Vuoden 2017 viimeinen päivä. Huomenna ollaan jo uuden puolella. 🙂

Mun oli pakko vielä tehdä tällainen kuvakooste tästä kuluneesta vuodesta. Sillä tähän vuoteen on mahtunut niin paljon. Oon kasvanut tänä vuonna henkisesti isoja askeleita. Oon ylpeääkin ylpeämpi äiti. Tekis mieli kirjoittaa toi äiti-sana capslockilla. 😉

Oon oppinut myös omasta kropastani paljon. Se ei oo ainakaan mikään maailman nopein palautumaan. 😉 Mutta ihan tosissaan oon silti oppinut arvostamaan sitä eri tavalla kuin ennen. Kun nyt katson mun kuvia vaikka vuodelta 2015, niin oonhan mä ollut jumankekka aika kuuma mimmi. 😉 Silloin en oo sitä tajunnut. Tai oon, mutta silti oon ollut tosi kriittinen.

Vuonna 2017 mä oon kävellyt varmaan satoja vaunulenkkejä. Yhdessä äitiystävien kanssa ja yksin. Se on ollut ainoa treenimuoto, jota oon uskaltanut tehdä. Niiden vatsalihasten erkauman palautumisliikkeiden lisäks. Paitsi nyt syksyllä oon jo saanut luvan ja uskalluksen jollain tapaa palata ns. ”vanhoihin treeneihin”.

Tänä vuonna oon oppinut arvostamaan vielä enemmän oikeita ystäviä, hyviä luotettavia sellaisia. Oppinut arvostamaan mun perhettä entistä enemmän, mun miestäni katsomaan kunnioittavasti ja ihaillen, kuinka hyvä ja rakastava isä hän onkaan.

Tänä vuonna oon saanut kokea ja nähdä paljon uusia juttuja. Viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa. Tehdä tosi mielenkiintoisia yhteistöitä, kirjoittaa kirjan yhdessä Tuukan kanssa. Ja yhdessä järkätä kolme isoa tapahtumaa: City Survivors -kilpailua!

Mutta ennen kaikkea, saanut nähdä maailmaa ihan uusin silmin. Emman silmin. Miten ihmeellistä ja ihanaa elämä on ja miten ihmeellisiä ja ihania asioita joka päivä voi oppia. Voi sitä ihmetyksen määrää, kun Emma oppi ensin ryömimään, sitten konttaamaan, sitten seisomaan tukea vasten ja nyt jo juostaan. Ja mitä kaikkea muuta!! Siis niin paljon, että en tässä hetkessä edes muista. Kaikki se, miltä joku uusi maku on maistunut. Miten mä oon sydän syrjällään yrittänyt istua paikallaan vieressä ja antanut Emman itse syödä, enkä pelätä tukehtumista. 😀 Ja voi että!! Tästä kaikesta vois kirjoittaa kokonaisen postauksen erikseen.

***

Mä oon vaan tosi kiitollinen tästä vuodesta. Ihan super super kiitollinen ja onnellinen. Tällä energialla, rakkaudella ja ilolla ei voi muuta kuin mennä kohti yhtä hyvää tai jopa parempaa! 😉

IHANAA VUODENVAIHDETTA KAIKILLE TEILLE LUKIJOILLE! 

Paljon onnea, rakkautta ja iloa vuodelle 2018!! Kiitos kaikille teille lukijoille ja yhteistyökumppaneille tästä vuodesta! KIITOS OMA PERHE!!!

Vuosi 2017 alkaa olla viimeistä vaille valmis. Pian on uusi vuosi 2018 ja katseet on varmasti jo monilla kääntynyt kohti tulevaa vuotta. Ehkä mielessä on jo lupauksia uudelle vuodelle tai jotain toiveita? Moni myös varmasti miettii mennyttä vuotta.

