Mulla oli suunnitteilla tehdä yksi iso projekti tänä keväänä. Uusi juttu, josta olin innoissani. Se oli jo sovittu juttu ja päivämäärät oli lyöty lukkoon jne… Työ sen toteutumisen eteen oli aloitettu ja olin fiiliksissä. Reilu viikko sitten väsyneenä istuin alas, otin käteen kynää ja paperia ja kirjoitin ylös kaikki mun tän hetkiset työjutut ja pohdin rehellisesti mikä on + ja mikä on – .

Oli aika karua laittaa miinus joidenkin juttujen kohdalle. Mutta halusin olla rehellinen itelleni. Mikä juttu on sellainen mitä teen joka kerta innolla ja mikä juttu taas sellainen, johon ryhtyminenkin jo ihan vähän ahdistaa. Mikään asia ei ollut sellainen, josta en pitäisi. Mikään työasia mitä tällä hetkellä teen ei tuottanut mulle tuossa kynä kädessä istuessani sellaista fiilistä, että ehdottomasti iso miinus ja hyi hitto en halua tehdä tuota juttua enää ollenkaan.

Mutta parin asian kohdalla tuli kuitenkin sellainen olo, että pakko myöntää ettei mun energiat ja voimavarat riitä nyt tähän asiaan. Jos on viisi kivaa asiaa, on niiden joukosta usein kuitenkin yksi tai kaksi niitä ihan sika kivoja ja loput niitä ”vain kivoja”. Tiedättekö mitä tarkoitan? Jos ostan karkkipussin ja valitsen sinne lempparikarkkeja, niin mä aina jätän silti ne kaikista eniten lempparit vikaks. Vaikka koko pussi on pelkästään mun lemppareita, on silti ne muutama lajike kaikista eniten parhaita. 😉

Vähän sama juttu tässä työasiassa. Oivalsin, että kivatkin työjutut voi alkaa stressaamaan. Oivalsin myös sen, että ei stressaamisen syy oo se itse työasia, vaan se ettei kerta kaikkiaan pysty antamaan kaikkeen tekemiseen parastaan yhtä aikaa. Jos opettelee samaan aikaan käsilläkävelyä, pistoolikyykkyä ja leuanvetoa – on varmasti jokin niistä se jonka opit viimeisenä, koska kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa. Meillä ihmisillä on rajallinen aika tehdä asioita, joku pystyy tekemään sata asiaa siinä ajassa kuin joku toinen 10. Se pitää vaan hyväksyä ja oppia mikä on se määrä mitä itse pystyy.

Kypsyttelin sitten ajatusta sen erään työjutun sivuun pistämisestä. Se olisi iso huojennus jos jättäisin sen projektin nyt tekemättä. Se oli samaan aikaan ahdistava ajatus! Mun piti tehdä tää nyt ja tehdä siitä makee juttu! Tuntui siltä, että jos en tee sitä nyt, en voi tehdä sitä myöhemmin enää. Että joko tai. Mutta kun juttelin Tuukan kanssa asiasta, ymmärsin ettei se mene niin. Juttelin myös sitten projektiin liittyvän henkilön kanssa ja sovittiin, että pistetään homma pauselle nyt.

Eilen kun kirjoitin meilin, jossa sovittiin siirtävämme tämän projektin ensi syksyyn, mulla tuntui kun ois pudonnut 10kg harteilta pois. Oli tosi ihanaa ettei koko homma mennyt viemäristä alas, vaan mulla on mahdollisuus tehdä tää kyseinen projekti ensi syksylle. Tiedän, että riittävän ajan kanssa saan siitä paremman kokonaisuuden kuin nyt.

Nyt musta tuntuu tosi huojentavalta ja selkeältä, että mulla on nää hommat joita teen ja tosiaan en ota nyt yhtään uutta juttua tähän hetkeen. Tuli ihana fiilis, että onnistuin sanomaan ei:n ja pistämään jarrut päälle, vaikka koneisto oli jo käynnistynyt. Onneksi uskalsin!

