Vihdoin ja viimein pääsin tyvikasvustani eroon! 😀 Olin ajatellut ensin, että kasvatan omaa väriä ja laitan väin ehkä hieman vaaleita raitoja sitten ”lievittämään” tyvikasvua. Päätin kuitenkin raskauden loppuvaiheilla, että haluan ihan kunnon värin päähän. 😉

Pääsin ihanan Anskun käsittelyyn Kampaamo Inochiin.
Samalla kun laitettiin tyvikasvu kuntoon, sain hiuksiini L’Oréalin Smartbond -käsittelyn. Tämän käsittelyn on tarkoitus hoitaa vaurioituneita hiuksia ja tehdä niistä kiiltävämmät ja kestävämmät. Käsittely on kolmivaiheinen, joista kaksi vaihetta tapahtuu kampaamossa ja yksi kotona. Ensimmäisessä vaiheessa Smartbond -ainetta sekoitetaan väri- tai vaalennusaineeseen maksimaalisen suojan ja vahvistumisen saamiseksi käsittelyn aikana. Toisessa vaiheessa ainetta levitetään hiuksiin värin tai vaalennuksen huuhtelun jälkeen. Tämä toisen vaiheen aine auttaa poistamaan kemialliset jäämät, jotka rikkovat heikkoja hiussidoksia. Ja sitten kolmas vaihe tehdään kotona n. 1-2 kertaa viikossa hoitoaineena shampoopesun jälkeen. Kolmosvaihe vahvistaa hiuksia ja täydentää Smartbond -kampaamokäsittelyä.

Ennen ja jälkeen 🙂

Oli ihana istua Anskun käsittelyssä ja jutella äitiydestä ja yrittäjyydestä. 😉 Ja oli ihana saada extrana niin hyväntuntuinen hemmotteluhoito päänahalle pesun yhteydessä. <3 Ja tietysti oli ihana saada hiuskuontalo kuosiin pitkän tauon jälkeen.

Tulin kampaamoon erittäin tummalla ja pitkäksi kasvaneella tyvikasvulla, sekä karheilla, kuivilla hiuksilla. Lähdin kauniin värisillä, kiiltävillä ja sileän tuntuisilla hiuksilla. <3

Oi että! <3 Kyllä sitä vaan tällaiset asiat tekee hyvää! Ja tietysti se, että suhteellisen väsyneille kasvoille saa kauniit hiukset kehyksiksi, piristää mieltä (ja ilmettä) aika kovasti.

On myös aika ihana juttu, että nyt on hiukset kauniina perjantaina olevia ristiäisiä varten. 🙂

Kiitos vielä Ansku ja Inochi! <3 <3 <3

* Smartbond -käsittely, sekä väri saatu Kampaamo Inochilta!

Olin tiistaina ”hieman” itkuinen. Kaikki tuntui menevän päin honkia. Pelotti vauvan puolesta kaikki flunssasta ties mihin tauteihin. Olin väsynyt.

Kaikki oli oikeasti hyvin. Vauva nukkui päikkäreitä puhtaassa vaipassa ja masussa oli ruokaa. Olin ihan jossain negatiivisuuskuplassa ja ihan kaikki itketti. Mietin jo, että onko tämä nyt oikeasti sitä babybluesia vai jotain muuta?! Kävimme lääkärissäkin tutkituttamassa vauvan varmuuden vuoksi että ei vain ole tukossa / flunssainen. Kaikki oli hyvin.
Illalla Tuukka sanoi, että huomenna klo 9.30 ole valmiina, minulla on sinulle pieni yllätys.

Keskiviikkona aamusta olo oli ihan erilainen, taas normaali ja positiivinen. Yö oli mennyt ihanasti, kolmen tunnin unipätkissä. (niin sitä on oppinut arvostamaan 3h:n unipätkiäkin jo pitkiksi 😀 ) Join aamukahvia, vauva nukkui, pumppasin maitoa ja pyörin netissä. Laitoin itseni valmiiksi ja klo 9.30 Tuukka kertoi, että nyt sinulla on pari tuntia omaa ”vauvatonta” aikaa. Hän oli järkännyt minulle treffit hyvän ystäväni kanssa.

Hyvin pieni asia, käydä kahvilla hyvän ystävän luona – mutta hyvin iso merkitys! Tuon parituntisen jälkeen tulin kaasu pohjassa (nopeusrajoitusten mukaisesti 😉 ) kotiin vauvan ja Tuukan luo. Oli ehtinyt tulla jo ikävä.

Myös tästä maailman suloisimmasta nöpönenästä voi tarvita omaa aikaa, vaikka se tuntuukin pahalta lähteä..

Kiitin Tuukkaa, sillä näinkin pienellä irtautumisella sain ihan valtavasti energiaa ja lisää voimia. Enkä yhtään hetkeäkään kokenut olevani jotenkin huono äiti, että tarvitsin pari tuntia omaa aikaa. Koin sen niin, että kun sain hetkeksi ajatukset vauvan kakasta, räästä ja muista jutuista ( 😀 ) pois, olin taas ihan supermutsi, kun tulin takaisin.

Tämä oli varmasti myös Tuukan ajatus. Hän oli nähnyt kuinka väsynyt olin, pyöriessäni tässä kaksiossa olohuoneen ja kylpyhuoneen hoitotason väliä. Hän näki, että tarvitsin pienen väliajan. Ja voi että, hän oli niin oikeassa.

Oman ajan ottaminen myös ihan pienen vauvan kanssa on äärimmäisen tärkeää. Ei se rakkaus vauvaa kohtaan sillä vähene, jos käy vaikka yksin kävelyllä tunnin päivässä. Tai vaikka ruokakaupassa ilman vauvaa. Hetki sellaista aikaa, että ei ole huolesta mutkalla hengittääkö vauva, onko sillä nälkä, tuleeko sillä kakka ja pieru, vaiko kenties röhtäys. Voisin väittää, että ihan tällaisista pienistä hetkistä saa niin paljon supervoimia jaksamiseen ja energiatasoihin, että niillä voimilla on taas entistäkin parempi äiti pienokaiselle.