Minä, positiivisuuden perikuva. ”Aina lähes kaikesta löytyy jotain positiivista.” ”Ei asiat valittamalla parane.” jne…
Jo pienenä tyttönä sanoin äidilleni, isälleni ja veljelleni, että ”iloa virneeseen”. Sanoin sen aina jos joku oli allapäin. Se tarkoitti sitä, että hei ei murehdita turhista, vaan hymyillään ja mennään eteenpäin. Jo pienenä ajattelin, että kyllä positiivisella asenteella selviää melkein mistä vain.

Nyt huomaan, että raskaus on muuttanut minua tässä(kin) asiassa. Kuljen usein suu mutrussa ja valitan jostain. Ihan turhista asioista. Huokailen ja stressaan. Se ahdistaa. En ole sellainen, en halua olla sellainen. Mutta väsymys sen kai tekee. Tai huoli jostain, mistä en edes tiedä.

Laita ranteeseesi kuminauha ja yritä olla valittamatta 21 päivän ajan. Jos valitat, sinun täytyy siirtää nauha toiseen ranteeseesi ja aloittaa haaste alusta. Jatka näin niin kauan, että 21 päivää on täynnä.

Oletteko kuulleet tuosta haasteesta? 21 päivää valittamatta. Haaste perustuu amerikkalaisen pastorin ja selfhelp-gurun Will Bowenin kirjaan A Complaint Free World. Bowenin mukaan sanat luovat todellisuutta. Kun valittaa, maailma myös näyttää sen mukaiselta. Kun kaikenlaisen valittamisen ja vikisemisen lopettaa, elämä muuttuukin paremmaksi. Tavoite ei täyty viikossa, eikä välttämättä kuukaudessakaan. Mutta kun tarpeeksi kauan jaksaa yrittää, se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti elämään ja henkiseen hyvinvointiin.

Mä kyllä uskon tähän. En ole kokeillut tuota haastetta ja voisin melkein sanoa, että olisin siinä aiemmin onnistunut helposti. Mutta entä nyt?
Haasteen ensimmäiseksi vaikeudeksi on kuulemma monilla tullut se, että valituksen sävyttämää tekstiä tulee suollettua todella helposti ja vähän jopa huomaamatta.
”Hitto, miten kylmä, kauhea ruuhka, hirveä nälkä. jne”
Haasteen aikana voi sanoa ”on kylmä”, koska se on fakta ja pelkkä toteamus, ”hitto, miten kylmä” taasen on sitä valittamista.

Kevyt ballerina! 😉

Ajattelen oikeasti, että asiat ei valittamalla parane. Jos ulkona on kylmä, pitää pukea tarpeeksi päälle ettei palele. Jos on kauhea ruuhka, voi miettiä pystyykö ruuhkia välttämään jotenkin. Jos ulkona sataa, ei se sade valittamalla lopu. Mutta toki tulee niitä hetkiä, kun oikein tekee mieli vinkua ja vonkua.. kieriskellä siellä omassa kurjuudessaan, vaikka oikeasti juuri mikään asia ei ole huonosti. Jos on nälkä, ei muuta kun ruokaa tekemään.

Huomaan ainakin omalla kohdallani, että valittaminen vain kurjentaa oloa. Kun istun sohvalla ja märisen Tuukalle, että sattuu sinne ja tänne ja eikö tämä vauva synny ikinä, tulee vain kurjempi mieli. Mutta jos vain mennä posotan ja ajattelen, että nyt kolottaa ja on huono olo, mutta ei se kestä ikuisuutta, mielikin pysyy paljon virkeämpänä.

Onko joku teistä kokeillut tuota 21 päivän haastetta? Jos on, oliko se helppoa vai vaikeeta? 

