Moikka Sara!

Mulla on nyt sulle vähän kerrottavaa.

Ensinnäkin, taas kerran iso kiitos ruokavaliosta ja kaikesta tsempistä!!
Kolme ekaa viikkoa meni hyvin. Kuten tiedätkin. Toki herkkuhimoja tuli, mutta niistä selvittiin voittajana.

Nyt on kuitenkin tapahtunut käännös. Mulla on tosi stressaantunut olo tästä ja se tuntuu ja näkyy heti kropassa ja ennen kaikkea mielessä.

Mä tarvin tähän nyt breikin. Mä oon oppinut nyt sen mitä mieli voi yrittää sanoa dieetin aikana ja oppinut sulta todella paljon ruokajutuista lisää. Aion jatkaa sinne lokakuun alkuun kyllä jonkinlaista dieettiä, mutta ihan pienellä ”Monna-fiksauksella”. Ja se tarkoittaa siis sitä, että aloitan aamun sun smoothiella, lounaan ja päivällisen syön kuten oot kirjoittanut. Lisään ehkä välillä riisin tilalle kaurapastaa. Syön myös välipalan ja iltapalan, luultavasti hyvin pitkälti kuten ruokavaliossa lukee, mutten halua tätä stressiä siitä kuinka monta grammaa mikäkin painaa.

Jos tavoite olisi oikeasti jokin konkreettinen juttu, jaksaisin tätä jatkaa täysillä. Mutta kuten viimeks sanoin kun nähtiin Märskyssä – en meinaa löytää motivaatiota jatkaa näin tiukasti kun ei ole mitään ”syytä”.

Halusin sulle kertoa tän ensin. Meinaan kirjoittaa tästä nyt kanssa blogiin. Koska haluan myös lukijoille olla rehellinen. 🙂

Toivottavasti ymmärrät mun näkökulman.

En kuitenkaan näe, että tämä on luovuttamista – koska jatkan mutta vähän vähemmällä stressillä.

Oot rakas, oot ollut ISO apu!!! KIIITOS ihan tuhannesti! Oot opettanut mulle paljon ja oon saanut oppia tämän myötä myös itsestäni paljon.

<3 <3 <3

-Monna

Noin klo 15.00 tänään keskiviikkona pistin rakkaalle ystävälleni sekä ruokavaliovalmentajalleni Saralle ylläolevan sähköpostiviestin. Olin pohtinut tätä asiaa jo muutaman päivän ja nyt tuli vahvana se fiilis, että on aika heittää dieettihanskat tiskiin.

Mietin myös miten tämän asian tuon julki blogissa. Ensin pienen hetken verran ajattelin kertoa, että kaikki sujuu kuten ennenkin. Ihan vain siksi, että en personal trainerina voisi kertoa julkisesti itse lopettavani dieetin aiemmin kuin pitäisi. Mutta se tuntui väärältä. Juttelin myös parin ystäväni kanssa ja molemmat kehottivat kertomaan rehellisesti sen miltä tuntuu.

Into piukassa eilen treenin jälkeen, mutta ajatukset dieetin suhteen jo ristiriitaiset.

Viisi viikkoa dieettiä takana ja aion tehdä stopin.
Koska yksi syy tämän kokeilemiseen oli nähdä ja tuntea mitä asiakkaani käyvät läpi, voin sen nyt allekirjoittaa. En koskaan tee asiakkailleni yli 4 viikon ruokavalioita ilman, että niihin tulisi jotain muutosta sen jälkeen. Neljässä viikossa ihminen oppii ruokailurytmiin, näläntunne oppii tulemaan esiin ja aineenvaihdunta paranee. Neljän viikon jälkeen aletaan opetella siitä elämäntapaa ja samalla annan asiakkaalle itselleen enemmän ohjia käsiin.

80-20 – ajattelu on se minkä itse allekirjoitan täysin. Se on se tapa mikä sopii juuri mulle. Ei kaikille. Mutta monelle. Kun syö 80% ajasta oikein, voi 20% ottaa vähän löysemmin rantein. Tällä ajattelu- ja käyttäytymistavalla olen itse muokannut kroppani tähän mitä se on nyt. Tiedän sen siis käytännön kautta toimivan itselläni. Tässä yksi syy miksi halusin nyt heittää tiukan dieetin hanskat tiskiin. Koska tiedän pitäväni itseni kunnossa ilman ruokien punnitsemista. En sano, että se tapa on väärin tai huono. Mutta juuri itselleni se ei sovi. Olen kovin helppo stressaamaan, joten tämä yksi iso stressintekijä lisää ehkä muutenkin aika pirun hektiseen elämääni tuntui nyt olevan liikaa.

