Tää on asia, joka puistattaa, itkettää, raivostuttaa, oksettaa, suututtaa eniten maailmassa ja ahdistaa niin mielettömän paljon!! Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö! Se on asia, jota en IKINÄ en IKINÄ tule hyväksymään tai ymmärtämään!! En ikinä, en missään muodossa, en millään selityksillä! 

Suurimmassa osassa seksuaalirikoksia, uhri ja tekijä tuntevat toisensa.

”Lapsi tuli syliin istumaan. Lapsi ei vastustellut, joten hän halusi sitä itse. Me halusimme sitä.”

Näin pedofiili tyypillisesti selittää itselleen tekoaan. Hän tietää tekevänsä väärin ja toimivansa laittomasti. Jollain tavoin hän löytää kuitenkin perustelut teolleen.Hän selittää ne oikeiksi.

Lainaus tästä artikkelista.

Harva on voinut välttyä näkemästä uutisia viime päivinä otsikoissa pyörineeseen pedofiilirinkiin, jossa kuutta alaikäistä pientä poikaa on käytetty raa’asti hyväksi, kuvattu toiminta ja myös huumattu uhrit. Tämä on niin kamala asia, että ahdistaa jopa kirjoittaa tätä tekstiä! En ole itse pystynyt lukemaan läheskään kaikkia juttuja aiheesta.

Multa puuttuu päästä se palanen, jolla voisin ymmärtää sitä miten kukaan aikuinen ihminen pystyy elämään itsensä kanssa, jos hän on vahingoittanut pientä lasta niin henkisesti kuin fyysisesti pakottamalla hänet seksuaalisen kanssakäymiseen. Mä en voi ymmärtää mitä sellainen ihminen kokee päässään sillä hetkellä, kun se näkee sen avuttoman ja niin peloissaan olevan lapsen kasvot?! Miten se on mahdollista??

Mä katsoin myös eilen dokumenttia Leaving Neverland. Vaikka puhutaankin, että dokumentti ei olis totta, on Michael Jacksonia jo eläessäänkin syytetty pedofiliasta. Mä oon aina jotenkin uskonut MJ:n syyttömyyteen, mutta dokumentin nähtyäni mietin kuitenkin, onko siinä joku pieni osa kuitenkin totta? Ainakin se, että pojat olivat MJ:n elämässä todella isossa roolissa ja viettivät aikaa Neverlandissa paljon.

Niin tai näin, lasten hyväksikäyttö on niin kamala asia ettei sitä voi ymmärtää!! On ihan hirveetä miettiä, kuinka paljon sitä tapahtuu kodeissa ja kukaan ei saa koskaan sitä tietää. Ei kaikista tapauksista ilmoiteta poliisille. Ei ne lapsiraukat uskalla puhua edes aikuisena siitä, mitä ovat joutuneet pienenä kärsimään.

En edes tiedä miksi kirjoitan tästä blogiin, eihän tämä postaus ketään auta. Mutta jotenkin vaan lapsellisesti haluaisin, että tämä kauheus loppuisi maapallolta. 🙁 Toivon koko sydämestäni, että tämä Suomessa toiminut rinki saa todella kovat rangaistukset. Ei mitään 1v4kk ehdollista… Toivon todella, että Suomen oikeuslaitos tällä kertaa antaa tuomiot, jotka tällaiset maailman pahimmat rikolliset ansaitsee!!!

