväni ja haluan käydä vilkaisemassa mitä hän on kirjoittanut. Silti ketään en ajattele kilpailijana. Vaikka tietäisin jollakin olevan luetumpi blogi kuin itselläni, se ei aiheuta kateutta. Jos haluan lisää lukijoita itselleni, otan näistä bloggaajista inspiraatiota.

Eilen tapahtumassa kävi suloinen Sara – Tickle your fancy-blogin kirjoittaja kertomassa bloggaamisesta ja omasta kirjoittamisestaan.  Oli taas erittäin inspiroivaa kuulla hänen kokemuksiaan ja tapojaan toteuttaa omaa blogiaan. Hän on täyspäiväinen bloggaaja, eli ammattilainen. Itse kirjoitan ns. puoliammattilaisena, koska pt-työt ja oma yritys on kuitenkin sen 50% työstäni. Mutta silti 50% työajasta käytän bloggaamiseen.

Olen saanut vuosien varrella bloggaamisesta paljon irti. Siitä on tullut työni, se on tuonut hienoja kokemuksia, olen saanut hurjasti ihania lukijoita ja myös erittäin hyviä ystäviä. Olen opetellut kuvaamaan paremmin (aion opetella vielä lisää), olen opetellut kirjoittamaan oikein, olen tehnyt taustalla työtä, että blogiani olisi helppo ja mukava lukea, olen kysellyt teiltä lukijoiltani toiveita kirjoitusaiheista, olen juossut pr-tilaisuuksissa ja kissanristiäisissä, tutustunut uskomattomaan määrään ihmisiä.

Käytän viikossa blogin kirjoittamiseen, valokuvien ottamiseen ja kuvien muokkaamiseen, kommentteihin vastaamiseen ja kirjoitus-aiheiden suunnitteluun n.20h aikaa. Sen saman verran käytän omien asiakkaiden treenien suunnitteluun, treenien vetämiseen, sähköposteihin vastaamiseen, kirjanpitoon, tapahtumien ja valmennuksien suunnitteluun. Mutta se on mahdollista, koska olen yrittäjä.

Eilen puhuttiinkin kotimatkalla parin bloggaajakollegan kanssa siitä, että jos blogin kirjoittamisesta haluaa tehdä muutakin kuin harrastuksen, on siihen panostettava. Aikaa on löydyttävä siihen, kuin mihin tahansa työhön. Sanoinkin tytöille, että kunnioitan suuresti niitä bloggaajia, jotka voivat normaalityönsä (37,5h / vko) lisäksi kirjoittaa menestynyttä blogia. Heillä ei nimittäin montaa ylimääräistä vapaatuntia viikossa ole. Itse en varmasti jaksaisi. Nyt tilanne on eri, kun itse kirjoitan sen kalenterin sisällön ja sunnittelen työtunnit.

Blogin kirjoittamisesta on tullut itselleni ammatti. Vaikka välillä tulee niitä hetkiä, kun inspiraatio kirjoittamiseen meinaa lopahtaa, silti se sieltä nousee taas esiin kun vähän antaa aikaa ja juurikin hakee sitä inspiraatiota muista bloggaajista.

Kyllä mä olen ihan rehellisesti sanottuna todella kiitollinen ja iloinen siitä, että tällaista työtä saan tehdä. Eikä asiaa yhtään pahenna se, että saan kirjoittaa blogiani FitFashionissa. Täällä meillä on hyvä olla, pidetään yhdessä toisistamme huolta ja ainakin itselleni välittyy se fiilis, että myös siellä ”ylempänä” meistä bloggaajista välitetään. <3

Mun mielestä on hauska lukea tällä hetkellä artikkeleita, blogeja ja kaikenlaisia juttuja niin raskaudesta kuin äitiydestä. Tottakai. Tosi vähän kuitenkaan löytyy sellaisia, jossa oltaisiin nyt raskaana tai ihan pienen lapsen äiti. Saa vinkata!! Vinkatkaa myös te, jotka olette jo aiemmin omistanne vinkanneet jonkun postauksen alle. Saisin ne tähän saman postauksen kommentteihin kaikki ja olis näppärä käydä niitä lukemassa. <3 Täällä FF:llä on tietysti Umppu, Emma ja Krista M ja niitä kaikkia kyllä mielelläni luenkin. <3

Hauskinta mun mielestä on lukea niitä juttuja, missä kerrotaan mitä kaikkea saa ja mitä ei saa tehdä raskausaikana. Ekan kolmanneksen jälkeen itse olen rauhottunut tosi paljon näiden kieltojen suhteen. Toki kieltäydyn niistä asioista, joista tiedän olevan oikeasti haittaa sikiölle (alkoholi, tapaturma-alttiit liikuntalajit, maksa, vakuumipakattu kala, raaka/medium liha jne). Mutta silti nyt tässäkin asiassa olen oppinut käyttämään alun hysteerisyyden jälkeen sitä maalaisjärkeä. 🙂

Eilen kävin laittamassa hiuksiini persikkaisempaa ja vaaleampaa sävyä. Olen kampaajani kanssa sopinut, että n.5-6 viikon välein voidaan raskauden aikanakin tehdä käsittelyä hiuksille. Eilen kun vaalennettiin pohjaa, kampaajani ”laputti” kokonaan hiukseni ja sai näin läntättyä vaalennusaineen hiuksiini koskematta hiuspohjaan. Persikkainen sävyte sitten pistettiin kyllä koko päähän. Ja kaunis väri tuli! <3 Itse ajattelen niin, että jos voimakas vaalennusaine ei kosketa päänahkaa, on ok käydä kampaajalla.