—

Monna

Kaupallinen yhteistyö: Venuu.fi / Erottajan Kasino

Se sana tulee nyt joka tuutista, jopa niin paljon, että tällaista aitouden perikuvaa alkaa se paikoitellen ärsyttämään. 😀 AITOUS!! Olette varmaan nähneet sen sanan monen somevaikuttajan kuvien alla ja storyissa. Se sana kuului myös vahvana jalustana lähes kaikissa asioisssa lauantain koulutuksessa Vaikuttajan Somepajassa, jonka minä, Emmi Lehtomaa ja Johanna Varis pidimme. Aitous on vuoden 2019 kantava teema ja avainsana. Se kannattaa pitää mielessä, jos haluaa somessa menestyä.

Emmi puhui henkilöbrändäämisestä, Johanna siitä mitä yritykset haluavat vaikuttajilta ja siitä miten voi tienata rahaa blogilla. Mun puheenvuoro kertoi mun omasta henkilöbrändin rakentumisesta ja sen rakentamisesta, siitä miten oon päässyt tähän tilanteeseen, että somevaikuttajan työ on mun päätyö ja pääelinkeino. Meidän kaikkien puheiden ja koulutusten aikana toistui sama asia: Ole oma itsesi, kukaan muu ei voi olla sinä. Aitous on valttikortti.

Mutta mitä se aitous on? Miten sen voi tunnistaa? Miten ihmeessä vaikuttajien seuraajat, jotka eivät vaikuttajia tunne, voi tietää onko tuo oikeasti aito vai puhuuko hän vain sen asian puolesta suurin sanoin ja kauniiden puheiden kautta?

Minä ja Johanna alettiin alkuvuodesta miettimään, että somekoulutuksia pidetään aika vähän. Lähdetiin siis suunnittelemaan koulutusta, josta vaikuttajat saisi työkaluja oman brändinsä rakentamiseen ja kasvattamiseen. Pyydettiin Emmiä mukaan, koska tiedettiin Emmin olevan ihan guru henkilöbrändäyksessä. Etsittiin Venuu.fi-sivustolta tiloja, joka on siis Suomen suurin ja suosituin tapahtumatilojen varauspalvelu. Venuun kautta voi löytää tiloja oikeastaan mihin tarpeisiin vaan; kokous, polttarit, häät, juhlat, jne. Venuun kautta mekin siis löysimme koulutustilan; Erottajan Kasinon, joka oli meille ihan nappi valinta! Keskeinen sijainti, kaunis tila ja mahdollisuus järjestää koulutus yli 20 hengelle.

Herkullisen vegaanisen aamupalan meille tapahtumaan tarjosi Pauligin Kulma. Kiitos!

Tämä meidän Vaikuttajan Somepaja myytiin loppuun vajaassa viikossa, joten tarvetta tällaiselle siis tosiaan oli. Saatiin tapahtuman jälkeen myös tosi hyvää palautetta koulutuksesta, joten samanlaisia on tulossa kevään aikana! Pysykää kuulolla ja pistäkää Vaikuttajatapahtumien IG-tili seurantaan, niin näette ensimmäisten joukossa tulevista koulutuksista tietoa.

Emmi aloitti koulutuspäivän puhumalla henkilöbrändäämisestä. Emmin puheessa esiin tuli mun mielestä ihania asioita näin somevaikuttajan silmin. Mm. nämä:

1. Älä tuijota vain seuraajien määrää – keskity tuottamaan sisältöä jo olemassa olevalle yleisöllesi.
   • Vuonna 2019 mikrovaikuttajat nostaa päätään yritysten silmissä, samoin seuraajien silmissä. Enää se 100k ei ole tavoiteltava asia, vaan uskottavaan ja hyvään sisältöön ei tarvita kuin vaikkapa muutama tuhat seuraajaa. Tunne yleisösi ja tee heitä kiinnostavaa sisältöä.
2. Ole aito – feikkaaminen tai muiden kopioiminen ei tee sinusta hyvää.
   • On ihan turha yrittää olla sellainen kuin joku muu. Se näkyy läpi ja se ei ole missään nimessä aitoa sisältöä.

Emmi puhui siis paljon muustakin, esimerkiksi mieleenkiintoisista luvuista ja datasta taustalla. Faktoista siitä, miten algoritmi paranee, somerinkien hyvyydestä jne.. 🙂

Johanna kertoi paljon faktaa yritysten kulmasta. Minkälaisia yhteistyökumppaneita yritykset haluaa, mitä yritykset on valmiita maksamaan ja miksi? Johanna kertoi myös hyviä vinkkejä siihen, miten yrityksiä kannattaa lähestyä ja miten taasen yritysten yhteydenottoihin on hyvä vastata. Sekä Johannan, että Emmin puheista tuli esiin oikeastaan kolme tärkeintä seikkaa: aitous, sisältö ja luotettavuus.

