Miten on mennyt noin niinku omasta mielestä?
Hyvin, kiitos. 🙂

Kaksi viikkoa on takana ja seitsemän edessä.
Kahden viikon aikana on tapahtunut kropassa näkyviä muutoksia ja pääkoppa on pysynyt hyvin mukana.. paitsi kerran.

Perjantaina mulla koitti ensimmäisen kerran se hetki jota olin jo vähän pelännyt. Kaikki motivaatio dieettiä kohtaan hävisi. Ropisi päästä pois oikein voimalla. Mietin, että miksi hitossa mä olen edes tällaiseen lähtenyt? Mähän olen jo tyytyväinen kroppaani. Miksi teen tällaista, vaikka aina puhun siitä kaikille ettei vaakaa saa tuijottaa ja hyväolo tulee sisältäpäin ensin ja vasta sitten ulkoa.

Mä olin ihan valmis pistämään poikki tän pelin. Kiukuttelin yksin, kiukuttelin Tuukalle ja pistin Sarallekin viestiä. Olin koko perjantain valmis lopettamaan koko jutun. Tuntui myös siltä, että eihän tästä edes tuu mitään. Ekalla viikolla paino oli tippunut kilon, mutta perjantaina tuntui siltä ettei ole tapahtunut mitään edistystä ja turvottaa ja kaikki pyllystä.

Lauantaina sitten kuitenkin aamusta uskaltauduin puntarille ja yllätys oli iloinen. Toinen kilo tipahtanut!! 🙂 🙂
Kahden viikon aikana siis lähtenyt kaksi kiloa. Kun katselin itseäni peilistä, näky oli myös hieman kiristyneempi. Kyllähän siellä siis jotain tosiaankin tapahtuu.

Treeni on kulkenut todella hyvin ja moni kaikkihan on vaan omasta pääkopasta kiinni.
Mä oon iloinen siitä, että tuo perjantain fiilis tuli. Yksi iso seikka miksi tähän juttuun lähdin olikin se, että haluan käydä läpi ajatuksia ja vastoinkäymisiä. Että oppisin mitä myös omat valmennettavani saattavat painonpudotuksen aikana kokea.

Lauantaina meillä oli jokavuotinen saunailta Pihlajasaaressa, tiesin sen jo dieetille lähtiessäni. Ihan aavistuksen harmitti, että en siellä voinut aukaista kuohuviiniä hyvien ystävien kanssa. Mutta se aavistus oli vain pieni ja se meni ohi myös nopeasti. Kotiin tulin alkuillasta pitämään Pimusta huolta. 🙂 Ja nyt aamulla on tietysti super hyvä fiilis siitä, että pysyin tiukkana. Sama fiilis mikä oli lauantaina aamulla. Ja joka päivä kun herään.

Tyttöjen ilta 😉

Odotan innolla mitä nämä tulevat viikot tuovat tullessaan. Tiedän, että perjantain kaltainen fiilis tulee varmasti vastaan vielä toiste. Tai ainakin uskon niin.
Mutta muuten tiedän, että aion mennä tämän kunnialla loppuun asti.
Syömisten kanssa on alkanut tuntua jo siltä, että eihän tässä edes ole mitään kummalista. Ekan viikon näläntunne on jo tiessään ja kaikki tämä tuntuu jo oikeastaan aika normaalilta.

Aamun näky peilistä. 🙂

Nyt on kesälomapöhöt ja ne parit ”karkkikilot” karistettu, nyt ollaan taas siinä tilanteessa missä olen ns. normaalistikin. Tästä lähtee se varsinainen kiristely käyntiin. Ja tiedättekö, mä oikeastaan odotan sitä super paljon. Tää on siistiä kaikkine juttuineen!! Tää on siistiä nähdä itsessään niitä heikkoja hetkiä ja kuitenkin pistää vastaan ja kokeilla rajojaan.