Voin kertoa, että heti nyt olo on rauhallisempi ja tyynempi. Kävin tänään eräänlaisessa energiahoidossa erään ystäväni luona, jonka kanssa puhuin myös tästä aiheesta. Hoidon alussa mulla oli jotenkin todella harteikas olo kun ystäväni kosketti ensimmäistä kertaa olkapäitäni. Hoidon jälkeen ja tämän päätöksen tehtyäni hartioilla tuntuu kevyemmältä. Hippihommia tai ei, mutta tunne on tosi.

Se, että täällä blogissanikin olen jo pidemmän aikaa halunnut kertoa itsensä hyväksymisestä sanomaa ja siitä, että ei ne kilot määrittele mitään vaan se kehonkoostumus ja oma fiilis. Se, että sitten itse ryhdyin dieetille (vaikkakin kokeilu- ja työmielessä) tuntui jo alussa hieman ristiriitaiselta. Nyt kun tein tämän päätöksen on mieli heti rauhallisempi.

Kaikilla on oma tapansa elää. Pitää tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä ja oikealta juuri itselle. Joku haluaa noudattaa maidotonta ruokavaliota, mutta kuitenkin lisää aamukahviin tilkan maitoa. Joku tykkää tehdä kaikki ruokansa vaa’an kautta. Joku haluaa nauttia joka päivä yhden pienen herkun, mutta varsinaista karkkipäivää ei ole. Joku tykkää juoda hyvän ruuan kanssa lasillisen hyvää viiniä. Jollekin sopii yksi herkkupäivä viikossa ja muuten terveellisesti eläminen. Mikään tapa ei ole toista parempi. Sillä me ihmiset ollaan erilaisia, se mikä sopii yhdelle ei sovi kaikille.
Olisi hyvä kun jokainen löytäisi sen oma tapansa, kuunnellen omaa kehoaan.

Ja muistatteko kun aikoinaan aina sanoin: olemalla armollinen itselleen.

pus <3

Tänään, tyyni mieli.

Kun joku menestyy jossain, tulee hänestä toisille joko uhka tai mahdollisuus.

Kumpaan tapaan sinä uskot?

Kun joku toinen onnistuu asiassa missä sinäkin haluaisit olla hyvä, ärsyttääkö toisen onnistuminen? Vai motivoiko se pääsemään itsekin samaan?

Minä ajattelen, että jos tuokin on onnistunut ei ole mitään syytä miksi en itse onnistuisi. Saan siis toisten onnistumisista jopa tulta liekkeihini.
Jos hän on onnistunut tuossa, mietin mitä minun pitää tehdä jotta minäkin onnistun? Tarviiko jotain toimintatapaa muuttaa? Miten minustakin voi tulla mestari?

Jos haluaa menestyä, ei pidä pelätä.
Mielestäni se, että joku menestyy ei ole muilta pois.
Jokainen voi olla paras. Jokainen voi olla mestari. Jokainen voi olla menestyjä.

Kun uskoo 100% siihen mitä on tekemässä, se tulee onnistumaan 100% varmemmin kuin jos siihen uskoo vain 60%. Että onnistuu, pitää uskaltaa. Jos heti alussa pelkää epäonnistuvansa ei tule luultavasti onnistumaan.
Menestyminen voi myös pelottaa. Pelottaako se siksi, että menestyksen myötä saatat saada vihaajia kannoillesi? Vai pelottaako se siksi, että mitä jos kaikki romahtaa? Silloin pelkäät epäonnistumista jo ennen kuin yrität onnistumista.

Miksi menestyminen aiheuttaa kateutta?
Usein se johtuu siitä, että ihmiset luulevat etteivät itse pysty johonkin ja sen vuoksi he yrittävät tiputtaa menestyneen radaltaan. Kertoa, että ei tämä tule kestämään.
Et sinäkään voi onnistua jos emme mekään.

Jos haluat jotain, mene ja ota se.
Tee suunnitelma miten etenet. Usko itseesi, usko onnistumiseen.
Inspiroidu muista, unohda katkeruus ja kateus. Motivoidu muista.

Kuinka kova pystyt olemaan tänään?

Rokkaatko täysillä kaiken mihin lähdet vai pienellä liekillä vain osan asioista?

Mieti. Ja mieti mitä näihin kysymyksiin vastaa menestyjä.