—

Monna

Olin lauantaina juhlimassa hyvän ystäväni synttäreitä. Ilta oli ihana ja hauska! Sunnuntaina olo ei ollut niin ihana ja hauska. Edellisen kerran oon juonut joulukuun puolivälissä, silloin meillä oli meiän kotona ystävillemme pikkujoulut. Pikkujouluilta päättyi n.klo 22, kun kaikki lähti kotiin. Monilla ystävistämme on pieniä lapsia, joten moni halusi lähteä ajoissa kotiin ja välttää pahaolo ja väsymys seuraavana päivänä. Nyt lauantaina juhlimassa oli naisia, joista vain mulla ja yhdellä muulla oli lapsia. 😀

Sanoin alkuillasta, että lähden kotiin viimeistään klo 00.00. Tiesin, että jos siinä klo 00.30 aikoihin pääsen nukkumaan, ei seuraava päivä oo mitenkään mahdoton. Noh.. klo 02.00 tilattiin ystäväni kanssa taxit baarin edestä. Nukkumaan pääsin klo 02.30 ja herätys oli siinä ysin maissa. Emma jostain syystä nukkui oiken super pitkät yöunet, joten herätys ei ollut onneksi vielä seiskan maissa. 😀 Joka tapauksessa väsymys, päänsärky ja huonovointisuus seurasi mua koko päivän.

Päikkärit nukuttiin koko perheen voimin samassa sängyssä. Kun päikkäreiltä herättiin, alkoi mun oloni vähän jo helpottaa. Kello oli 14.30, istuttiin sohvalla Emman kanssa, kun Tuukka vei koirat päivälenkille. Emma katsoi siinä mun sylissäni Pipsa Possua ja mä jotenkin vähän niin kuin torkahtelin melkein siinä istuessani. Havahduin miettimään, että miten kamalaa se olis jos minä äitinä olisin tässä joka sunnuntai samassa kunnossa. 🙁 Onneks niin ei ole.

Mun alkoholin käyttö on vähentynyt ihan älyttömän paljon. Oon siitä aiemminkin kirjoitellut blogissa, mutta nyt jotenkin tuntui siltä, että haluan kirjoittaa taas. Vaikka oma lähipiiri onkin aika suhteellisen raitista porukkaa, ei se tarkoita sitä etteikö olis niitä perheitä, joissa jompi kumpi vanhemmista tai pahimmassa tapauksessa molemmat vanhemmat ovat krapulassa joka viikonloppu. Se on aika surullista. Alkoholi on tosi vaikea ja herkkä aihe. Se on myös sellainen aihe, että sanoi siitä niin tai näin, on aina joku eri mieltä.

Mä oon onnellinen siitä, että vuodessa on nykyään alle viis kertaa kun menee yks päivä hukkaan krapulan takia. Oikeasti ja rehellisesti, eihän mulle jäänyt eilisestä mitään käteen. No se ihana fiilis jäi, kun herättiin vierekkäin samasta sängystä päikkäreiltä ja Emma heti herättyään katsoi mua silmiin, halasi pienillä lämpimillä käsivarsillaan ja kuiskasi; Emma heräsi. <3

Samaan aikaan tekisi mieli todeta, että ”en juo enää ikinä”, mutta toisaalta kuitenkaan en niin halua sanoa. Kyllä mä nimittäin nautin niistä harvoista illoista vuodessa, jolloin vähän kohotetaan maljaa ja juhlitaan ystävien kanssa. Noh, eihän tuollaista lupausta tarvikaan tehdä. Alkoholi vaan on niin jännä juttu, se liitetään moneen ja monella on siitä myös tosi vahvoja olettamuksia. Juteltiin noista olettamuksista ja muistakin tähän liittyvistä asioista Tuukan kanssa meiän yhdessä podcast-jaksossakin.

TÄSSÄ se meidän podcast-jakso samaisesta aiheesta. 🙂 Kandee käydä kuuntelemassa nyt, kun se on vielä saatavilla ilmaiseksi. 😉 Jutellaan podcast-jaksossa meiän lapsuudesta, nuoruudesta ja tästä päivästä alkoholin suhteen. Siellä on myös seuraajien kommentteja ja kokemuksia asiasta.

Mitä fiiliksiä teissä alkoholi herättää? Varsinkin ehkä te pienten lasten vanhemmat? Kuulisin mielelläni teidän mielipiteitä. <3

—

Monna