Yhtäkkiä on toukokuu ja kesä on ihan ovella jo! Mun mielestä on ihanaa, kun puiden oksiin alkaa ilmestymään nuppuja ja vihreetä alkaa näkymään. Kirsikkapuut kukkii ja linnut laulaa. Vaikka tänään ja eilen onkin satanut ja viikonlopuksi ennustetaan takatalvea, niin silti kevät on täällä ja pian kesä! 🙂

Me käytiin viime viikonloppuna Korkeasaaressa. Emman kummisetä kysyi, josko lähettäisiin kattelemaan karhuja ja leijonia yhdessä ja mehän lähdettiin. En oo koskaan käynyt Korkeasaaressa näin aikaisin keväällä. Aina joskus vasta keskikesällä. Nyt kyllä oli ihanan paljon eläimet liikkeellä ja nähtiin aika paljon kaikkia. Mutta piru vie siellä oli kylmä! 😀 Karhu oli vähän pelottava Emman mielestä, kun se oli niin lähellä. Samoin berberiapina. 😀 Haha! Vaikka meiän mielestä se apina oli kyllä hauska, kun se istui ihan ikkunassa kiinni ja matki Tuukka ja sen ilmeitä.

Vappu sujui tässä taloudessa hyvin rauhaisissa merkeissä. Ei oikeastaan tehty mitään sen ihmeempää. Vappuaattona käytiin Emman, Emman kummitädin ja mun kummitytön kanssa vapputorilla ja ostamassa ilmapallot. Oli tarkoitus myös mennä vappumunkeille Kauppatorille, mutta meiän äitien päässä oli vähän ruusuisempi kuva siitä meiningistä kuin se todellisuudessa oli. 😀

Oltiin molemmat mietitty, että mennään meiän tyttöjen kanssa ihanasti ensin ostamaan vappupallot tytöille ja sitten istutaan Espan puistossa ja juodaan kombutchaa ja sitten mennään syömään munkit torille. No, ihmispaljous, tuuli, ja muut seikat vähän sitten vaikeutti tätä hommaa meidän pienten tyttöjen kera. Siispä kaarrettiin Mantan patsaalta takaisin Aleksille ja mentiin Pauligin Kulmaan syömään kakut ja kahvit. Siellä oli rauhallista, eikä tuullut. 😀

Emmalla oli päiväkodissa vappunaamiaiset ja se halusi pinkit pupun viikset ja nenän. 🙂 Minähän maalasin. Viime vappuna Emma taisi olla vappuaaton pois päiväkodista, koska meillä oli omat vappukarkelot kotona. 🙂

2018 / 2019

Vappupäivän aamu meni treenatessa ja ulkona leikkiessä. Iltapäivällä meillä oli tarkoitus lähteä jollekin pienelle vappukierrokselle keskustaan. Otettiin koirat mukaan ja ajateltiin, että ajetaan auto johonkin Kaivarin rannan tietämiin ja käppäilään siellä. No, autolla ei päässyt lähellekään. 😀 Haha! Taas oli ruusuisempi mielikuva päässä, kuin mitä todellisuus oli.

Päätettiin sitten mennä kävelylle Katajanokalle. Mä oon asunut muutaman vuoden nuoruudessani Katajanokalla ja se on mun mielestä ihana paikka. Jos joskus vielä muutetaan takaisin Helsinkiin, voisin kuvitella Katajanokan olevan yksi mahdollinen sijainti. <3

Emma viihtyi hyvin, eikä sille ollut mitään merkitystä ollaanko Katajanokalla vai Kaivarissa. 😀 Emma kantoi ananas-käsilaukkuaan mukana, koska mullakin oli käsilaukku. 😉 Emma on kyllä sellainen ”pikku-Monna” nykyään! Hän haluaa aina laittaa hieman puuteria, on hieman huolissaan kynsilakoistaan ja iltaisin tulee mukaan kylppäriin pesemään meikit pois. 😀

Tulevana viikonloppuna lähdetään mun hyvän ystävän Lauran kanssa The Woima -viikonloppuun Turun lähelle. Itse asiassa jo huomenna aamusta lähdetään ajamaan kohti Turkua. Me ollaan Lauran kanssa molemmat ootettu tätä viikonloppua tosi paljon! 🙂 On ihana päästä viettämään viikonloppu, jonka aikana ei tarvi huolehtia mistään. Viikonlopun aikana treenataan ja joogataan ja ollaan vaan.

