Kuka osaa vääntää itseään parhaaseen s-kirjaimen muotoiseen asentoon kuvissa? Kuka osaa vetää vatsaa parhaiten sisäänpäin, niin ettei kasvoilta näy hengityksen pidättäminen? Kuka osaa pyllistää juuri sopivasti, mutta ei liikaa?

Olen miettinyt nyt lähiaikoina todella paljon sitä, kuinka ulkonäkökeskeistä tämä elämä on. Ulkonäkö on käyntikortti. Eikä sen käyntikortin kiillottamiseen riitä se, että pukeutuu siististi ja on ystävällinen ja kohtelias. Kiiltävin kortti on sillä, jolla on niin älyttömän upea kroppa ja niin kalliita outfittejä, että ei niihin ihan peruspertit ja pirkot pysty. Ei rahallisesti, eikä vain kuntosalilla kyykkäämällä.

Minua on alkanut myös todella kovasti mietityttämään se, haluanko oikeasti tehdä töitä enää personal trainerina. Ehkä haluan. Mutta haluanko valmentaa ihmisiä ulkonäkö edellä? En halua. Toisaalta, en ole koskaan halunnut kannustaa asiakkaitani pelkästään ulkonäkötavoitteisiin. Ulkonäöstä saa ja pitää välittää. On hienoa, että halutaan kropan olevan sellainen, jota itsellään on kiva kantaa. Sellainen, jota ei häpeile. Mutta jos ainoa tavoite on ulkonäkö ja koko elämä pyörii sen ympärillä miltä näyttää missäkin ig-kuvassa, on mielestäni jotain ehkä vähän pielessä. Mutta tietysti tämä on vain minun mielipiteeni.

Luin viime viikolla kirjoituksen, kuinka nuorten itsemurhatilastot ovat nousseet. Kuinka paljon nuoret kokevat ahdistusta ja sairastavat masennusta. Olen varma, että osa näistä ahdistuksista johtuu todella kovista ulkonäköpaineista ja siitä, että nuoria ei osata auttaa näissä asioissa. Tai kuulla heidän ahdistustaan. En oikein tykkää niistä sellaisista ”tältä näyttää nainen (tai mies) oikeasti” -kuvapostauksista, koska on olemassa ihan oikeastikin hyväkuntoisia ja hyvännäköisiä ihmisiä. Mutta se mikä pitäisi jollain tapaa terottaa nuorille on se, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Kaikki ig-kuvien takana olevat upeakroppaiset mimmit eivät elä unelmaansa, eivätkä he pysty olemaan pidättämättä hengitystään, kuin sen kuvan oton verran. Kaikki muskelimiehet ig-kuvissa ei ole hankkineet hauiksiaan pelkällä heraproteiinilla.

Tiedän, että ääneni ei tästä asiasta kanna tarpeeksi kauas. Mutta kirjoitan, koska tiedän siellä lukijoissa olevan äitejä, joiden lapset nyt miettivät tai tulevat tulevaisuudessa miettimään näitä asioita. Tiedän siellä lukijoissa olevan nuoria, jotka kamppailee juuri tällä hetkellä ulkonäköpaineista. En vain tiedä, kuka olisi oikea ihminen puhumaan näistä niille yläaste-ikäisille, jotka katsovat joka aamu itseään peilistä ja miettivät olenko minä tarpeeksi. Tai niille parikymppisille neidoille, jotka katsovat julkisuudessakin pyörivien naisten kuvia ihaillen. Unelmoiden siitä kropasta ja ajatellen, että kun tuollaisen kropan minäkin saan, olen onnellinen. Sitten kun se peppu ei kasva ja hauis ei pullistele liian kovalla treenillä ja pelkällä parsakaalilla ja kanalla, onkin suru puserossa – olenko minä huono, kun en onnistunut?

Tiedättekö mistä puhun?

