Sain muutama kuukausi sitten yhdeltä seuraajaltani viestiä instagramissa onnellisuuteen liittyen. Viestissä oli lista asioista, joista luopuminen lisää onnellisuutta. Mä olin silloin kirjoittanut jonkun postauksen onnellisuudesta varmaankin. 😀 En muista enää.
Kun sain tän viestin, mietin heti silloin haluavani jakaa kyseisen listan blogissa. Kirjoitinkin luonnoksena blogiin saman tien tuon listan, että en unohtaisi sitä.

Lista on mun mielestä sellainen, jonka vois laittaa jääkaapin seinään ja huonoina hetkinä käydä lukemassa. Muistuttaa itseä siitä, että mitkä seikat luo onnellisuutta.

Näistä asioista luopuminen lisää listan mukaan onnellisuutta:

1. Tarve saada hyväksyntää
2. Tarve tehdä toisiin vaikutus
3. Tarve olla aina oikeassa
4. Menneiden muisteleminen
5. Muutoksen vastustaminen
6. Negatiivinen sisäinen puhe
7. Rajoittavat uskomukset
8. Toisten syytteleminen
9. Valittaminen

Mun mielestä tuo lista on niin totta kuin olla voi! Mä ite sorrun helposti väsyneenä tai kiireen keskellä esimerkiksi tohon negatiiviseen sisäiseen puheeseen. Sitä omassa päässään alkaa suurentelemaan asioita ja lähtee oikein vellomaan sellaisessa negatiivisessa fiiliksessä. Kun sitten pysähtyy ja miettii, että mikä tässä nyt olikaan huonosti ja mikä hyvin – huomaa liioitelleensa oman pään sisällä.

1. ja 2. -kohdat on myös sellaisia, joihin oon aikoinaan sortunut monesti. Vieläkin joskus, mutta en enää niin usein ja niin paljon. Kohta 3, on sellainen johon mulla jostain syystä ei oo ikinä ollut tarvetta. Mä mielummin vaikenen, kun lähden väittelemään kuka on oikeassa.

Menneitä en usein muistele sillä, että voi kunpa olisin tehnyt toisin tms. Toki on asioita, joita ei enää tekisi tai virheitä, joista on oppinut. Mutta mun mielestä mennyt on mennyttä ja ainoastaan nykyhetkeen ja tulevaan voi vaikuttaa. Toisia on aina helpompi lähteä syyttelemään, kuin katsoa itseään peiliin. Sen voi varmaan tosi moni allekirjoittaa. Mä ajattelen, että me kaikki tehdään virheitä silloin tällöin ja niistä voi vaan oppia jos osaa katsoa asioita vähän ulkopuolelta tai uskaltaa itselleen myöntää omia heikkouksiaan. Se ei oo helppoa, eikä siinä kukaan varmaan aina onnistu.

Mulla itselläni on toiminut tästä listasta varmasti parhaiten kohtdista 1, 2, 6, 8 ja 9 luopuminen. En todella väitä, että onnistuisin aina ne pitämään poissa. Mutta koska oon huomannut miten rauhallinen olo on tullut esim. siitä, että on ymmärtänyt sen ettei kaikkia voi miellyttää, on se helpompi pyyhkiä pois mielestä heti jos se sinne yrittää hiipiä.

***

Onnellista vappua kaikille!

Siis voi apua! 😀 Mä en kestä! Tällaisia mietteitä meillä bloggaajilla pyörii päässä. Juteltiin tossa pari päivää sitten Umpun kanssa, että mitenköhän sitä saisi instagramin puolella seuraajien määrää kasvatettua. Se on osa meidän työtä ja mitä suurempi seuraajamäärä – sen paremmat yhteistyömahdollisuudet ja sitä paremmin mahdollisuus ansaita tuloja.

Viimeisen 3kk:n aikana katsotuimmat kuvat TOP3 sisältää tissivaon. 😉

Mulla on tosi ristiriitainen fiilis tän asian suhteen. Toisaalta mä haluaisin kasvattaa mun seuraajamääriä vielä entisestään. Mutta jos tapa saada seuraajia lisää on paljastavat kuvat tai joku muu tapa, mikä ei oo mua itseäni, en halua sitä tehdä. On hullua miettiä, että mulla on kuitenkin yli 17 300 seuraajaa ja silti oon alkanut miettimään ettei se riitä. Mun parhaimpia kuvia kuukaudessa katsotaan n.35 – 40 000 kertaa! Se on aika iso määrä se! Mutta monilla suomalaisilla somevaikuttajilla seuraajamäärä instagramissa on kuitenkin lähemmäs 100 000 tai yli ja siitä voi sitten miettiä kuinka monta kertaa heidän parhaita kuvia katsellaan kuussa!

Mä tiedän, että tissivakoa ja peppukuvia lisäämällä tulis lisää seuraajia. Mutta haluanko mä sellaisia seuraajia, jotka kirjoittelee mun kuviin ”suutelisin” tai ”kauniit rinnat sulla”.. No siis EN!!! 😀 Me ollaan just tästä puhuttu Umpun kanssa. Me ollaan kummatkin kuitenkin äitejä ja omataan aika samanlaiset arvot sen suhteen, että mitä halutaan someen laittaa. Sellaiset tissien tyrkyttämiskuvat ja/tai ”jooga-asennoissa” poseeraamiset stringit jalassa me jätetään mielellään muille.

Jos mä mietin ihan vaan Monnana (en bloggaajana tai somevaikuttajana) jotain ig-seuraajien määrää, sillä ei oo mitään merkitystä! Mä oon super tyytyväinen siihen mitä mulla on ja kiitollinen siitä kuinka moni mua seuraa. Ja varsinkin siihen minkälaiset ihmiset mua seuraa; samanlaiset kuin minä. On sitten lapsia tai ei. Iloiset, elämänmyönteiset ihmiset, jotka seisoo jalat maanpinnalla ja kulkee keskitietä maalaisjärjellä. 😉 😀 Eikö vaan?

Mutta jos mä mietin ig-seuraajien määrää työminän kautta mä mietin, että mun seuraajamäärää pitäis saada kasvatettua. Jotta mä pysyisin siellä vaikuttajien piirissä ja jotta mä saisin edelleenkin mielenkiintoisia ja mun seuraajia kiinnostavia yhteistöitä, joista saan voita leivän päälle.

Liian pelkistetyt ja epäaidot jutut alkaa instagramissa olla vähän nähty juttu. Paljon korostetaan aitoutta ja ei niin suunniteltuja kuvia. No, sitähän mun ig on aina ollut. 😀 Joten ei tarvi lähteä muuttamaan sitä puolta. Vaikka mä kyllä yhdessä vaiheessa mietin kovasti, että haluaisin sellaisen kauniin, rauhallisen, vaalean, hyvin harkitun ja ammattisisustajan + valokuvaajan taidoilla tehdyn feedin. No sellaista en koskaan kehittänyt ja hyvä niin. Mun kuvissa näkyy niitä Emman sukkia ja koirien leluja ja likaisia astioita.

Näitä lisää? 😉 Haha!

***

Kertokaahan te rakkaat seuraajani, minkälaiset kuvat mun ig:ssä kiinnostaa tai mitä vois olla enemmän?

Niin ja jos et vielä mua seuraa, niin TÄSTÄ pääset mun profiiliin seuraamaan! 😉