Heipähei lauantai-iltaan!

Nyt pukkaa kuulkaa vähän stressiä.
Blogin kirjoittaminen on aika aikaa vievää hommaa, ajattelen sen myös osittain työnä sen lisäksi, että se on harrastus. Sitten pitäisi ehtiä tehdä kaikkien töiden lisäksi omaa treeniä, haluaisi nähdä ystäviä ja perhettä, olla vaan ja tehdä toisaalta kaikkea kivaa.
On jotenkin kauheeta, että ottaa stressiä siitä, että ehtii nähdä ystäviä. Ja se mistä en hirveesti tykkää on se, että joudun katsomaan kalenterista aikaa yleensä viikon-kaks eteenpäin ja sopia sinne kahvittelut.. 🙁
Toisaalta pitää olla iloinen ja kiitollinen, että töitä riittää. Mutta silti koko ajan pelkään, että riittääkö niitä tulevaisuudessakin kun nyt tämä Suomen tilanne on vähän mikä on..

No nyt yritän hengitellä rauhassa sisään ja ulos ja teen pintaraapaisun viime päivän kuulumisista.
Eikö se vähän niin oo, että stressin jokainen kehittää itse itselleen? Joskus vähän turhistakin asioista..

Torstaina mulla oli taas omat ohjaukset Töölössä ja jumppajien seassa tuttuja kasvoja. On aina hauskaa kun on tuttuja tunnilla mukana. Se tuo oman ripauksen tunnille mukaan.

Mieheni mukana X-bikessä. 🙂

Ja minä ohjaamassa..

Rapeet kalorit taas koko setissä paloi.

Eilen mulla oli sitten ansaittu vapaapäivä. Oltiin jo jokunen aika sitten varattu päiväristeily Tallinnaan äitini ja veljeni kanssa.
Päivä meni nautiskellen hyvästä ruuasta, kävelystä kauniissa Tallinnan vanhankaupungin maisemissa ja nauttiessa parhaasta seurasta. <3
Jotain muuta päälle kuin trikoot ja sitten kohti satamaa.

Mun suosikkipökät jalkaan ja hiuksiin vähän kikkuraa. 🙂

Hymyähymyä 😉

Mites tää mun passikuva?! 😀

Laivalla me mentiin ensimmäiseksi aamiaisbuffet:iin. Ai että mä oikein odotin sitä!!
Ennen en oikein välittänyt aamiaisista, siis missään. Mutta nyt kun olen ”oppinut” syömään aamiaisen, niin se on kyllä yksi päivän parhaimmista aterioista.

Aamiainen

Aamiaisjälkkäri

Aamiaisen jälkeen mä kävin ottamassa hytissä pienet päikkärit. Ihanuutta! <3
Tallinnassa oli kaunis ja todella lämmin ilma.
Käveltiin vähän eri reittejä ja ihasteltiin vanhaakaupunkia. Sellaiset talot ja maisemat puuttuu kyllä Suomesta.
Syömässä käytiin ihan super hyvässä ravintolassa BOCCA-nimeltään. Suosittelen!!! Mun ateriakokonaisuus maksoi vaivaiset 20,80€ ja siihen kuului pääruoka, jälkiruoka, cappucino ja limu. Ja oli niin hyvää ruokaa, että huh!!

Illalla käytiin hakemassa mieheni kanssa Gere kotiin hoidosta. Gere oli saanut perjantain riehua kahden koirakaverinsa kanssa ja unta riittikin sitten aivan mahtavan paljon seuraavana yönä. 🙂

Tänään olen tehnyt töitä, treeniä ja ollut vain.
Jotenkin vaan tuntuu, että tunnit ei päivässä riitä ja yrittää sitten nipistää sieltä yöunista. Ja sehän ei oo yhtään hyvä ratkaisu.
Treeninä mulla oli tänään jalat. Näin ”pitkästä” aikaa ihanaa ystävääni Inaria. (viikko voi olla rakkaan ystävän näkemisessä pitkä tauko 😉 )
Ja tehtiin hirmu hyvä treeni taas yhdessä. Ensin toki höpötettiin kuumimmat kuulumiset ja sitten hommiin.
Ensin lämmiteltiin juosten ja sitten otettiin askelluksia boxille.

Erittäin hyvä liike koko jalalle. Tässä pieni pitkä..

Tällä kertaa me tehtiin koko treeni taas katsomon kuumuudessa ja hiki virtas.
Tehtiin seuraavaksi askelkyykkykävelyt toiseen suuntaan (n.50m) ja takaisin päin takaperin askelkyykkykävelyt. Loistava!

Sitten vähän ”koirapissaa”-liikkeitä ja kaikenlaista.

Ihan vikana liikkeenä tehtiin vielä tällaista mittarimato-punnerrus-alaspäinkatsovakoira-sammakkohyppy-liikettä koko katsomon pituudelta. Kyllä vähän toivoin siellä loppupäässä, etten olisi itse ehdottanut Inarille, että ”tehdääks tääkin ihan tonne lasioville asti?” 😀

Treenin jälkeen maistoin Fitnessgurulta taas uutta makua. Olin jättänyt tän maun vähän niinku ”vikaks”, koska vähän epäilin makua. Mutta se olikin itse asiassa tosi hyvää sekin.
Täytyypä siis tehdä seuraava heratilaus Tuolta FG:ltä. 🙂

Päivällä kotona tehtiin kasvissosekeittoa.
Kasvisliemikuutio veteen ja perään porkkanoita, lanttua, purjoa ja pari perunaa.
Ja sitten vähän pekonia ja pari siivua vuohenjuustoa. Ja kaikki sekaisin sauvasekoittimella.
Ja pannulla paistettiin vähän tofua ja pekonia. Aika erikoinen yhdistelmä?! 😀 Mutta meiän makuun.
Ja valmiin annoksen päälle sitten vielä pari basilikan lehteä ja avot! Olipas hyvää!!

