..nukkua viikon niin, että joka yö tulisi vähintään kahdeksan tuntia katkeamatonta unta.

..treenata säännöllisesti. Löytää siihen aikaa säännöllisesti, en vain puuskissa joka toinen viikko.

..muuttaa pois kaupungin hälinästä.

..maata aurinkotuolissa turkoosin veden täyttämän uima-altaan vieressä ja katsella kun Emma ja Tuukka polskivat siellä. Hypätä mukaan ja nauttia ajasta.

..sulkea työmeilit ja blogi viikoksi. Samaksi viikoksi, kun makaan siellä aurinkotuolissa.

..viettää aikaa koko perheen kanssa, niin ettei mihinkään olisi kiire.

..että ihmiset välittäisivät enemmän toisistaan ja siitä miten oma käytös vaikuttaa muiden elämään.

..rapsuttaa ja pusutella meidän koiria enemmän.

..oppia vielä enemmän priorisoimaan aikataulujani ja sanomaan vielä paremmin ei.

***

Mitä sinä haluaisit?

Nimittäin kirjoitusblokki.

Se iskee aina välillä, ihan yllättäen. Tavallaan kirjoitettavaa olisi vaikka ja mistä. Mutta tavallaan tuntuu, että ei mistään. Kirjoitusmotivaatio laskee välillä kuin lehmänhäntä. Vaikka sitten ihan juuri äsken tai ihan juuri kohta kirjoittamisesta taas tykkään super paljon. Kaipa se kuuluu tähän. Vähän niin kuin jokaiseen työhön tai harrastukseen. Välillä tulee niitä hetkiä, kun ei meinaa motivaatiota löytyä, vaikka tietääkin sen olevan kivaa.

Olen paljon miettinyt tämän vuoden aikana blogini tulevaisuutta. Olen siitä varmasti myös kirjoittanut, en muista. Tarjoaako se enää mitään uutta? Vai onko ne samat vanhat jutut pyörineet ympäri jo kolmatta rundia? Joskus tuntuu, että tämä työ / harrastus on epäkiitollista. Painan hiki hatussa hommia, että blogini päivittyisi melkein joka päivä. Otan kuvia, editoin kuvia, kirjoitan, vastaan kommentteihin, mietin aiheita, suunnittelen ja plärään. Yritän parhaani koko ajan ja luojan kiitos en tee sitä turhaan, sillä onhan blogini yksi luetuimmista tässä pienoisessa Suomen maassa.

Lukijamäärät on tottakai minulle palaute, koska ainakaan tähän mennessä awardseista tai muistakaan kissanristiäisistä minun blogini ei ole voittanut mitään. Siksi olenkin niin kiitollinen lukijoista. Tarkkailen päivittäin Google Analyticsiä, paljonko mikäkin postaus kerää lukijoita, mitkä aiheet ei kiinnosta, mitä luetaan enemmän. Tarkkailen kellon aikoja, milloin blogiani luetaan eniten, tutkin ikäjakaumaa ja sukupuolijakaumaa. Teen parhaani koko ajan, mutta sadat tuhannet lukijamäärät analyticsin erilaisissa analyyseissa ei silti anna minulle palautetta.

Olen puhunut tästä asiasta esimerkiksi kollegani Umpun kanssa useasti. Että sitä oman yrityksen pyörittämisen, lapsiperhearjen ja kaiken muun keskellä kirjottaa juttua toisen perään ja välillä tuntuu ettei mitään palautetta tule. Se on tavallaan hassua, koska palautehan on nimenomaan se, että lukijoita on. Kuitenkin esimerkiksi minä ja Umppu olemme kirjoittaneet blogejamme jo yli viisi vuotta – eikä meitä kumpaakaan ole koskaan millään tapaa laitettu johonkin ”Suomen parhaat blogit” -kategoriaan. 😀

Tämän syksyn Blog Awardseissa ehdolla on YKSI FitFashionin blogi!! Onhan se nyt kummallista, että näihin pippaloihin tuomaristo tai raati valitsee aina samoja blogeja. Blogeja, joiden lukijamäärät eivät välttämättä edes ole samaa luokkaa kuin vaikkapa jonkun FF-blogin. Minua hämmästyttää, miten urheilukategoriassa ei ole esimerkiksi Ida Jemina tai Nana Fit? Miten perhekategoriassa ei ole esimerkiksi Umppu? Hienoa on, että Piia Pajunen on äänestyksessä mukana!

Tämä asia on yksi syy motivaation laskuun. Joskus nimittäin tuntuu, että tässä blogimaailmassa(kin) on sisäpiiri. Kun sinne pääsee, saa kunniaa ja mainetta joka paikasta. Vaikka kirjoitankin blogia teille lukijoille, en pokaalit mielessä – on se kuitenkin sellainen asia, joka välillä häiritsee. Ajatelkaa asiaa niin, että vaikka te tekisitte työtä mitä rakastatte, tekisitte sitä ihan 100% sydämellä ja olisitte iloisia työnne tuloksista, mutta ette koskaan saisi työnantajaltanne palautetta. Kyllähän se pistäisi vähän työmotivaatiota laskuun.

***