Sain muutama viikko sitten toiveen, että kertoisin bloggauksen hyvistä ja huonoista puolista.

Kertoisitko bloggaamisen hyvistä ja huonoista puolista? Mikä motivoi? Auttaa jaksamaan? Mikä taas ärsyttää? Oletko koskaan pohtinut lopettavasi?

Hauska juttu, että juuri viime viikolla ystäväni ja kollegani Johanna, oli kirjoittanut aiheesta ja vielä ihan samalla otsikolla, mikä mulla oli luonnoksissa. 😀 Tästä pääset lukemaan Johannan postauksen. Mä ajattelin nyt paneutua tähän aiheeseen noiden lukijan kysymysten kautta.

Hyvät ja huonot puolet

Alkuun täytyy sanoa, että hyviä puolia on ehdottomasti enemmän! Siksipä tätä työtä rakastankin. Hyvä (ja ehkä samalla myös huono) puoli on se, että vaikka tää on työtä nykyään mulle, en osaa sitä aina ajatella työnä. Blogin kirjoittaminen on niin kivaa, että sitä ei aina jotenkin lue työnteoksi ja siitä syystä taas sitten esim. vapaapäivinä saattaakin alkaa kirjoittamaan postausta (niin kuin nyt). 😀

Hyviä puolia on myös ehdottomasti se kanssakäyminen mitä saa teidän lukijoiden ja seuraajien kanssa käydä täällä blogissa tai nykyään suuremmissa määrissä IG:n puolella. Mutta siitä mä joka tapauksessa tykkään tosi paljon. On ihanaa, kun te lähettelette mulle viestejä. Pyrin aina niihin vastaamaan! <3

Hyvää on tietysti myös se, mitä kaikkea blogin kautta oon saanut elämääni. Tutustunut uusiin ihmisiin, joista osasta on tullut oikeasti rakkaita ystäviä. Oon saanut kokea monenlaisia juttuja ja tehdä huikeita yhteistöitä.

Huonoa on varmasti juuri se, mistä tuossa jo sanoinkin. Vapaapäiviä ja lomia on vaikea pitää ilman kirjoittamista. Se tulee niin luonnostaan ja se on niin kivaa. Mutta silti olis mielelle hyvä, että välillä vois pitää vaikka edes viikon blogin kiinni ihan kokonaan. 🙂

Mikä motivoi kirjoittamaan? Mikä auttaa jaksamaan?

Ehdottomasti te lukijat ja seuraajat! Parasta on se, että voin jutuillani antaa jollekin vinkkejä tai vertaistukea jossain vaikeassa asiassa. Mulle todella tärkeitä viestejä on ne, joissa lukee kuinka oon saanut huonona päivänä ees pieneksi hetkeksi hymyn huulille. Tai auttanut motivoitumaan terveellisistä elämäntavoista tai treenaamisesta. Tai, että kun joku laittaa viestiä kuinka on aina inhonnut omaa peilikuvaansa, mutta mun postausten ja höpötysten kautta oppinut pikkuhiljaa tykkäämään itsestään ja arvostamaan itseään.

Nää asiat motivoi ihan 110% !!!! Näiden asioiden takia todellakin jaksaa kirjoittaa blogia kuukaudesta ja vuodesta toiseen! 🙂

Mikä ärsyttää?

Ehkä joskus ärsyttää se, että kirjoittamalla ei saa tuotua aina sitä fiilistä niin hyvin kuin puhumalla. Sen takia onkin ollut kiva tehdä IGtv-videoita, kun äänenpainolla ja ilmeillä ja vaikka millä saa kuitenkin tuotua enemmän syvyyttä asioihin.

Tän asian vuoksi mua joskus ärsyttää se, että mut ymmärretään väärin. 🙂 Koska kirjoittamalla en osaa ehkä niin laajasti kertoa, kuin puhumalla. Tai… toisaalta, mä kyllä rakastan kirjoittamista ja saan monesti ajatukset paremmin esiin kirjoittamalla. Mutta joo, kun äänenpainot ja hymyt ja ilmeet sais vielä tekstiin mukaan, niin olis ihan PERFECT! 😉

Oletko koskaan pohtinut lopettavasi?

Joo, oon mä. Muutamankin kerran. Yhden kerran osaan sanoa selkeästi, se oli silloin kun sain kamalan paskamyrskyn päälleni kun kerroin imetyksen lopettamisesta. Silloin hormonipöllyssä, väsyneenä ja äitiyden kaikista puolista pökertyneenä, kun sain saavilla paskaa niskaan, mietin itkien lopettavani blogin kokonaan. Silloin ajattelin, että mikään ei oo sen arvoista, että mun mielenterveys järkkyy ja sitä kautta oma läsnäoloni äitinä.