Nyt mä meen pistää saunan lämpiämään ja rentoutumaan sinne.
Ihanaa lauantai-iltaa kaikille! <3
puspus 😉

Paljon kirjoitetaan ja puhutaan siitä mikä tekee PT:stä hyvän.
Mikä teidän mielestä on kriteeri siihen? Tai löydättekö monta hyvää kriteeriä? Vai kenties ette yhtään ja PT:t on ihan vaan perseestä? 😀

Mulla itselläni on avartunut mielipide tässä(kin) aiheessa, kun olen sitä työni ja oman firmani kautta paljon pohtinut.
Nyt kerron vähän omia mielipiteitäni asiasta.

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Monesti ihmiset (kuten myös minä aiemmin) yleistää, että liikuntaketjuilla työskentelevät PT:t ei välttämättä tekisi niin hyvää, personoitua ja spesifioitua työtä asiakkaiden kanssa. Vaan että enemmän kyseessä olisi ns. ”liukuhihnatyö”:
Toki asia valitettavasti joidenkin kohdalla on niin, mutta olen itse vaihtanut mielipidettäni siinä, että se olisi joku yleispätevä modifiointi kaikille ”ketju-pt:ille”.

Miksi sitten näin ajatellaan? Ehkä siksi, että monesti liikuntaketjuilla työskentelevillä PT:illä on osittain provisiosta koostuva palkka ja he haalivat asiakkaita palkan toivossa liikaa, eivätkä pysty huolehtimaan kaikista yksilöinä. Vaan monille tehdään samanlaiset treeniohjelmat, ruokavaliot jne..
Mutta näinhän saattaa toimia myös jonkun yksityisen PT-firman traineri.
Tai toisaalta 100:sta ketjutrainerista 20 saattaa olla ihan huipputrainereita ja 80 vähän liukuhihnaduunareita. Tai suhde voi olla myös toisin päin.

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Mikä sitten takaa sen, että koulutettu PT on hyvä?
Takaako PT-koulutus sen, että on heti valmistuttuaan hyvä?
Personal trainerin ammatti on nyt ehkä hiukan ”trendi”. Moni haluaa olla traineri ja ajattelee, että se on jotenkin makee ammatti. Mutta miettiikö liian moni sen juuri sitä kautta, että on siistiä olla PT? Vaikka tärkeintä olisi ajatella, että tällä työllä voi auttaa ihmisiä löytämään liikunnan ilon, auttaa painonpudotuksessa, auttaa löytämään omat lajit. Tai treenauttaa jo ammattiurheilijoita, auttaa kuntoutuksessa jnejne..

Itse ajattelen niin, että pelkkä PT-tutkinto ei tee kenestäkään valmista traineria.
Pitää olla vahva kiinnostus terveellisiin elämäntapoihin, vahva kiinnostus ottaa asioista selvää, vahva kiinnostus oppia koko ajan uutta ihmiskehosta ja mielestä.

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Omalla taustallani on liikunta-alan perusteet käytynä Kisakallion Urheiluopistolla ja siellä käytynä myös FISAF:n kuntosaliohjaajan lisenssi. Ja työntekoa liikunnanohjauksen parissa monta vuotta ennen PT-koulutusta.
Silti olen sitä mieltä, että opin koko ajan lisää. Enkä ole koskaan ihan valmis.
Tai ainakaan superammattilainen.
Omat asiakkaani opettavat, tilanteet opettavat. Ja ystäväpiirini, sekä mieheni opettavat. Luen paljon koko ajan erilaisia artikkeleja monista eri näkökulmista ja olen avartanut katsettani monen asian suhteen ruokavalio-asioissa ja treeniasioissa.

Entä mitkä on PT:n fyysiset vaatimukset asiakkaiden silmissä?
Pitääkö trainerilla näkyä sixpack villapaidankin läpi? Ja penkistä nousta oma paino x 2 ?
Vai onko hyvä traineri hyvä riippumatta omasta ulkomuodosta?
Minä ajattelen tästä niin, että tässäkin asiassa maalaisjärki on parasta. 😉 Haluan olla esimerkkinä omille asiakkailleni, mutta en silti tarvitse järjettömiä muskeleita ollakseni hyvä traineri.
Toki on sitten myös hyviä trainereita jotka itse harrastavat fitness-lajeja ja kroppa on kuin veistos kaiken aikaa. Se ei tee heistä yhtään huonompaa traineria.
Ehkä ylipainoinen PT ei kuitenkaan pysty olemaan ihan niin uskottava kuin normaalipainoinen PT tai vähän timmimpi kaveri. Vai mitä ootte mieltä?

Pari päivää sitten ollessani erään asiakkaani kanssa kuntosalilla, asiakkaani veti mut vähän lähemmäksi ja sanoi: ”Monna, lupaathan mulle ettei susta tule koskaan tuollaista?!” Ja näytti päänliikkeellä hyvin rasvattomassa ja timmissä kunnossa olevaa PT-naista.
Mua rupes naurattamaan. Kerroin asiakkaalleni, että hetkeä aiemmin olin katsonut tätä toista traineria ja ajatellut, että voi tsiisus kun on mimmi rautaisessa kunnossa, että miltäköhän pullamössötrainerilta mä näytän sen silmissä..

Mutta sitten tajusin, että kaikki ihmiset eivät ole samasta muotista tehtyjä, miksi sitten kaikkien trainereiden pitäisi olla?

Kaksi erilaista ohjaajaa ja hyvää ystävää
Kuvaaja: Ossi Pietiläinen