En tiedä… Jotenkin vain tulen kovin surulliseksi siitä miten se voi olla mahdollista, että ulkonäöllä on niin suuri merkitys. Edelleenkään en kiellä sitä, etteikö ulkonäöstä saisi välittää ja vaikka tavoitellakin sitä pyöreää peppua. Mutta jos ulkonäkö määrittää sinut ihmisenä ja vain sillä on merkitystä kenen uuma on kapein ja peppu pyörein, niin miten ihmeessä se on mahdollista?! Ihan oikeasti. Kuinka moni oikeasti liikkuu liikunnan riemusta? Kuinka moni treenaa sen vuoksi, että viihtyisi omassa kropassaan, mutta kuitenkin pilke silmäkulmassa ja jotain sellaista lajia mikä innostaa joka ikinen kerta liikkumaan? Ja kun ihan oikeasti siinä omassa kropassaan voi  ja saa viihtyä myös vaikkei olisikaan sitä pyöreää peppua ja kapeaa vyötäröä. Itseensä voi olla pirun tyytyväinen, vaikka olisi minkä näköinen tai kokoinen. Painokiloilla ei ole merkitystä, kunhan ne eivät ole terveydelle vaarallisen suuria.

Minusta tuntuu, että olen välillä niin kovin sinisilmäinen. Ja sitten kun kuulen asioita ja luen juttuja, joissa ollaan valmiita tekemään aivan päättömiä asioita vain ulkonäön vuoksi, tulen surulliseksi.

***

Voi että!! Vietin aivan ihanan miniloman viikonloppuna!! Olen aivan super fiiliksissä edelleen!! Sain viettää todellakin täydellisen miniloman kolmen ihanan naisen seurassa: Nanan, Emmin ja Lauran.

Olimme jo helmikuussa varanneet meille yhden yön Naantali Spa:sta toukokkuulle. Halusimme lähteä ystävien kesken pienelle minilomalle, pienelle get awaylle kevään tullen. Olemme kaikki olleet täystyöllistettyjä koko kevään, muut töistä, minä muista hommista.. 😉 Joka tapauksessa kaikki me olimme pienen miniloman tarpeessa, hyvässä seurassa.

Olin etukäteen miettinyt, että kuinkahan ikävä minulla tulee Emmaa tuon reissun aikana. Varsinkin edellisenä iltana tuli vähän jopa sellainen pieni ”paniikki”, että voi kuinka ikävä tulee sitä pientä palleroa. 😀 Kun tytöt tulivat hakemaan minua lauantaina aamusta, ensimmäinen kysymys autossa oli, että ”tuleekohan sinulle kova ikävä Emmaa”? Tiesin kuitenkin, että tällainen oma aika ja ihana tyttöjen reissu tulee olemaan niin ihana ja sen jälkeen on mega ihana tulla kotiin takaisin ja kaapata Emma syliin. <3

Kun pääsimme Naantaliin, veimme tavarat huoneisiimme. Meillä oli kaksi vierekkäistä huonetta, josta saatiin välistä ovi auki, joten meillä oli vähän kuin kaksio hotellihuoneena. 🙂 Tiputimme tavarat huoneisiin ja vaihdoimme vähän kevyempää päälle ja lähdimme samantien piknikille rantaan. Meillä kävi aivan älyttömän hyvä tuuri sään kanssa! Ensimmäinen ihan oikea kesäpäivä valtasi Suomen ja me saimme kyllä nauttia siitä täysin rinnoin.

Piknikillä vierähti monta tuntia höpötellen kaikesta maan ja taivaan väliltä. Naurettiinkin niin paljon, että kyyneleet valuivat silmistä. Oli niin ihana jutella näiden naisten kanssa kaikesta, kun meillä kaikilla on niin samanlainen arvomaailma. Moni asia nykypäivän maailmassa meitä kaikkia ihmetyttää ja hämmästyttää. Myös nautimme ja iloitsemme hyvin samoista asioista. <3 Piknikin jälkeen kävimme vaihtamassa uikkarit päälle ja lähdimme hotellin Spa-osastolle.

Lilluttiin altaissa, makoiltiin aurinkotuoleissa, nautittiin porealtaista. Sitten lähdimme laittamaan itsemme kuntoon ja illalliselle kohti Naantalin vanhaa kaupunkia.

Olimme varanneet meille pöydän jo etukäteen Ravintola Snickarista. Tilasimme kaikki pizzat ja nautiskelimme ihanasta, valoisasta ja aurinkoisesta illasta yhdessä. Tuo Naantalin vanhakaupunki on aivan todella idyllinen ja kaunis paikka. Siinä kun istuimme ravintolan pöydässä ja katselimme auringon painuvan puitten taa, oli kyllä aika upea fiilis.