Kun sitten tuli mun puheenvuoron aika, oli mun aika kertoa miten tässä ollaan nyt ja mitä oli ennen tätä. Myös mun puheen punainen lanka oli se aitous. Kun koostin tuota esitystä powerpointtiin ja mietin, että miten oon tullut tähän tilanteeseen, jossa oon nyt: ammatiksi somevaikuttaja. Mä kirjoitin esitykseen ensimmäisenä sanan aitous. Se on ollut mun juttuni alusta asti, sieltä asti kun aloin tekemään ite elämäntapamuutosta.

Kun kirjoitin viisi vinkkiä vaikuttajille tuohon koulutukseen, oli siellä ensimmäisenä se: Ole oma itsesi! Vain olemalla oma aito sinä, pystyt erottautumaan muista. Kun postauksen alussa kysyin, että miten ihmeessä yleisö sitten tunnistaa oikeasti aidon ja epäaidon välillä. No, eihän siihen ole mitään ratkaisua. Mutta itse uskon siihen, että ihmiset ei oo tyhmiä! 😀 Kyllä se epäaitous vaan paistaa läpi.

Mä oon itse myös tuijottanut seuraajalukuja IG:ssä jo pitkään. Miettinyt, että millä saisi niitä nostettua. Oon ajatellut, että se seuraajien määrä jotenkin parantaisi mun asemaani. Mutta ei se mee niin! Nyt oikeasti viime viikon aikana vasta tän tajusin, kun puhuttiin Johannan ja Emmin kanssa tulevan koulutuksen sisällöstä.

Sillähän ei oikeasti ole mitään merkitystä onko sulla 19 600 vai 21 400 seuraajaa. Eihän se kiinnosta ketään! 😀 Haha! Mutta siis ihan oikeasti!! Jos mietin teitä seuraajia, tuskin kukaan siellä katsoo onko kenellä minkäkin verran seuraajia ja vertaile sitä sitten keskenään. Yrityksiä ei myöskään kiinnosta se, että onko seuraajien määrässä 100 vai 1000 enemmän kuin toisella. Toki se vaikuttaa yhteistyön hintalappuun onko seuraajia 20k vai 200k.

Mutta enemmän yrityksiä kiinnostaa sitoutuneisuus, se onko siitä 10 000 :sta tai 150 000 :sta ihmisestä sitoutuneita ihmisiä joukossa kuinka monta prosenttia. Itse asiassa se menee vielä kaiken lisäksi niin, että mitä pienempi seuraajakunta, sen sitoutuneemmat on seuraajat. <3

Yritykset myös keskittyvät siihen kattavuuteen, kuinka monta näyttökertaa on IG-tililläsi viikossa. Näitä lukuja kysytään yhteistyötä solmiessa. Kuten Johanna ja Emmi sanoivat, on esim. mulla näyttökerrat omaa luokkaa. Vaikka mulla on seuraajia ”vain” reilu 19 600, on mulla viikottain näyttökertoja yli MILJOONA!! Se on hurja määrä! Se on määrä, joka yhteistyökumppaneita kiinnostaa.

Se, mikä mua kiinnostaa ja mihin aion keskittyä entistä enemmän on se, että te jotka mua seuraatte – saatte sellaista sisältöä tästä eteenpäinkin, joka teitä oikeasti kiinnostaa! <3 Aionkin lopettaa seuraajamäärän kyttäämisen ja keskittyä teihin kullanarvoisiin ihaniin ihmisiin, jotka mun matkassa olette nyt!! <3 <3

Kiitos tapahtuman yhteistyökumppaneille: Påre Skincare, Humble, Pur-hyvinvointikauppa ja tietysti vielä uudemman kerran Venuu.fi, Erottajan Kasino ja Pauligin Kulma. Kiitos Johanna ja Emmi! Ja kiitos te kaikki paikalla olleet! <3 

Ihanaa ja aurinkoista viikon starttia!

—

Monna