Kun puhutaan normaalipainoisesta ihmisestä, henkilöstä jolla ei ole terveydelle haitallista suurta ylipainoa, on painoindeksi mielestäni mittari mikä pitäisi heittää syvälle roskakoriin ja vähän vielä talloa päälle.

Painoindeksi on pelkästään matemaattinen kaava. Siinä henkilön paino jaetaan pituuden neliöllä. Painoindeksi ei ota huomioon mistä henkilön paino koostuu. 165cm pituinen nainen, joka painaa 65kg voi olla fyysisesti aivan eri kunnossa kuin hänen kanssaan täysin saman pituinen ja painoinen nainen.

Teen InBody-mittauksia n.3 kuukauden välein asiakkailleni, sekä muille halukkaille. Olen tehnyt niitä jo muutaman vuoden ja sinä aikana oppinut tämän asian vielä vahvemmin monien esimerkkien kautta.

Annan konkreettisen esimerkin.
On kaksi naista. Neiti C, joka on 165cm pituinen ja painaa 69kg, josta 30kg on lihasmassaa ja 14kg rasvamassaa. Hänen rasvaprosenttinsa on jossain 20% tienoilla. Neiti C treenaa paljon salilla ja hänellä on lihasmassaa hyvin.
On Neiti X, joka on saman pituinen ja painoinen nainen, hänellä on lihasmassaa 18kg ja rasvamassaa 26kg ja hänen rasvaprosenttinsa on yli 30%. Neiti X ei ehdi käymään salilla ja hänen rasvamassa on reilusti suurempi verrattuna Neiti C:hen. Kun heidän molempien pituuden ja painon laittaa BMI-laskukaavaan saadaan silti sama painoindeksi: 25,3 – lievästi ylipainoinen.

Sunnuntaina pidin taas  mittaustapahtuman.
Otin myös itseltäni mitat. Rasvaprosentti oli tippunut, lihasmassa oli kasvanut ja rasvamassa pienentynyt. Paino oli samaa luokkaa mitä se on ollut tässä vuoden ajan. Lukuunottamatta kesän pientä pöhötystä. 😉
Laitan tähän alle vertailun omasta mittauksestani helmikuu – syyskuu.

Mun mielestä tämä on aika hyvä esimerkki myös. Helmikuussa oon painanut vähemmän. Okei, vain 300g vähemmän mutta silti vähemmän. Silti nyt mun koostumus on paremi kuin silloin. Reilussa puolessa vuodessa olen saanut lihasmassaa 1,1kg lisää ja multa on hävinnyt 800g rasvaa. Rasvaprosentti on tippunut yli yhden prosenttiyksikön, mutta silti painoindeksi on nyt suurempi kuin helmikuussa.

Nyt siis 300g painavempana, mutta silti koostumukseltani paremmassa kunnossa olenkin BMI:n mukaan lievästi ylipainoinen. Ja tiedättekö mitä? Olen täysin tyytyväinen tilanteeseen. Mutta jos katsoisinkin sokeasti vain painoindeksiä, saattaisi mieleeni hiipiä ajatus siitä, että olen liian iso. Aika kieroa vai mitä?

Tässä muutaman vuoden sisällä olen itseäni testaillut InBodylla, aina samalla laitteella. Tulokset on siis täysin vertailukelpoiset ja voin katsella kroppani matkaa. 2013 joulun tienoilla olin suurin piirtein samoissa mitoissa koostumuksen osalta kuin nyt. Myös silloin rasvaprosentti oli alle 20 ja paino jossain 67-68kg välillä.
Kun aloitin muutama vuosi sitten elämäntaparemontin, painoin 76kg. Silloin rasvaprosenttini oli reilusti yli 30% ja rasvamassaa yli12kg enemmän kuin nyt. Jos olisin tuijottanut vain vaakaa, voisin ajatella, että kolmessa vuodessa tiputtamani n.7-8kg on aika vähän. Mutta kun tuijotankin kehonkoostumusta huomaan suurta muutosta.

Jos pelkästään kuvien perusteella lähtisin arvioimaan, voisin sanoa vuoden 2009 ja tämän hetken välillä olevan vain n.10kg. Mutta sepä tässä mulla onkin pointtina, että se KOOSTUMUS on tärkein. Ei PAINOINDEKSI eikä todellakaan aina se PAINO.

Vai mitäs te olette mieltä siellä ruudun toisella puolen?
Luotatteko te BMI:n sanomaan? Tai tuijotatteko vain vaakaa? Vai onko peili ja kehonkoostumus parhaita mittareita myös teillä?

Pus! <3

Mun hoodit. Mun kotikulmat. Mun seudut.

Olen paljasjalkainen stadilainen. Myös vanhempani on syntyneet Helsingissä ja asuneet ikänsä, myös isovanhemmistani kolme on paljajalkaisia. Joten olen myös kolmannen polven paljasjalkainen.

Jostain syystä mun veikataan usein olevan kotoisin jostain muualta kuin Helsingistä. Eloisan ja sosiaalisen luonteen vuoksi ajatellaan edelleen, että se ei ole stadilaista. Että ne lepposimmat tulee landelta ja stadissa asustaa vaan nokkavat. 😉 Mutta tämä on mielestäni jo hyvin kulunut uskomus, joten kerronpa teille omat hoodini.