Kymmenen tienoilla päätimme sitten pizzat syötyämme suunnata takaisin hotellille. Ei mennyt varmaan kymmentä minuuttia, kun kaikki me daamit oltiinkin sitten jo unessa. 😀
Aamusta heräilimme kahdeksan paikkeilla ja vatsat kurnien suuntasimme runsaan aamiasbuffetin kimppuun.

Olen ollut kerran aiemmin Naantali Spassa, silloin veljeni ja Tuukan kanssa. <3 Muistin, että aamiainen oli silloinkin aivan älyttömän runsas ja hyvä. Tiesin siis odottaa hyvää! 😉 Enkä odottanut turhaan. Tuo aamupala oli tälläkin kertaa aivan todella hyvä!

Syötiin aamiainen rauhassa ja sen jälkeen Emmi & Laura lähti Spa -osastolle ja minä & Nana lähdimme rantsuun vähän kuvaamaan. 10.30 mekin suuntasimme sitten Nanan kanssa Spa -osastolle, koska meitä odotti siellä Hydrotraining -tunti!!

Minä lähdin tunnille vähän reteästi, että juujuu, minä tiedän millaista tämä on, koska olen ohjannut hydrobicciä vuosia. Tiesin siis, että on odotettavissa ihan kunnon treeni, ei mikään ”mummojumppa”, kuten moni vesiliikuntaa kokeilematon ajattelee. En kuitenkaan tiennyt, että tällä tunnilla treenataan altaan lisäksi maalla, sekä uidaan.

Vedin tunnin niin täysillä (45min), että altaasta noustuamme minulle tuli huono olo! 😀 Tämä hydrotraining tunti oli ihan älyttömän tehokas! Teimme erilaisia liikkeitä vedessä ja jonkin verran tosiaan myös altaan reunalla. Haastetta riitti, mutta jokainen sai tehdä oman kuntonsa mukaan. Kun tuli esim. burpeiden vuoro, minä jätin hypyt pois. Tunnin jälkeen ja sen aikana oli ihan oikeasti hiki ja posket punoitti jokaisella meistä. Mietin tunnin aikana, että vesiliikunta voisikin olla yksi treenimuoto, jonka voisin ottaa mukaan omiin treeneihin!

Tämän jälkeen saimme nautiskella vielä hyvän lounaan hotellin kahvilassa ja sitten koitti kotiinpaluun aika.

Hehkutan paljon asioita, koska olen sellainen. 😀 Nyt kuitenkin voisin hehkuttaa vielä ihan pikkaisen enemmän! Tämä miniloma oli aivan täydellinen! Meillä oli aivan super hauskaa ja ihanaa! Oli ihana puhua luottamuksella vakavistakin asioista näiden naisten kanssa ja välistä nauraa räkättää poskilihakset krampissa. 😀 Naantali Spa itsessään antoi meille upeat puitteet tälle minilomalle. Ja koska sääkin oli huikea, saimme nautiskella ulkoaltaasta sisäaltaiden lisäksi.

Koska tiesin, että Emmalla menee super hienosti iskän kanssa kotona, ei myöskään huoli painanut rintaa sen vuoksi. Sain huoletta nauttia hyvien ystävien seurasta ihanassa paikassa. Ja tottakai sitten sunnuntaina kotiin tultua oli aivan ihana pitää Emmaa sylissä ja leikkiä yhdessä koko ilta. <3

Tällä porukalla tullaan tekemään varmasti vielä uusiakin reissuja ja kaikenlaista muuta kivaa yhdessä! On niin suuri rikkaus, että on ystäviä, jotka jakaa samankaltaiset arvot. Ystäviä, joihin voi luottaa. Ystäviä, joiden kanssa saa nauraa mahanpohjasta. <3 On myös aivan super hienoa, että on sellainen mies, joka innoissaan jää pikkuisen tyttäremme kanssa kotiin ja hoitaa hommat niin hienosti, että ei tarvi kantaa huolta sekuntiakaan. <3

Kiitos Naantali Spa, kiitos Nana, Emmi ja Laura! Ja kiitos Tuukka! <3 <3 <3 Niin hyvillä mielin taas uuteen viikkon!!