Tämä on yksi asia, mistä ei ole selkeitä tutkittuja tuloksia, että hiusten värjääminen olisi vaarallista tai edes haitallista sikiölle. Siispä olen päättänyt käydä kampaajalla koko raskauden ajan. Myös Umppu kirjoitti tästä blogiinsa ja hän on kuitenkin kampaaja ammatiltaan, sekä kahden terveen lapsen äiti ja kolmas tulossa. <3 Tuossa jutussa oli myös ehkä mun mielestä absurdein ja päättömin väittämä, mitä ei saa tehdä raskauden aikana. Nimittäin ottaa aurinkoa vatsa paljaana, koska lapsivesi alkaa kiehumaan! 😀 😀 😀 En kestä!!

Olen ottanut nyt myös uudestaan akrobatian mukaan treeneihini. Ajattelen niin, että tietyt akrobatian osa-alueet eivät ole riskialttiita lajeja raskauden aikanakaan. Hyvä ystäväni Jenni, joka on sirkustaiteen opettaja, teki molempien raskauksiensa aikana akrobatiaa tokan kolmanneksen loppuun asti ja hänellä on kaksi tervettä poikaa. Olen myös lukenut monista muista, joille akrobatia on ollut harrastus jo ennen raskautta, ovat jatkaneet harrastusta raskauden aikanakin. Sikiöllä on kaikki hyvin siellä omassa altaassaan myös päällä- tai käsilläseisontaa tehdessä. Sehän pyörii siellä muutenkin koko ajan ympyrää ja on milloin mitenkin päin. Mutta esim. trapetsia tai renkaita ei suositella, tai tankotanssia, koska niissä on putoamisvaara ja siten sikiölle vaara. Mutta toisaalta, tiedän monia tankotanssiopettajia, jotka ovat raskauden aikana jatkaneet työtään.

Jos itse voin hyvin, stressaan vähän ja teen asioita, jotka tekee voinnilleni hyvää – uskon myös sikiön voivan hyvin. <3 Ja näinhän se on ollutkin kaikissa ultrissa ja neuvolakäynneissä, jossa olen käynyt. <3 Olen mm. syönyt salmiakkia tai lakua välillä, en päivittäin enkä pussitolkulla. Mutta vähän. Eräs kätilö sanoikin minulle, että salmiakkia myös määrätään raskaana oleville silloin, kun verenpaine on alhainen. Inkivääriä en ole käyttänyt, koska en muutenkaan käytä sitä hirveän usein. Mutta monissa maissa inkivääriä määrätään odottaville äideille pahoinvoinnin poistamiseksi.

Eräs asiakkaani, joka on ammatiltaan lääkäri ja työskennellyt vuosia myös Naistenklinikalla, kertoi juuri yksi päivä kuinka vaikeata normaalilla käyttäytymisellä on vahingoittaa sikiötä. Hän otti esimerkiksi ekan kolmanneksen keskenmenot, kun niitä kohdatessaan äidit usein syyttävät itseään tai miettivät tekivätkö jotain väärin. Hän sanoi, että yleisimmät pelot ja syytökset suuntautuvat seksin harrastamiseen, treeneihin tai yhteen saunasiideriin. Mutta sikiö on niin turvassa siellä masussa, ettei esim. nämä kolme seikkaa keskenmenoa itsessään aiheuta. Ja miettikää kuinka moni nainen, joka on juonut raskausaikana tai tupakoinut, on saanut silti terveen lapsen. En siis millään tapaa puolustele tuota, mielestäni alkoholi ja tupakka ei kuulu raskaana olevalle, mutta miettikää jotain alkoholisteja tai vaikka narkkareita, jotka silti omasta käytöksestään huolimatta saavat terveitä vauvoja. Se on hullua.

Täällä on alkamassa huomenna vko 17+, eli kahdeksastoista viikko ja erittäin hyvin voidaan. Pahoinvointi ja väsymys on oikeastaan kokonaan pois ja olo on ihanan energinen. Erilaisia tuntemuksia mahassa tuntuu välillä ja sellaisia muljahduksiakin, liekö sitten jo niitä vauvan liikkeitä? <3
Olen ajatellut, että en jokaista pientä tuntumaa masussani säikähdä ja mene samantien googleen, vaan tunnustelen niitä hymyillen. Koska sisälläni kasvaa ihminen, pieni vauva, joka on nyt noin 180g painoltaan ja noin 17cm pituudeltaan. Tottakai se tuntuu. <3

***

Mukavaa lauantaita tyypit! <3

Ps. Muutin hieman kuvakoko-asetusta blogissani, näkyvätkö / latautuvatko kaikki neljä kuvaa kaikille? Myös mobiilikäyttäjille?