Pariin kertaan tässä seitsemän vuotisen blogitaipaleen aikana oon myös miettinyt, että onko mulla vielä jotain annettavaa lukijoille ja seuraajille. Mutta sitten oon aina saanut teiltä muistutuksia siitä, että mun juttuja luetaan paljon ja niistä on iloa todella monille. <3

Summa Summarum

Kaiken kaikkiaan blogin kirjoittaminen on mun mielestä ihanaa! Nyt just tuntuu, että en oo todellakaan lopettamassa tätä juttua ikinä! 😉 😀

Pst. Mä laitoin mun blogin facebook-sivulle yhden pienen toiveen. 😉 Käykää kattomassa se tästä. <3

Ihanaa sunnuntaita ja viikon alkua kaikille! <3

—

Monna

Haha! 😀 Viikonloppuna oltiin kaavailtu, että mennään ekaa kertaa luistelemaan yhdessä. Ostettiin Emmalle super söpöt luistimet ja ollaan katottu telkkarista taitoluistelun MM-kisoja. Noh… kun päästiin lauantaina aamupäivällä luistelukentälle asti alkoi nuori neiti näyttämään mieltään. Kypärä saatiin päähän asti, mutta luistimia ei jalkaan. ”EI HALUA LUISTELLA!” Aika pian sai kypäräkin lähteä päästä.. 😀

Iskän sylissä Emma pääsi sitten kiertämään kentän ja se oli hauskaa. Yhden kerran.. toistamiseen ei kuulemma enää halunnut kierrokselle, vaikka se naurattikin.

Kentällä enemmänkin vain haukotutti ja luistelu oli ”YÄK”.

Mä nauroin mun ystävän Lauran kanssa sunnuntaina, että on tää voimakastahtoisen taaperon vanhemmuus yhtä suostuttelua. Tässä on kehittynyt ihan suostuttelun mestariksi! 😀 Laura komppasi mua ja mietittiin, että on todellakin useita eri juttuja, joissa suostuttelutaitoja tarvii.

Mä ajattelinkin nyt, että listaan tähän 5 asiaa, joissa mä oon suosuttelun mestari tätä nykyä! 😉

1. Hampaiden pesu
   • Äiti: No, niin sitten pestään hampaat!
   • Emma: EI HALUA!!
   • Äiti: Pestään tässä ensin Unipupulta, sitten Gereltä ja sitten Pimulta. Nyt on Emman vuoro.
   • Emma: Juoksee karkuun suu puristettuna suppuun.. 
   • Äiti: Hampaiden pesun jälkeen saat yhden Herra Hakkaraisen.
   • Emma: Avaa suuta n.millin verran.. 
2. Nukkumaanmeno
   • Äiti: Nyt mennään päikkäreille!
   • Emma: EI NUKUTA!
   • Äiti: Päikkärien jälkeen taas leikitään, koko päivä!
   • Emma: Äiti silittää.
   • Äiti: Joo, äiti silittää. 
3. Hiusten pesu
   • Äiti: Hiusten pesun vuoro!
   • Emma: EI HALUA!
   • Äiti: Kato, äitikin pesee omat hiukset.
   • Emma: (tekoitkua) Ei halua.. Ei Emman hiukset pestä.
   • Äiti: Pestään hiukset ja laitetaan suihkun jälkeen Niiskuneidin kauneus-suihketta (hiustenselvitys-suihke).
   • Emma: (edelleen tekoitkua).. Mutta antaa pestä.
4. Luistelu (tai joku muu uusi tekeminen)
   • Äiti: Mennään tänään luistelemaan! Luistelu on tosi kivaa! 
   • Emma: EI HALUA!
   • Äiti: (kaivaa IG:n auki) Hei, katsoppa kun Emilkin on käynyt luistelemassa.
   • Emma: (innostuu) Emil luistelee! Emma luistelee. 
   • (päästään kentälle asti) Äiti: Laitetaanpa sitten luistimet jalkaan.
   • Emma: EI LUISTIMIA! LUISTELU YÄK!
   • Suostuttelu jatkuu, mutta kuomat pysyy jalassa.. 😀
5. Hiusten harjaaminen
   • Äiti: Harjataanpa nyt hiukset
   • Emma: Ei äiti harjaa, Emma ite!
   • Äiti: (antaa harjan Emmalle) Okei, harjaa sä ensin ja äiti harjaa sitten vähän lisää.
   • Emma: Ei, Emma ite!
   • Äiti: Joo, Emma ite.
   • Emma harjaa 
   • Äiti: Saisko äiti nyt harjata ihan vähän, sitten voit näyttää päiväkodissa kun on hienot ja kauniit hiukset.
   • Lupa myönnetään.

Sitten kun on joku sellainen asia, josta Emma tykkää, niin siinä ei suostuttelua tarvi! 🙂 Mm. nää asiat on sellaisia: vaatteiden valinta (Emma rakastaa itse valita itselleen vaatesetin), ratsastus (sinne lähdetään joka kerta riemusta kiljuen), jäätelön syöminen tai jonkun muun herkun, Pipsa possun tai Petteri kaniinin katsominen, leikkiminen, piirtäminen!

On toki paljon muitakin asioita, joita tehdään ihan yhteistuumin. Mutta paljon myös asioita, joita ei tehdä ilman kiljumista, vääntämistä, karkuun juoksemista ja välillä pääsee myös kyynel ennen kuin tehdään. 😀

Mites siellä? Kuulostaako tutulta?

—

Monna ❤