Tiedättekö, mä olen ihan hirveän otettu ja iloinen.

Eilen aamusta sanoin Tuukalle, että mitenköhän ihmeessä mun instagram-seuraajat lisääntyy nyt monella kymmennellä ihan parissa tunnissa. En ollut huomannut, että kukaan olisi tägännyt mua mihinkään kuvaan.

Meni pari tuntia ja ystäväni Heidi laittoi mulle inboxiin viestiä; ”Monna, kai huomasit tän?”

”Nämä Instagramia käyttävät timmit mimmit saavat kenet tahansa harkitsemaan lenkkareiden jalkaan kiskomista. Lihakset eivät kasva ilman kovaa treeniä, ja nämä naiset ovat siitä oivia esimerkkejä.”

Sieltä mä löysin itseni Voicen nettisivuilta listattuna yhdeksän huikean ja inspiroivan naisen seurasta. Vetipä kyllä ihan hiljaiseksi tämän flikan hetkeksi. Heidi sanoi mulle, että Monna kamoon sähän niiiiin kuulut tohon listaukseen.

Mutta silti. Kyllä se tämän naisen polla meinaa aina vähän heittää kuperkeikkaa tällaisista jutuista. En tiedä olenko ihan hölmö ja tällaisten juttujen pitäisi olla ihan itsestään selviä hommia parin vuoden bloggailun jälkeen, mutta ei ne mulle ole. Ne on mulle kunniajuttu ja on se sitten yks ihminen tai kymmenpäinen raati, joka joskus mut jossain muistaa – on se yhtä hieno juttu joka kerta. Että voihan pylly sentään!! 😀 😀

Linkki juttuun tässä.

***
Välissä tällainen hupaisa video mun ja Tuukan skabasta, että kumpi pääsee nopeammin tuon häkkelin yläpuolelle. 😀

***

No sitten toinen pyllyjuttu. Se on ihan tosissaan sellainen pyllyjuttujen pyllyjuttu.

Moneen otteeseen oon törmännyt blogeissa siihen, että ihmetellään belfieitä.
Että se on noloa ja paheksuttavaa ja sitä sun tätä.
Mä olin jossain vaiheessa vähän samaa mieltä, kunnes muutin mieleni. 😀

Mun mielestä sellainen ylenpalttinen perseen kuvaaminen pitsistringit jalassa on ehkä hieman mautonta, mutta toisaalta jos jollain on äärimmäisen hyvä perberi – niin mikäs siinä. Kyllä pyllyt on kauniita. Ja maailma muuttuu.
Ennen ei olisi tullut mieleenkään laittaa jotain bikinikuvia lomalta muiden nähtäville. Vaikka kuinka olisi ollut kroppaa sellaiseen.  Sehän olisi ollut ihan sopimatonta. Hyi sentään.
Nykyään kuitenkin biksukuvia ja uikkarikuvia näkyy paljonkin netissä; Facebookissa, Instagramissa, blogeissa ja siinä uudessa hullutuksessa Snapchatissa.. 😉

Jos muutama vuosi sitten joku olisi laittanut itsestään hauispullistelu-kuvan Facebookkiin ja kirjoittanut alle, että aiai mitkä domsit tuli salilla.. Sille kuvalle olisi naurettu ja se kaveri olisi poistettu FB-ystävälistalta välittömästi.
Nyt näitä kuvia peukutetaan ja niistä saadaan motivaatiota.

Mikäs siinä pyöreässä ja treenatussa pepussa sitten niin ärsyttää? Ja pitääkö sitä nyt sitten ihan miettimällä ruveta miettimään, että jos seison näin niin näkyykö mun pylly vai ei? Mitä jos haluan kuvan mun selästä? Saakeli, sittenhän näkyy perse samalla. Ellen halua rajata sitä tiukasti juuri pepun yläpuolelta, ettei kukaan saa hernettä nenäänsä.

Oon kirjoittanut aiemminkin siitä kuinka peput on nyt pop. Ja miksei olisi? Onhan kiva pyöreä peppu tosi kiva. Mutta ei sen pidä jokaisella olla iso tai joidenkin tiettyjen mittasuhteiden puitteissa.
Perkules sentään, peppu mikä peppu. Jos joku haluaa näyttää peppua kuvissa niin näyttäköön. Ja jos jollekulle se on ihan kamala juttu ja sietämätöntä ja epäsopivaa, niin älkää sitten katselko niitä kuvia. 😀 Ihan tosissaan kuitenkin haluaisin sanoa, että eihän kyseessä ole KUIN PEPPU!!!

Mä ainakin tulen tulevaisuudessakin silloin tällöin edelleen näyttämään kankun puolikasta jos toista treenihousujen alla, niin blogissa kuiin instagramissakin. Enkä todellakaan siksi, että ne keräisi tykkäyksiä. Vaan siksi, että mä tykkään mun pienestä pyllystäni. 😀 Haha!

Että voihan pylly vaan kaikille! Jos mä jotain olen tässä elämässä oppinut niin sen, että jos ottaa vähän löysemmin rantein asiat jotka eivät ole niin kamalan vakavia – niin elämä on kauheesti paljon kivempaa.