Olen syntynyt Töölössä. Naistenklinikalla olen ensimmäiset päivänsäteet nähnyt ja sieltä minut on kiisattu kotiimme Museokadulle. Museokadulla asuin elämäni ensimmäiset neljä vuotta.

Veljen kanssa kävelyllä. 🙂

Äitin kanssa rapussa.

Isän kanssa jossain lähihoodeilla.

Töölöstä muutimme Käpylään. Sampsantie 50 oli kotimme seuraavat 11 vuotta.
Käpylä on minulle todella rakas paikka ja koen olevani onnekas, että olen saanut siellä viettää lapsuuteni. Sanon monesti, että Käpylässä asuu kaikki pääkaupunkiseudun Vihreät. 😉 Käpylä on pieni yhteisö, siellä kaikki tuntevat toisensa ja naapurit on kavereita. Sanoisin, että osa omaa luonnettani on peräisin Käpylästä. Siellä asuivat myös äitini vanhemmat, jossa vietimmekin monia ihania hetkiä lapsuudessa.

Mummon nurkilla Peltolantiellä.

Mun huoneessa ystäväni Sarin kanssa.

Virpojanoidat Jenny ja Monna.

Ekoja pianoläksyjä mummolassa opettelemassa.

Käpylästä muutimme Katajanokalle. Muistaakseni vuonna -95. Laivastokatu 6 oli uusi osoitteemme ja Katajanokka oli mahtava. Meri vieressä, keskusta lähellä. Katajanokalle muutettaessamme minä sain ison huoneen, meillä oli monenmoista neliötä ja vaatehuoneet ja kaikki. 😀 Tällöin veljeni muutti ensimmäiseen omaan asuntoon Käpylään.

Jouluaattona Laivastokadulla.

Kotimme keittiössä.

Katajanokalla asuimme vain pari vuotta, josta muutimme Herttoniemenrantaan. Laivalahdekaari oli seuraava osoitteemme.
Hertsikassa asuimme juuri valmistuneessa talossa ja koko Herttoniemenranta oli vasta aluillaan.

Hertsikan rannassa mummun ja veljen kanssa.

Veljeni kattaustaidonnäyte. 🙂

Herttoniemestä muutin ensimmäiseen omaan asuntoon. Pikkuhuopalahteen kahden ystäväni kanssa. Tilkankadulla tuli asuttua muutama vuosi ja ne oli kyllä sellaista bailausta, että oksat pois. 😀 Koko ajan oli käynnissä joko etkot tai jatkot.

Pikkuhuopalahdesta muutin silloisen poikaystäväni Laurin kanssa Fleminginkadulle Kallioon. Täältä suhteemme päätyttyä muutin taas rakkaan ystäväni Katrin kanssa kimppakämppään Etelä-Haagaan. Jos Pikkkuhuopalahdessa oli etkoja ja jatkoja, oli tässä osoitteessa niitä ainakin saman verran. 😉 Elettiin tuolloin Kapan kanssa villejä sinkkuaikoja.. 😉 😀

Haagasta päädyin sitten muuttamaan ekan kerran oikeasti yksin. Palasin takaisin Käpylään. Käpylässä asuin parissa eri osoitteessa, ensin äitini asunnossa ”vuokralaisena” ja sitten ostin ensimmäisen oman asuntoni Koskelantieltä.

Äidin vuokralaisena

Oli parit bileet..

Ja bileet..

Veljeni kanssa Koskelantiellä.

Oma partsi, oma asunto.

Oma yksiöni. 🙂

Koskelantiellä asuessani tapasin Tuukan. 🙂 Asuimme ensin muutaman kuukauden yhdessä tuolla yksiössäni, mutta sitten muutimme vuokralle Kallioon. Vaasankadulle.
Kalliossa asusteltiin vajaa pari vuotta ja sitten ostimme oman asunnon Oulunkylästä. Hirsipadontie 7 oli seuraava osoitteemme.

Hirsipadontien olkkarissa.

Mun 30-vee synttärit! 😉

Hirsarin olkkari

Ja tämäkin olkkarista.. 🙂

Hirsarilla, kuten me aina puhutaan – asuttiin pari vuotta. Sieltä suuntasimme tiemme kohti Haagaa, Poutuntielle. Poutuntieltä saimme asumisoikeusasunnon ja joulukuussa 2011 valmistui talo, johon muutimme.
Poutuntie oli ihana paikka asua. Tykättiin todella paljon niin naapureista, ympäristöstä kuin itse asunnostakin. Sinne liittyy paljon hyviä muistoja. 🙂

Anna ja minä <3

Into piukassa uuden auton vieressä.

Poutuntien piha.

Olkkari ja ystäviä. <3

Gere parvekkeella.

Pimun ekat hetket.

Synttärijuhlat

Tuukka, Hanna ja Jaana <3

Poutuntieltä muutimme tänä keväänä Töölöön. Takaisin siis synnyinseuduilleni. 🙂 Täällä ollaan tykätty asua ihan hurjasti!

Täällä me asustellaan meiän lavasohvan kanssa ja nautitaan elämästä! 🙂
Montako kertaa te ootte muuttaneet?