Ystävänpäivä. ♥ Päivä ystäville, kavereille ja rakkaimmille. Eiks vaan? Muistan lukeneeni jostain, että joka päivä on ystävänpäivä. Niinhän se on. Mutta onhan se hienoa, että yhtenä päivänä vuodesta sitä muistetaan ehkä vielä vähän isommin.

Gere ja Pimu, ne on toistensa parhaat kaverit. Ne on meille, mulle ja Tuukalle tärkeät tyypit. ♥
Ennen joulua me saatiin tieto, että Gerestä tulee meidän koira, eikä opaskoira tai tullikoira. Siitäkös me olimme sitten aivan super iloisia. Ja niin oli myös Pimu.

Koirat on meillä monessa mukana. Me mietitään aina päivän askareet sen mukaan, että ehditään olla koirien kanssa ja ne meidän kanssa. Ei ne tykkää istua yksin kotona ja tuijottaa ikkunasta, että koskahan ne Monna ja Tuukka ehtis tulla meiänkin kanssa vähän leikkimään.
Vaikka meillä on paljon töitä ja ollaan monessa mukana, yritetään me silti aina kaksi kertaa päivässä käydä koirien kanssa pitkällä lenkillä, lyhyiden aamu- ja iltalenkkien lisäksi.

Gere ja Pimu ei koskaan joudu olemaan yli neljää tuntia yksin kotona. Kyllähän ne varmasti pärjäisivät pidempään, siinä missä muutkin koirat. Mutta ne on pennnusta asti tottuneet siihen, että neljä tai maksimissaan viisi tuntia joutuvat yksinään touhottomaan.

Mun mielestä on tärkeetä muistaa antaa aikaa koirillekin. ♥  Niin on myös Tuukan mielestä. Meiän koirat saakin rapsutuksia ja pusuja aika paljon. ♥ On myös hyvä keskeyttää työpäivä hetkeksi ja lähteä ulos tallustelemaan koirien kanssa. Kun on kaksi koiraa käsissä, ei voi lukea meilejä samalla tai soittaa työpuheluita. Se hetki on siis aina myös pieni breikki töihin.

Onhan koirat sellaisia hyvänmielen lisääjiä. ♥ Kun vähän aikaa kattelee niiden touhua, tulee hymy huulille. Ja kun menee viereen paijaamaan, saa pyytteetöntä lempeä takaisin.

***

Ihanaa Ystävänpäivää kaikille! ♥

Tiedättekö, mä mietin tuossa yksi päivä miten onnellinen oon,
kun saan tehdä tätä työtä mitä teen.

Mietin miten ja miksi olen ajautunut valmennustyötä tekemään. Jotenkin tuntuu, että sillä on ollut tarkoituksensa. Kaikella kokemallani elämäni varrella on tarkoituksensa ja nyt teen työtä, jossa niistä kaikista kokemuksista, myös negatiivisista on apua.

Mä uskon jollain tavalla kohtaloon. Elämä ohjaa meitä johonkin suuntaan ja itse voi mennä mukana tai pistää hantiin. Mä en usko, että sitä suuntaa voi tietää muusta kuin olosta. Jos koko ajan kaikki tuntuu p**kalta, niin ehkä silloin on mennyt eri suuntaan kuin elämä olisi ohjannut.

Huomaan, että mulla on sellainen pakahduttava tunne vällillä rinnassa. Se on positiivinen tunne. Tää voi kuulostaa vähän älyttömältä, mutta musta tuntuu välillä todella voimakkaasti, että pitää päästä jakamaan iloa ja positiivisuutta. Jotenkin konkreettisesti.
Kun tätä mietin, tajuan tekeväni työkseni juuri sitä. Haluan jakaa positiivista energiaa mahdollisimman monelle. Omille asiakkailleni, sekä teille blogin lukijojille. Ja tottakai niille rakkaille ympärilläni. <3

Sanoisin, että parasta palautetta mitä voin saada ihmisiltä on se, kun joku tulee sanomaan mulle, että mun ilo tarttuu. Tai että mun seurassa positiivinen energia välittyy ja tulee hyvä olo. Tai kun joku teistä lukijoista kirjoittaa ja kiittää aitoudesta ja siitä positiivisuuden levittämisestä. Se tuntuu todella hyvältä. <3

Elämässä ja maailmassa tapahtuu niin paljon pahoja asioita, että otan kunnialla vastaan ”positiivisuuden lähettilään” roolin. Ja ei se tarkoita sitä, ettäkö mulla ei olisi omia huolia tai huonoja päiviä. Kyllä on ja on niin pirun huonoja päiviä ja hetkiä, että ihan sääliksi käy välillä Tuukkaa, kun kiukuttelen tai mökötän. Mutta se, että haluanko jakaa sitä negatiivisuutta ja niitä harmeja ja v***tuksia eteenpäin, on se avain. Helpottaako kenenkään olo, kun lukee facebookkia ja päivitys toisensa jälkeen on jostain asiasta valittamista? Ei, en usko. Negatiivisuus lisää negatiivisuutta, ihan samoin kuin positiivisuus positiivisuutta.

Kun keskiviikkona vedin treenin kolmelle naiselle ja he kertoivat jutelleensa ennen treeniä, että ”Jos olisin naisiin päin menevä, niin Monnaan varmasti ihastuisin.” Naurettiin me kaikki yhdessä. 😀 He sitten vielä täsmensivät, että puhuivat siis nimenomaan siitä positiivisuudesta – vaikkei siinä ulkokuoressaakaan vikaa ole. 😉

***

Kiitos siis siitä, että saan tehdä tätä. Kiitos, että saan olla iloinen ja energinen. Ja kiitos, että otatte vastaan sen ja ammennatte iloa omaan päiväänne. 

Super kivaa viikonloppua tyypit!! <3 <3

Kiitos kuvista Nana! <3

Housut: Biancaneve

* Sisältää mainoslinkin