Tää on niin siistiä, että ammennan tästä vielä lisää energiaa mun päiviin! 🙂

Aurinkoa sunnuntaihin!! <3 <3

Sain jokunen aika sitten haasteen, nimittäin koirahaasteen Healthy style of living-blogin Susannalta. En aina oikein ehdi ottamaan kaikkia haasteita vastaan, mutta tää oli niin kiva että halusin siihen tarttua. 🙂
Sain Susannalta siis viisi kysymystä, johon nyt vastaan.

1) Onko koirasi onnellinen?
Uskon vahavasti, että Pimu on onnellinen. Me hellitään ja lellitään sitä niin paljon. 😀 Se saa nyt tosi paljon huomiota, kun Gere ei ole täällä häärimässä ja määräämässä rytmistä.
Pimu joutuu olemaan yksin kotona myös tosi vähän, uskon senkin tekevän siitä onnellisen koiran kun ei joudu olemaan yksin niin paljoa. Yritetään aina sumplia aikatauluja niin ettei sen tarvitse olla yksin kuin maksimissaan kolme tuntia päivässä.

2) Teetkö asioita koirasi hyvinvoinnin kannalta?
Jos totta puhutaan, niin me tehdään lähes kaikki asiat Pimun hyvinvoinnin kannalta. Se voi tuntua varmasti jollekin oudolta. Mutta me molemmat Tuukan kanssa halutaan, että Pimulla on hyvä olla ja se saa elää kivaa elämää. Koirat ymmärtää yllättävän paljon asioista ja me halutaan ottaa Pimu mukaan kaikkeen mihin koirat voi ottaa.
Myös tuo, että yritetään minimoida Pimun yksinoloa on asia sen hyvinvoinnin kannalta. 🙂

3) Mikä on oudointa mitä koirasi on tehnyt?
Pimu tekee paljon hassuja juttuja. En tiedä onko ne outoja, mutta erilaisia kuin vaikkapa Gerem puuhat. Pimu piilottelee paljon luitaan ja lelujaan. Se tulee aina herättyään varovaisesti hiipien pään viereen ja kierähtää siihen kyljelleen ihan poski poskia vasten. Pimu rakastaa citykaneja, niitä se haluais aina jahdata. Meidän kodin lähellä, Väiskin kentän kupeessa se käy aina aamulenkille haistelemassa pukukopin alle jänisten kotikoloon. Ja sitten häntä vispaa kun se se näkee siellä niitä pikkupupuja. 😀

Jäniksiä moikkaamassa.

Herätys.. 🙂

4) Onko koirasi kaikkiruokainen vai onko jokin ruoka sellainen mitä ei suostu syömään?
Pimu on tosi nirso ruuan suhteen. Siihen meinas olla vaikea tottua, koska Gere taas mätti turpaansa ihan mitä tahansa sen eteen laittoi. 🙂 <3
Mutta kyllä me onneksi aina saadaan sille ruokaa napaan.

5) Mikä asia koirassasi saa sinut iloiseksi?
Monikin asia. Pimu on aika helppo koira. Se tykkää leikkiä omilla leluillaan yksin, eikä aina tarvi jompaa kumpaa meistä heittelemään leluja. Toki sitäkin välillä. Pimun kanssa on kiva myös käydä ulkona, se on sielläkin jotenkin niin helppo.
Pimu tykkää olla aika lähellä ja on sellainen läheisyydenkaipuinen koira, niin sekin on kyllä asia mikä tekee iloiseksi. 🙂

Sylikoiramme Pimu

Sylikoiramme Pimu – osa 2

Pimu täyttää itse asiassa nyt 17.elokuuta yhden vuoden. <3
Se on ihan hassua, että siitä on jo niin pitkä aika kun se tuli meille. Paljon on tuonut iloa ja kaikkea hyvää tämä pieni karvainen tyttö meille.  Eikä oikeastaan mitään huonoa. 🙂

Pimu muutaman viikon ikäisenä. <3 <3