Poista sanavarastostasi sana ”yrittää”. Kun ”yrität” tehdä jotakin, se luultavasti epäonnistuu. Kun sitoudut tekemään jotakin, se todennäköisesti onnistuu.

Tällaisen lauseen luin eräästä opuksesta. Mä mietin tota hetken ja tulin siihen tulokseen, että mä en halua poistaa sanavarastostani sanaa yrittää. En myöskään halua kannustaa muita tekemään niin. 🙂 Mun mielestä pitää saada yrittää ja myös epäonnistua.

Toki monesti on myös niin, että jos haluaa oikeasti jossain asiassa onnistua, pitää sen asian suhteen heittäytyä ja sitoutua 100%. Tällaisia asioita voi olla vaikka jokin työhön liittyvä juttu tai vaikka painonpudotus. Se voi olla vaikka herkkupäivä kerran viikossa tai tupakoinnin lopettaminen. Jos miettii heti alkuun, että ”okei mä yritän lopettaa tupakanpolton..” Se voi olla, että sen turvin antaa itselleen sen pienen mahdollisuuden ja alussa epäonnistua.

Jos miettii tärkeän asian kanssa, että nyt mä teen tän ja sitoudun tähän asiaan, onnistumisen eteen näkee varmasti enemmän vaivaa. Mä ainakin tunnistan itsessäni, että jos mä koitan tehdä jotain, en oo siinä 100% mukana. Mutta jos mä päätän tehdä jotakin, on se 110% vähintään mitä sille asialle annan.

Tää on kakspiippuinen juttu tämäkin. Tavallaan mun tekis mieli kapinoida sitä ajatusta vastaan, että koko ajan on vaan tehtävä enemmän, kovempaa ja paremmin. Oikeasti välillä tuntuu, että miten tää maailma onkin niin suorituskeskeinen nykyään ja se ihan hengästyttää. Mutta sitten toisaalta, kun on joku asia josta innostun täysillä, oon ihan fiiliksissä siitä, kun voin tehdä sen asian eteen tavotteita ja suunnitelmia asian etenemisestä jne..

Tavoitteet ja haaveiden eteen ponnistelu motivoi ja tuo energiaakin! Mutta jos kaikkea on liikaa ja ihan kaikki tekeminen on vaan jotain suorittamista ja tavoite kerrallaan ”DONE” -ruksien laittamista listaan, on se aika kamalaa. Milloin niistä asioista ehtii nauttimaan, jos koko ajan on uusi tavoite mielessä?

Mitä te ootte mieltä? Onko yrittäminen tuhoontuomittu juttu ja sanavarastosta poistettava asia? Vai pitääkö voida yrittää? Vai aina kaikkeen sitoutua 100%?

—

Monna

Kirjoittelin teille ensimmäisen kerran mun ferritiiniarvoista viime syksynä: Ferritiiniarvot liian matalat! Tämän jälkeen oon yrittänyt hoitaa asiaa eri lääkäreiden kanssa ja eri rautavalmisteiden kanssa. Tammikuussa kävin hyvällä lääkärillä (Esa Soppi), joka totesi mulla vakavan raudanpuutteen. Kerroinkin siitä teille tässä postauksessa: Raudanpuute ilman anemiaa.

Parin kuukauden ajan oon yrittänyt siis syödä todella monia erilaisia rautavalmisteita. Kun tammikuussa kävin Sopin vastaanotolla, hän määräsi mulle vielä yhtä rautavalmistetta. Sovittiin, että syön sitä viikon. Jos maha ei reagoi, tuplaan määrän ja jatkan toisenkin viikon. Jos maha taasen reagoi, otan yhteyttä lääkäriin ja katsotaan mitä voidaan tehdä. No, mun mahahan reagoi samantien.

Tästä syystä Soppi määräsi mut uudestaan labrakokeisiin ja sanoi, että nyt kirjoitetaan sulle lähete rautainfuusioon, mutta ennen infuusiota on otettava arvot. (Infuusiossa laitetaan rautaa suoraan suoneen.) Kävin taas Synlabissa ottamassa uudestaan arvot tällä viikolla. Tässä mittauksessa multa katsottiin ferritiiniarvojen lisäksi myös d-vitamiiniarvot, ne oli silloin syksyllä 79, kun 75 on viitearvojen alaraja. Sain uusien labrakokeiden tulokset ja ferritiini oli tippunut entisestään. 🙁 Nyt se oli 25. D-vitamiini taasen oli noussut ja oli nyt 109.

Seuraava steppi on sitten se infuusio. Mä toivon todella, että se auttaisi ja mun olo paranisi ja virkistyisi tästä. Haluaisin myös, että mun aivot toimis taas kunnolla ja normaalisti. Ettei mun tarttis jokaista asiaa miettiä pitkään, että mitenhän tää juttu nyt menikään. Tai jutellessa ihmisten kanssa kysyä aina, että ”oonkohan mä kertonut tästä ja tosta jo sulle”.. Haluaisin myös, että turvotus vähenisi ja leposyke hidastuisi.

Ainoa mikä tässä asiassa nyt vähän ketuttaa on se, että ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla julkiselle puolelle ei oteta vastaan lähetettä insfuusioon, jos potilaan hemoglobiini on yli 120. Mulla se on 147. Tarkoittaa siis sitä, että nyt kaikkien mahdollisten autonkorjausmaksujen ja Geren jalkaleikkausmaksujen jälkeen mulla pitäis taas olla jostain repäistä sellainen 600-800€, että pääsisin yksityiselle puolelle infuusioon. Mutta meinaan sen jostain repäistä, koska haluan itteni kuntoon nyt. En jaksa lähteä mihinkään monien kuukausien taistoon.

Laitan tähän vielä mitä oireita alhaisesta varastoraudasta voi tulla:

• masennusta
• painon nousua
• keskittymisvaikeuksia
• sydämentykätystä
• iho-ongelmia
• kovaa väsymystä, johon ei lepo auta
• muistin pätkimistä
• huimausta
• hermostuneisuutta
• palan tunnetta kurkussa
• nopeutunutta leposykettä

Monet ravitsemushoitoihin perehtyneet lääkärit on siis sitä mieltä, että viralliset ferritiinin alaviitearvot on liian matalat. On olemassa tieto, jonka mukaan ferritiiniarvojen tulisi olla vähintään 50, jotta immuunijärjestelmä toimii normaalisti. Tämän mua hoitaneen lääkärin mukaan naisella ferritiinin optimi on noin 70, hän sanoi myös, että 100 on jo oikein hyvä. Viitearvojen mukaan naisella ferritiiniarvo 150 on se ”maksimi”.  Mulla tämä arvo on nyt siis 25.

Tässä vielä tällainen pieni faktapläjäys:

Raudanpuutteen on tutkittu lisäävän myös todennäköisyyttä kilpirauhasen vajaatoiminnalle. Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa aineenvaihdunnan hidastumista, jonka voi huomata väsymyksenä, ummetuksena, ihon kuivumisena ja painon nousuna. Kilpirauhasen optimaaliseen toimintaan tarvitaan myös mm. nimeenomaan rautaa. Jos rautavarastot on tyhjät, vaikuttaa se myös kilpirauhasen toimintaan. Tämä on yksi syy sille, miksi raudanpuute-anemian ja kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet on niin samankaltaiset.

Lähteet postaukseen: www.raudanpuute.fi, www.ruohonjuuri.fi, www.kaleva.fi,

Mä oon todellakin väsynyt olemaan väsynyt.

—

Monna