Noin kuukausi sitten me käytiin Tuukan kanssa moikkaamassa meidän kaverin koiranpentuja.
Me tiedettiin jo silloin, että yksi niistä on meidän tuleva koira. ♥
Kun me ajettiin takaisin kotiin, päätettiin ettei kerrota pennusta kellekään.
Paljastetaan ylläri vasta sitten kun pentu on meillä kotona ja meillä on mun synttärikaffet perheelle.

Kuukausi meni nopeesti ja saatiin pentujen kasvattajalta kuvia melkein joka päivä, että tällaista tää meno täällä nyt on. Meiän pennusta tuli päivä päivältä vauhdikkaampi. Tietysti. 😉

Tän viikon torstaina me oltiin sitten matkalla hakemaan pentua kotiin.
Sen nimeksi me oltiin päätetty antaa Pimu! ♥♥♥

Isoveli Gere otti Pimun heti vastaan lämmöllä. 🙂 ♥
Hetki hetkeltä niistä tulee läheisemmät ja eilen Pimu jo peruutteli Geren syliin nukkumaan. #enkestä

Moi! Mä oon Pimu!

Vilskettä on siis riittänyt täällä meillä nyt muutaman päivän.
Pimu on niin pieni, että se pääsee joka paikkaan. Sohvan allekin se viipottaa vähän liiankin sukkelaa. 😀 Sieltä se on löytänytkin pari Geren luuta.

Voitte myös arvata, että kamerat on käyny kuumana täällä. 😉
Koko ajan on sellasia hetkiä, että voi ei tästä pitää saada kuva.. ♥

”Mä peruutan nyt tänne mun veljen alle istumaan.”

Eilen tosiaan kun vieraat saapuivat, jokainen heistä koki yllätyksen kun Geren lisäksi ovelle vastaan viipotti pikkuruinen Pimu. 🙂 Hihi.
Kyllä sai molemmat huomiota ja rapsutuksia niin paljon, että nukahtivat raasut kesken juhlien.

Otetaan musta ja koirista tällanen kiva kuva ennen ku vieraat tulee…

Tai sit ei.. 😀

Joulukuussa Gere lähtee opaskoirakoulun testeihin.
Silloin selvii tuleeko Gerestä opaskoira vai ei. Jos Gere lähtee (joutuu 🙁 ) meiltä pois, niin nyt meillä on sitten Pimu. ♥ Ettei ihan kuolla suruun täällä Tuukan kanssa.

Tuleeko Gerestä opaskoira? Sitä ei vielä tiedä.

Silloin kun me otettiin Gere meille reilu vuosi sitten, mietittiin että ihana juttu. Voidaan tehdä hyvää ja olla kasvattikoti pienelle opaskoiran pennulle. Olla apuna, että joku sokea saa hyvän koiran itselleen.
Siinä hyväsydämisyyden puuskassa ei tajuttu oikeasti sitä miten me kiinnytään Gereen ja miten siitä tulee osa meiän perhettä.
Osa meistä toivoo, että Gere pääsisi niihin hommiin mihin hänet on ”tarkoitettu”. Oppaaksi jollekin, joka ei pysty näkemään. Tekemään siis oikeasti tärkeätä työtä.
Mutta kyllä iso osa myös toivoo, että jostain syystä Gere ei läpäisisi niitä testejä ja jäisi meille. ♥
Ihan vaan rehellisesti sanottuna.

Mutta aika näyttää. Ja jos Gere lähtee, meille jää Pimu. Ja sitten ens kesänä otetaan toinen labbis. ♥ 🙂

Eilisen synttärikaffettelun tunnelmasta ja raakakakun reseptistä tulee tänään toinen postaus.. 😉

Nyt mä lähden isoveli Geren kanssa lenkille ja jätän Pimun nukkumaan Tuukan kanssa. ♥
pus ♥

Eilen oli mun viimeiset jumppaohjaukseni Töölön Fixissä.
Mulla on ollut samat tunnit parin vuoden ajan joka torstai. Vakkariasiakkaita on kertynyt ja meininki on ollut mahtava! 🙂

Tykkäsin tosi paljon pitää torstain tunteja, mutta mun oli pakko tehdä päätös ja jättää tunnit pois. Samalla antaa kaikki aika omalle firmalle ja omille asiakkaille.
Ei ollu helppoa lähteä.

Ilmoitin pari viikkoa sitten asiakkailleni, että olen tehnyt tällaisen päätöksen ja ikäväkseni joudun sanomaan pian heipat torstain ryhmille.
Mun vakkariasiakkaat, ihanat naiset hydrobic-ryhmässä pyysivät mun laittavan vikalle kerralle uikkarin päälle ja valmistautuvan tulemaan altaaseen.
He pyysivät myös, että laittaisin soimaan ”sen Juha Tapion Mä tykkään susta-biisin”.

Ja minähän tein työtä käskettyä. 🙂
Speedo päällä vedin tunnin ja 5min ennen loppua minä menin altaaseen ja kaksi vakkaria nousi altaan reunalle.
Toinen ohjasi Juha Tapion biisin tahtiin ja toinen piti käsissään kahta laminoitua lappua, jossa toisessa oli iso sydän ja toisessa luki ”Me tykätään Monnasta”.

Kun noustiin altaasta koko ryhmä, sain isot määrät halauksia, kyyneleitä ja onnentoivotuksia tulevaan. <3
Sain myös kauniin kukkakimpun, sekä villasukat, jotka eräs ihana vakkariasiakas oli mulle kutonut kaikkien puolesta. Tuomaan lämpöä tulevaisuuteen yhtä paljon kuin minä olin tuonut iloa heille parin vuoden aikana. <3 <3 <3

Kyllähän se mullakin tuli kyynel silmään.
Kuinka hyvältä tuntuukaan kuulla, että suurin osa näistä naisista oli löytänyt ihan uuden ilon ja fiiliksen liikkua. Että he aina odottivat mun tuntia, sitä iloa ja hauskuutta mikä tunneilla oli sen lisäksi, että hiki virtasi.

Tänään aamulla hörpin kahvia nämä lämpimät ja hymyn täyteiset sukat jalassa. <3

Tämä oli mulle yksi iso askel. Jättää pois jotain mitä oon tehnyt vuosia. Ennen Töölön ryhmiä vedin jumppia Hesarin Fixillä, sekä Märskyssä.
Nyt on jumppaohjaajan hommat plakkarissa ainakin toistaiseksi. 🙂
Kun eilen sitten viimeinen tuntini (spinning&core) oli loppunut, olin samaan aikaan helpottunut ja onnellinen, sekä hieman haikeuksissani ja surullinen.
Onnellinen tietysti siitä, että nyt saan käyttää kaikki työtuntini oman firmani piikkiin.
Mulla on enemmän aikaa keskittyä mun omiin asiakkaisiin. Ja ehkä saan täten vielä työviikkonikin pienennettyä kuuteen päivään seitsemästä. 😉

Tänään täällä on käynyt taas homeoffice kuumana aamusta asti! 😉

Kiitoksia kovasti kaikille BjörnBorg-kilpailuun osallistuneille!!
Ihana oli lukea niin runsas määrä kommentteja naurusta ja hymystä! <3
Tuli sellainen olo, että kyllä me suomalaiset sittenkin osataan myös nauraa!! 🙂

Arpakone on arponut voittajan kaikista 210:stä osallistujasta.
Ja onnellinen voittaja on nimimerkki: SJ
ONNEA SUURESTI!! 🙂 Voittajaan ollaan yhteydessä meilitse.

Iloista ja energistä viikonloppua toivottelen nyt teille! <3
puspus