Lähtisikö joku teistä mun kanssa tähän haasteeseen mukaan? Mun pitää kyllä aloittaa se vasta synnytyksen jälkeen.. 😉 En ehkä voi nimittäin synnytyksessä olla valittamatta.. 😀 😀 😀

ps. Tässä alla linkki mun synnytyspelkohaastikseen Iltalehden sivuille. Vaikkakin pelot on ihanasti jo kaikonneet tuon haastiksen jälkeen. 🙂

http://www.iltalehti.fi/tosielamaa/2016101422461004_ir.shtml

Kuulin jo kesällä, että moni odottava äiti haluaa tehdä tulevalle isälle oman isyyspakkauksen. Mielestäni se oli niin hyvä idea, että päätin samantien haluavani antaa sellaisen myös Tuukalle. ❤️

Lueskelin vähän eri blogeista, mitä kukakin oli pakkaukseen hankkinut. Myös meidän lokakuun mammojen fb-ryhmässä oli viestiketju samaisesta aiheesta, lueskelin sieltäkin hauskoja ideoita. Moni oli ostanut tulevalle isälle jotain mistä isä itse pitää ja jotain vauvalle.

Itse kokosin sellaisen selviytymispaketin plus vähän extraa. 🙂
Kiertelin kaupoissa ystäväni Inarin kanssa, joka oli myös tehnyt miehelleen isyyspakkauksen viime vuonna.
Ostin pakkaukseen vauvaa varten vaippoja, tutteja, (koira)bodyn, puhdistusliinoja ja pehmolelun. Tulevaa isää varten ostin boxerit, kirjan, viinipullon, korvatulpat, karkkia ja juoksuvarjon.
Tuukka oli otettu pakkauksesta. 🙂 Se tuli ihan yllätyksenä hänelle ja se olikin parasta.

Ainakin meillä on tuleva isä ollut niin suurena tukena tässä odotusaikana, että oli ihana yllättää Tuukka jotenkin. On nimittäin välillä tuntunut siltä, että tässä on tullut tallustettua vain ympäri kotia ison mahan kanssa ja omia vaivoja ja tuntemuksia luetellen. Tuukka on auliisti niitä kuunnellut ja tukenut parhaansa mukaan.

Tuukka on mm. ottanut koirien lenkityksen täysin vastuulleen. Minä ”ulkoilutan” vauvaa masussa ja Tuukka koiria ulkona. 😉
Tuukka usein myös hieroo minua ihan pyytämättä, kipeitä kankkujani ja puutuvia käsivarsiani.
Yksi ihana pieni juttu minkä hän myös tekee, on se, että hän jättää minut aina rapun oven eteen kun tullaan jostain. Jos parkkipaikkaa ei ole ihan rapun lähettyvillä, Tuukka aina tiputtaa minut rapun eteen ja lähtee sitten etsimään parkkipaikkaa jostain kauempaa. Näin minun ei tarvitse lyllertää tämän mahani kanssa pitkältä. Tämä on ollut ihana ele häneltä, tavallaan pieni juttu, mutta iso merkitys minulle.

***

Raskausaika on varmasti monille isille jännittävää aikaa ja aika outoakin aikaa, kun mitään konkreettista ei itse tunne tai näe. Tai no näkee sen naisensa kasvavan mahan ja ultrassa vauvan muutaman kerran, mutta kuitenkin se on hyvin erilainen kokemus isälle. Tietysti.
Mielestäni raskaus on myös sellainen asia, joka koetaan yhdessä. Ja onkin ihan super ihanaa, kun Tuukka on ollut niin kiinnostunut voinnistani ja jaksamisestani. Hän on myös ottanut paljon selvää kaikesta vauvanhoitoon liittyvästä jo nyt.

Vaikkei isä voikaan tuntea konkreettisesti raskautta, on hänellä mielestäni yhtä iso oikeus olla mukana raskaudessa. Eikä isää tule jättää omien tuntemuksien ulkopuolelle.
Kyllä se on niin, että tässäkin asiassa pätee se, että sen parempi mitä enemmän puhutaan. 🙂
Jos yksin vain mököttää vaikeaa ja raskasta oloaan, ei mies voi tietää mikä naisella on. Mutta jos oloistaan ja tunteistaan puhuu, on toisenkin helppo olla siinä läsnä ja tukena. ❤️

***

Mites siellä, onko kukaan muu hankkinut tulevalle isälle isyyspakkausta?

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille!

PS. I love me -lippupakettien voittajat löytyvät nimimerkkien Sannna ja Pauliina takaa! 🙂 Laitan teille vielä sähköpostia erikseen! 🙂

Onneksi olkoon voittajille ja kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille! ❤️