Meidän perheen jännittävin ja suurin juttu on nyt Emman koulun aloitus. Viime viikolla alkoi ensimmäinen luokka ja tämä kaikki tuntuu todella suurelta ja jännittävältä ja pelottavaltakin.

Emman koulussa on käytössä ns. avoin alku. Tämä oli meillä tiedossa jo eskaria käydessä. Kun kuultiin tästä, mietin sen olevan kiva juttu. Nyt kolmantena koulupäivänä en ole enää samaa mieltä.

Mistä kyse? Mikä avoin alku?

Muutamassa koulussa Espoossa (voi olla muissakin kaupungeissa) on käytössä avoin alku koulun aloituksessa. Se tarkoittaa meidän koulussa tätä:

Lapset jaettiin ensimmäisenä koulupäivänä noin kymmenen hengen ryhmiin. Eri hedelmiin. Näitä hedelmäryhmiä meidän koulussa on kahdeksan. Näitä hedelmäryhmiä miksataan keskenään kahden päivän välein kolmen viikon ajan.

Eli siis kahden päivän välein lapsella muuttuu ryhmä ja opettaja. Tämän tarkoitus on se, että saadaan ”toimivat kombot” luokille sitten, kun varsinaiset luokkajaot tehdään elokuun lopussa.

Ajattelin ensin, että tämähän on ihana juttu. Että varmasti pääsevät ne lapset samalle luokalle, jotka löytää yhteisen sävelen ja tulevat toimeen.

Mutta nyt kolmantena päivänä, kun ryhmäjako tehtiin taas uusiksi ja jätin itkua pidättelevän herkän ja uusissa tilanteissa ujon lapsen kouluun, tuntuu siltä ettei tämä systeemi olekaan ihan aukoton ja paras.

kenelle tästä on hyötyä?

Moni mun seuraaja on kysynyt instagramissa, että kenelle tästä systeemistä on hyötyä ja että onpa kamalan kuuloista lasten kannalta. En tiedä kenelle tästä on hyötyä. Mutta tuntuu, että moni lapsi on aamuisin koulun pihalla jännityksestä kalpeina, koska eivät tiedä mikä kombo tänään on vastassa.

Jo muutaman ”saman kylän” äidin kanssa jutelleena tiedän, että Emma ei ole ainoa, joka jännittää kouluun menemistä nyt joka aamu.

Mun mielestä koulun aloitus on muutenkin niin jännittävä juttu, että sitten kun lapsen täytyy vielä jännittää kahden päivän välein luokkajakoa, on kuormitus aika hiton suuri.

Myös näin herkkänä äitinä tää tuntuu ihan kamalalta. Tänään, kun Emma meni luokkaan, jossa ei ole yhtään tuttua tyttöä, teki mieleni ottaa Emma mukaan ja lähteä takaisin kotiin.

Toivon hyvää lopputulosta!

Ainoa, joka tässä nyt itseäni helpottaa on ajatus siitä, että toivon tämän tuovan lopputuloksena hyvän luokkajaon. Huhhuh… Menisipä nyt kaksi viikkoa nopeasti.

– Monna

***

Instagramissa lisää höpöttelyä aiheesta: @monnapursiainen

Barbie-piano vai mitä? Vaaleanpunainen ihana piano tököttää nyt meidän olohuoneessa! 🙂 Sunnuntaina päätin, että toteutan haaveeni vaaleanpunaisesta pianosta. Juttelin mieheni Tuukan kanssa ja sitten ei muuta, kuin K-Rautaan! 😀

Kalustemaalilla homma kuntoon!

Kävin tosiaan K-raudasta etsimässä maalia ja heti löytyi juuri sitä mitä halusinkin. Maalasin pianon tällä Rust-Oleum Chalky Finish Kalustemaalilla. Yksi syy miksi valitsin tuon oli sen helppous! Siinä sanottiin (ja myös myyjä kertoi), että tarttuu hyvin lakatulle ja maalatulle pinnalle ilman hiontaa ja pohjamaalia.

Siispä ei tarvinnut ensin hioa pianoa. Ostin maalitönikän, tuon 750ml -kokoisena, pari erilaista pensseliä ja minitelan. Minitelalla itse asiassa maalasin melkeinpä koko pianon. Sillä tuli tasaisempaa jälkeä. Pienellä pensselillä sitten maalasin pienet kohdat ja koskettimien taustalta ja läheltä kaikkein pienimpiin kohtiin käytin ihan luomivärisutia. 🙂

Lähtötilanne

Värit tuo iloa!

Mulle värit on tuonut aina iloa ja ”silmänruokaa”. Mä en koskaan voisi kuvitella asuvani valkoisessa kodissa, vaikka ne mun mielestä onkin tosi kauniita! Mä en itse vaan näkisi omaa kotiani valkoisena tai tosi pelkistettynä.

Sen takia mun mielestä on ihanaa tuoda kotiin väripilkkuja ja persoonallisuutta sisustukseen muutenkin! Onneks myös Tuukka on samaa mieltä! 🙂

Kun maanantaina tulin aamulla herättyäni alakertaan, tuli hymy huulille pianon nähdessä. 🙂 Se näyttää tosi ihanalta. Vähän just siltä Barbie-pianolta. Mutta ennen kaikkea se näyttää nyt meiän pianolta.

Oon soittanut pianoa 6-vuotiaasta asti. Meillä on ollut kotona piano siis pienestä pitäen. Ala-asteelta asti oon säestänyt milloin missäkin esityksissä ja tilaisuuksissa. Ja rakastan myös laulamista.

Mä oon myös salaa haaveillut, että voin Emmalle opettaa soittamisen taitoa. Itse asiassa nuoruudessa hankin osan elannostani pianonsoiton opettajana lapsille.

Viime jouluna opetin Emmalle yhden joululaulun ja nyt, kun hän menee jo kouluun ja on selkeästi jo keskittymiskykyä hyvin, voisin hänen halutessaan opettaa nuotit ja sitten lisää lauluuja. 🙂

Ja jos joku teistä omistaa jonkun arvopianon, niin kannattaa tietysti miettiä tekeekö maali jotain kaikupohjalle tms… Mutta mä oon ostanut tämän pianon muutamalla kympillä parisen vuotta sitten. 🙂 Joten miksipä en olisi tehnyt siitä näin upeaa! <3

Seuraathan mua jo instagramissa? @monnapursiainen tili on ”hieman” aktiivisempi, kuin tämä blogi. Eli jos kiinnostaa mun höpötykset, niin siellä uutta sisältöä päivittäin. <3