Ah!! Niin siistiä! Joka päivä odotan (me odotetaan) enemmän ja enemmän tammikuun loppua! Tammikuun vikana viikonloppuna päästään vihdoin muuttamaan meiän uuteen kotiin! Ihan älyttömän ihanaa! On niin kutkuttava olo, että ei meinaa housuissa pysyä. 😀

Keräsin tähän muutamia kuvia meidän kodeista lähivuosina. Toivotaan kyllä molemmat, että tuleva koti olisi pitkäaikaisempi kuin kaksi vuotta. 😉

Etelä-Haagassa asuttiin vuosina 2011-2014.

Etu-Töölössä asuttiin vuosina 2014-2016

Käytiin tapaninpäivänä pyörimässä siellä meiän tulevan kotimme ympäristössä. Tehtiin koirien ja Emman kanssa siellä pieni lenkki ja fiilisteltiin jo tulevia kotikulmia. Samalla käytiin katsomassa Emman mahdollisen päiväkodin huudeja ja tsekkailemassa reittiä sinne.

Ollaan myös aloitettu jo pakkaaminen. Tai no oikeammin purkaminen. 😀 Ollaan käyty keittiön laatikoita ja kaappeja läpi, heitetty pois sellaista mitä ei enää tarvita / käytetä. Ehjät ja hyvät astiat (mutta meillä käyttämättömät) ollaan pakattu kierrätystä varten ja ne, jotka meille jää laitettu vielä takaisin kaappeihin. Tänään tilasin meille muuttolaatikoita, jotka tulee sitten tammikuun puolivälissä.

Meinataan tehdä valmistelua muuttoa varten tällä kertaa. Käydään siis kaikki mahdolliset kaapit ja laatikot (myös kellarikomero) läpi jo ennen varsinaista pakkaamista. Sitten kun on muuttolaatikot perillä, voidaan vaan siirtää tavarat suoraan niihin. Yritetään tällä kertaa myös jaotella muuttoa varten ”tärkeät” tavarat eri laatikoihin. Se auttaa muuttoviikonloppuna huomattavasti, kun löytää ns. päivittäiset tavarat nopeasti ja helposti kaikkien laatikoiden keskeltä.

Emman ensimmäinen joulu vietettiin Etu-Töölön kodissa.

Meilahden kotiin muutettiin tammikuussa 2017.

Meilahden kodista on paljon ihania muistoja, Emman vauvavuodesta. <3

Meilahden kodin olohuone.

Mulla on vahvasti sellainen fiilis, että uusi kotimme tulee olemaan se ”the koti”. <3 Mua ihan kutkuttaa mahan pohjasta nytkin kun kirjoitan tätä. Kun mietin sitä elämää siellä uudessa kodissa, sauna lämpiää ja leikitään Emman huoneessa. Mun mielestä on ihan huippua, että koti on rauhallisemmalla alueella kuin nyt. Että meille ei kuulu runsasliikenteisen Mannerheimintien meteli ja kaupungin häly on kaukana. Vaikka vähän onkin haikea fiilis siitä, että 36 vuotta helsinkiläisenä tulee tiensä päähän, pääsee uudesta kodistamme Helsingin keskustaan junalla alle puolessa tunnissa. <3

Mä en tiedä miks, mutta mulla on vahvasti lämmin olo kun katselen ajatuksissani uutta kotiamme.

Uuden kodin ovella. <3

***

Jouluaatto vietettiin taas tutulla porukalla Tuukan vanhempien kotona. Mukana oli meidän koko pieni perhe; Tuukka, Emma, mun veli, mun äiti, Tuukan vanhemmat ja mun täti + serkku, sekä mun äidin miesystävä. Tällä porukalla ollaan joulua vietetty jo monen monta vuotta.

Aattona annettiin Emman avata ensimmäinen lahja jo ennen kun kello löi 8. 😀 Kummisedän lahjasta oli yhtä innoissaan niin Emma kuin iskäkin. 😉 Kun Emma meni päikkäreille, annettiin toisillemme Tuukan kanssa lahjat.

Aamupäivällä syötiin meillä riisipuurot ja katsottiin joulurauhan julistus yhdessä. Joulupuurolle meille tuli mun äiti, täti ja serkku. Muut porukasta oli jo valmistelemassa juhlapöytää Tuukan vanhemmilla.

Tänä jouluna meiän koirat joutui jäämään kotiin kahdestaan aattoillaksi. Meiän Pimu ja Tuukan vanhempien koira Tara ei oikein tuu toimeen keskenään, joten päätettiin joulun olevan vähän rauhallisempi näin. Tai siis Pimu on niin täpäkkä neiti, että se aina vaan rähisee Tuukan vanhempien koiralle. 🙁 Toki vähän suretti jättää koirat kotiin. Mutta onneks ne ei ymmärrä, että onko nyt jouluaatto vai tavallinen tiistai. 😉

Kahden maissa pörhällettiin koko porukka sitten Tuukan vanhempien luokse. Aloitettiin aaton viettäminen tänä vuonna jo aiemmin, koska me tiedettiin Tuukan kanssa Emman iltaväsähtämisen alkavan siinä seiskan maissa. Näin saatiin pidempi hetki yhdessä perheellä. Vaikka suurin osa aatosta meni varsinkin mulla ja molemmilla mummuilla pöydän alla tai eteisen lattialla. 😀

Jouluruuat oltiin tehty yhdessä. Tuukan äiti ja mun veli Jussi teki isoimman osan, mutta me muut autettiin. Tuukka teki bataattilaatikon, sekä riisipuuron. Meillä on aina ollut perinteenä se, että jokainen tekee ja/tai tuo jotakin. Ettei kenellään oo yksin vastuuta koko joulupöydästä. Toinen perinne, mikä meillä on liittyy lahjoihin. Nyt jo varmaan viitenä jouluna peräkkäin ollaan sovittu, että lahjoja ei tarvi ostaa pakolla kellekkään. Jos jotain jollekin haluaa ostaa, saa ostaa. Mutta mitään äärimmäisiä lahjakasoja ei olla kannettu selkä vääränä kuusen alle.

Tänäkin jouluna suurimman osan lahjoista sai meidän perheen nuorimmat; mun serkkuni Minni ja meiän pikku Emma. 🙂 Myös me muut saatiin lahjoja, mutta ei mitään turhaa tavaraa kaapin perälle pölyttymään. <3

Me lähdettiin kotia kohti Tuukan ja Emman kanssa vähän seiskaa. Kuten oltiin arveltu, ei Emma jaksanut juhlia pidempään. 😀 Mutta tänä jouluna näin ja ens vuonna taas jollain toisella tavalla luultavasti. 🙂

Meillä joulunvietto jatkuu myös tänään. Mun äiti ja veli tulee meille rääppiäisiin ja avataan vielä muutamat Emman lahjat, jotka eilen väsyn tullen jäi avaamatta. Mun mielestä on mukavaa, kun joulu ei rajoitu vaan yhteen päivään. Meillä joulu alkaa monesti oikeastaan jo aatonaattona. Silloin käydään mun isän haudalla ja myös mun isovanhempien haudalla. Niin tänäkin vuonna. Ja sitten tänään vielä vietetään mukavaa päivää meillä kotosalla. Tapanina joulu jatkuu vielä päivän verran, kun käydään rääppiäisillä Tuukan vanhemmilla. 🙂 <3

***

Miten teillä joulu on sujunut? Ihania joulunpyhiä vaan kaikille!