Samaan aikaan ootan ihan hurjan paljon viikonloppua ja samaan aikaan on jo valmiiks kamala ikävä Emmaa! 😀 Mutta mä psyykkaan nyt vaan itteäni, että Emmalla on täällä kaikki hyvin kotona iskän luona ja mummun luona. <3

Tällaista tänne tällä kertaa! 🙂 Toivottavasti teillä oli ihana vappu! 

—

Monna

Mun täytyy kertoa teille, että yksi iso unelmani toteutui tällä viikolla, kun Fit-lehden uusin nro tipahti postiluukusta. (kaupoissa tällä viikolla) Kannessa koreilin nimittäin minä!

Kun mun bloggaajan ura oli alussa ja olin toiminut pt:nä vasta vähän aikaa, mulla oli kaksi unelmaa. En kertonut niistä kellekkään, mutta pidin ne visusti mielessäni. Ensimmäinen unelma oli se, että joskus vielä koristaisin Fit-lehden kantta. Toinen unelma oli se, että saisin joskus tehdä oman treenivaatemalliston.

Mallisto lanseerattiin viime viikolla ja Fit-lehti ilmestyi tällä viikolla.

Mä muistan edelleen ne sanat muutama vuosi sitten, joita kuulin tuttavien suista silloin kun kerroin mun blogista. Muistan, kun kuulin ystävien kautta yhteisten tuttavien naureskelleen mun blogille ja mun jutuille. Epäilijöitä riitti ja niitä selän takana naureskelijoita.

Samaan aikaan tajusin sen, että mun on itse uskottava mun tekemisiini vaan entistä vahvemmin. Ajattelin, että se on ihan sama mitä ne epäilijät puhuu tai naureskelee. Mietin, että kukaan jolla on itsellään hyvä olla ei naureskele toisille. Ei kukaan sellainen, kenellä on omat hommat hyvin koe tarpeelliseksi haukkua tai lytätä muita. Se oli se ajatus, jonka avulla ponnistin eteenpäin.

Mulla on koko mun bloggaajan uran aikana riittänyt niitä lyttääjiä matkan varrella. Osa niistä on satuttanut mua, mutta osa ei. Ja tiedättekö mikä on yksi suuri tekijä siinä, mikä on auttanut mua sivuuttamaan ne lyttääjät? Se, että matkan varrella on ollut 95% teitä ihania ihmisiä ja seuraajia. Teidän ihanien ihmisten avulla mä oon kasvattanut uskoa tekemiseeni. Mä oon luottanut omaan juttuuni niin paljon, että ne p*skat kommentit ja jutut hukkui kaiken hyvän alle!! 🙂

Uusimmassa Fit-lehdessä myös äiti-lapsi-jumppa.

Se, että nyt oon saavuttanut kaksi mun isoa unelmaa antaa mulle vaan uskoa lisää. Mä en oo päässyt mitenkään helpolla, mun on täytynyt itse raivata tieni eteenpäin. Takapakkia on tullut paljonkin, mutta edelleen oon kuitenkin määrätietoisesti vaan uskonut omaan tekemiseen. Ja aion tehdä niin jatkossakin!

Kun oon saanut teiltä viestejä ja kommentteja miten oon motivoinut teitä, tuonut iloa teidän huonoihin päiviin, oon antanut vertaistukea väsymyksen keskellä ja kertonut myös niistä omista huonoista päivistä – oon tiennyt, että mä todellakin oon just siinä missä mun pitääkin.

Jokunen vuosi sitten mä opin myös sen, että elämä ei oo niitä ihmisiä varten, jotka ei usko suhun ja sun juttuihin. Mä oon todella onnellinen siitä, että mulla on tällä hetkellä ympärillä sellaisia ystäviä ja perhe, jotka uskoo muhun. Mä uskon heidän juttuihin ja unelmiin ja he myös mun. Se on ihan parasta!

Mä oon oikeasti tosi kiitollinen kaikesta mitä on tapahtunut. Koen myös onnistuneeni ja saan olla ylpeä tekemisistäni. Ja ihan pikkuisen mun myös tekee just nyt mieli sanoa niille epäilijöille ja selän takana naureskeille tyypeille, että IN YOUR FACE!!! 😀 😀 😀

IHANAA VAPPUA KAIKILLE!! Uskokaa unelmiinne oikeasti!! Epäilijöitä ja naureskelijoita riittää aina, mutta jos te itse uskotte siihen mitä teette ja mitä haluatte saavuttaa, on oikeasti kaikki mahdollista!

—

Monna

Ps. Paina alla olevaa sydäntä, jos oot sitä mieltä, että unelmointi kannattaa! ?❤