Katsoin juuri mun tavoitteet vuodelle 2017, ne olivat seuraavanlaiset:

1. Opetella sisäinen rauha uudelleen. ❤
2. Hallita mieltä. ❤
3. Palauttaa mieliin akrobatian saloja. 
4. Olla läsnä ja karsia turhat asiat. ❤
5. Opetella laittamaan rajat. 
6. Pistoolikyykyt takaisin treeniin. 

No kuinkas tavotteiden kanssa kävi? 😀

Sisäinen rauha tuli takaisin, mutta vasta loppuvuonna. Se liittyi oikeastaan siihen ”tulpan irtoamiseen”. Mielen hallitseminen on ehkä vähän vaikeampi aihepiiri. 😉 Toki suurimmat hormonihöyryt on kaikonneet ja sitä myötä oman mielen hallitseminen on helpottunut. Mutta toisaalta, aina oon ollut aikamoinen tuuliviiri.. 😀

Akrobatian saloja oon alkanut palauttaa mieleen! Sekin oikeastaan on toteutunut tässä loppuvuonna suurimmissa määrin. Mutta nyt kuitenkin onnistuu taas jo päälläseisonta, käsilläseisonta alkaa palautumaan ja vaikkapa sillat ja muut on vielä siellä vähän sinnepäin -asteella. 😉

Nyt (27.12.2017)

Aiemmin (2015)

Läsnäoloon oon keskittynyt ehdottomasti. Oon myös yrittänyt karsia turhia asioita ja tehdä kalenterista rauhallisemman. Jonkin verran siinä oon onnistunut, mutta kyllä tää vuosi 2017 silti on ollut yksi tapahtumarikkaimmista vuosista. Tietysti isoimpana asiana Emma, sitten kolmen City Survivors -kilpailun järjestäminen, sitten keväällä ilmestyvä kirjamme. Ja vaikka mitä muuta! Rauhoittuminen on ehdottamasti yksi vuoden 2018 kantavista teemoista! 😉

Rajojen laittaminen on onnistunut jollain tapaa sekin. Sitä, että oon opetellut sanomaan ei ja muutenkin tekemään itselleni rajat moniin asioihin. Sen ei:n sanomisen opettelu on varmasti ikuisuus-projekti mulla, mutta sitä jatketaan siis myös tulevana vuonna.

Nyt (27.12.2017)

Vuonna 2014

No ne pistoolikyykyt ei kyllä oo tullut takaisin treeneihin! 😀 Mutta niiden tavoittelun siirrän vuoteen 2018. Ylipäätään vuodelle 2018 haluan taas asettaa treenitavotteita ja päästä oikeasti treenin pariin säännöllisesti. Toivon satasella, että kroppani antaa siihen mahdollisuuden, eikä erkauma vaikkapa jotenkin repsahda takaisin (siis sellaista ei varmaan ole koskaan käynyt 😉 ) . Edelleen vähän pelkään ja arkailen mitä saan tehdä ja mitä en.

Vuosi 2017 on ollut ehdottomasti elämäni hienoin vuosi. Vaikka siihen on mahtunut monenlaisia tunteita, väsymystä, pelkoja ja huolia. Siihen on mahtunut niin paljon rakkautta, että millään muulla ei oo merkitystä.

Mä oon niin onnellinen siitä, mitä oon oppinut tämän vuoden aikana. Mun elämä on rikastunut aivan käsittämättömän paljon. Enkä siis todellakaan tarkoita taloudellisesti! 😉

Mulla on fiilis, että vuodesta 2018 tulee ihan mahtava ja elämä rikastuu entisestään. Mä oon innoissani siitä, että meinaan taas ottaa haasteen vastaan tammikuun alussa ja hypätä myös itse meiän Muutos-valmennukseen mukaan 8.tammikuuta. Meinaan tehdä myös itelleni liikuntasuunnitelman ja pitää oikeasti kiinni herkkupäivistä. 😀 Kuka lähtee mukaan??

***

Ei muuta kun iloista torstaita kaikille! Mä teen ehkä vielä jonkinlaisen 2018 – lupaukset / tavoitteet -postauksen erikseen! Minkälaisia lupauksia tai tavotteita teillä on ensi vuodelle? <3