Kaikella rakkaudella,
Monna

Pus <3

Kävin puolitoista viikkoa sitten laitattamassa varpaankynnet kesäkuosiin Bio Sculpture Helsingin salongissa Lönnrotinkadulla. Sain super ihanat geelilakkaukset kynsiin ja samalla luin erittäin mielenkiintoisen artikkelin.

Siinä kun istuin hoidettavana luin Anna-lehdestä Eveliina Lauhion juttua kesälomamoodista.
Monesti (myös itse) lomaa tulee odotettua ihan törkeän paljon ja ekasta lomapäivästä asti oikein odottaa sitä lomafiilistä. Lomaan lataa myös paljon toiveita ja odotuksia.

Kun koko vuoden tekee töitä tukka putkella stressitasojen koko ajan kasvaessa, voi loman ekat päivät ja jopa viikot mennä toipuessa. Kun lomalle lähtee stressimörön pitäessä pääkopasta vielä kovaa kiinni, voi olla tosi vaikeeta päästä siihen lomamoodiin ja fiilikseen. Siksipä tämä lukemani artikkeli kolahti mulle aika kovaa. Tunnistin itseni monesta kohtaa.
Laitan tähän alle suoria otteita artikkelista.

1. ”Kehon ylikierrokset purkautuvat tyypillisesti ärtyneisyytenä, jännityksenä, levottomuutena, ahdistuksena ja keskittymiskyvyn puutteena.”
Kun nyt mietin mun viimeistä paria viikkoa tai jopa reilua kuukautta ennen lomaa, tunnistan täysin itseni tuosta. Olin lyhytpinnainen, en jaksanut keskittyä mihinkään ja moni asia tuntui ahdistavalta.

2. ”Tutkimusten mukaan unohtelu liittyy erityisesti pitkään jatkuneeseen stressiin. Tyypillinen oire on lähimuistin pätkiminen, jolloin ihminen unohtelee sovittuja asioita. Syynä on aivokapasiteetin kuormitus, koska muistettavia asioita on yksinkertaisesti liikaa.”
Tähän voisin sanoa, että been there, done that.
Mulla on oikeastaan koko elämä aika pitkälti kalenterin varassa. Säännöllisiä työaikoja ei ole, joten on ihan mahdotonta muistaa milloin tapaan kenetkin asiakkaan ja koska on mikäkin treeniryhmä. Myös vapaa-ajalle sovitut ystävien tapaamiset mun on merkattava kalenteriin. Sillä nekin meinaa unohtua, varsinkin kiireisimpinä työviikkoina.

3. ”Stressi häiritsee myös monin tavoin unta. Nukahtamisvaikeudet ja heräily aamuyöllä kertoo kerhon ylikierroksista. Univaikeudet näkyvät päivällä jatkuvana väsymyksenä ja vaikeutena tarttua töihin.”
Mä olen aina ollut hyvä nukkumaan, oon sitä edelleen. Nukahtaminen on helppoa. Ja yleensä nukun minimissään sen 8h ja sitten heräilen aamusta virkeänä. Ennen lomaa kuitenkin heräilin aamuyöllä ja mietin, että josko nyt jo heräisin niin ehtisin tekemään sen ja tuon ja tämän jutun tänään. Kuitenkin se väsymys teki tenät, en meinannut jaksaa tarttua normitöihinkään.

4. ”Monet fyysiset vaivat voivat johtua pelkästään stressistä. Oireina voi olla mm. sydämentykytystä, päänsärkyä, huimausta, verenpaineen nousua, pahoinvointia, hikoilua, tiheentynyttä virtsaamisen tarvetta ja selkäkipuja.”
Mulla on tainnut olla noita kaikkia. Tai ei ehkä verenpaineen nousua. Tai no en tiedä, koska ei ole mittaria kotona. Mutta huimausta, hikoilua ja pahoinvointia – ne ainakin tunnistan. Aika hurjaa oikeasti..

Jos sitä jotenkin osaisi lähteä lomalle niin, että saisi jo vaikka pari päivää aiemmin laskettua vähän niitä stressitasoja. Aloittaisi sellaisen hitaan laskeutumisen lomamoodiin. 🙂
Vai mitä ootte mieltä? Tunnistatteko itseänne näistä stressimörön oireista?

Mulla on vielä 1,5 viikkoa lomaa jäljellä ja nyt tiedän ettei stressitasot ehdi siihen mennessä nousta ja saan lomamoodin heti päälle. 😀 Koska jo ensi viikolla lähdetään reissaamaan Itä-Suomeen mökkihömmiin.
Itseäni helpottaa stressin vähentämiseen aika paljon somen ja tietokoneen käytön vähentäminen.

***

Tuli muuten ihanat kynnet. Ja tuo geelilakkaus on ihan paras kesävarpaille. Nyt puolitoista viikkoa hoidon jälkeen kynnet näyttää edelleen siltä kun olisin ne eilen lakannut. 🙂
Suosittelen!! <3 Kiitos Bio Sculpture Helsinki ihanasta hoidosta ja kauniista kynsistä!

***

Ihanan rentoa maanantaipäivää ja vähemmän stressimörköilyä! 🙂