Hah! 😀

Onneksi on viisaita ystäviä, jotka kertoo hyviä ideoita.
Siitäpä tämän postauksen sisältö, ystävä sanoi; ”Kirjoita Monna taas jostain sun päivästä, sillai ainakin ylimalkaisesti. Niitä on niin kiva lukea. Eikä sun tartte kertoa mitään henkilökohtaista, mutta laita ainakin kuvia mitä oot tehny.” 🙂 Ystävä, joka luki teiniangsti-postaukseni aiheesta mitä mulle kuuluu. Ystävä, joka tietää myös ihan oikeasti mitä mulle kuuluu. <3

Ystävä, joka tietää myös sen, että:

Kävin torstaina kampaajalla mun vakkarikampaajalla Lauralla Kurvi Hair Premieressä. Kävin taas hiukan vaaletamassa hiusteni sävyä ja saamassa siihen lisää persikkaisuutta. Mun haave on saada tässä kuukauden parin sisällä sellainen ihanan vaalea persikkapää. 🙂

Vietin erinäisten koirien kanssa aikaa. Samalla näin myös rakasta ystävääni Annukkaa. Pussailin koiria ja rapsuttelin, niin omia kuin Annukankin. Koiria siis. 😀

Treenasin yläkroppaa ja alakroppaa. Tein myös ihan pirun hyvän pepputreenin, syke oli korvissa ja lihakset huus hoosiannaa. Kiitos. Nam.

Söin aamiaista kahden aivan älyttömän ihanan ystäväni Ainon ja Marissan kanssa. Oltiin taas Cafe Mayassa ja voin kyllä aivan vilpittömästi kertoa, siellä on yksi parhaimmista aamiaisbrunsseista ikinä!! Ja sen lisäks ihana palvelu. (ja tää ei oo mikään maksettu kehu 😉 ) Että kiitos vaan Johannes vinkistä, jos tätä nyt luet niin välittyköön kiitos tätä kautta. 🙂

Aamiaisen jälkeen lupasin toimia urheilukuvaajana. 😀 Marissalla oli alkamassa ensimmäinen juoksutreeni Tuukan valmennuksessa. Josta enemmän voitte lukea Tuukan blogista.

Ja kyllä toi Marissakin vähän rauhottu treenin aikana.. 😉 😀

Sitten jätin Tuukan ja Marissan kahden treenailemaan ja lähdin kohti R-Kioskia ostamaan Spotify-lahjakorttia itselleni. <3

Olen ehtinyt tehdä myös töitä mm. huikean Marielan kanssa, sekä suunnitella ja läpikäydä huomista mahtavaa Mielipäivää Kaisankodilla. <3

Nyt menen nukkumaan ja näkemään kauniita unia.
Huomenna aamusta herätys on kuuden maissa ja tie käy kohti mindfulness-päivää ja itsensä rakastamista. Oih! <3
puspuspus

”No mitäs Monna? Tai no oikeastaan kyllähän mä tiedän mitä sulle kuuluu ja mitä sä teet. Mä seuraan sun elämää. Hehe..”

Oikeastiko? Tiedätkö mitä mulle kuuluu? Tiedätkö onko mulla huolia? Vai onko kaikki hyvin? Vai tiedätkö vain milloin käyn treenaamassa, mitä tehtiin Tuukan kanssa päivälliseksi ja mitä Pimulle ja Gerelle kuuluu?

***

Istuttiin eilen kahvilla muutaman ystävän kanssa, jotka myös kirjoittavat blogeja. Mietittiin tätä kysymystä ja tokaisua. Jonka kaikki meistä oli joskus kuullut, useampaan otteeseen. Että kun tapaa jonkun pitkästä aikaa, hän jo ”tietää” mitä meille blogaajille kuuluu. Se on aika kamalaa.

Yksi ystävästäni eilen sanoi, että hän on ajatellut josko rajaisi ihan kaiken vapaa-ajan pois blogista. Että siitä tulisi vain asiapitoinen. Reseptejä ja treenivinkkejä. Ei mitään muuta. Ei kuvia lapsista, koirista, kissoista, kodista. Että kun se mitä blogiin kirjoittaa on niin vaikea rajata, niin josko jättäisi pois vaan sen kaiken muun kuin asiatekstit. Minäkin olen ajatellut samaa.

Kun kuulin ensimmäistä kertaa lauseen ”mä seuraan sun elämää”, musta tuntui etten saa henkeä. Oikeasti.
Herramunjee, enhän mä kirjoita tänne mun elämästäni kaikkea. Okei, te tiedätte kuka mä olen, että mä olen naimisissa Tuukan kanssa ja että meille on kaksi koiraa Pimu ja Gere. Joista toinen on opaskoiranpentu ja ehkä tuleva opaskoira. Jos kasvaa aikuiseksi. Te tiedätte, että mulla on rakas veli Jussi ja rakas äiti Taina. Ja te tiedätte, että mun rakas isäni on poismennyt. Te tiedätte, että mä luen mun perheeseeni myös rakkaat appivanhempani Matin ja Paulan, sekä tätini Leenan ja hänen tyttärensä, serkkuni Minnin. Te tiedätte, että mä tykkään käydä aamupalalla ja lounaalla ystävien kanssa. Että mä olen ystäväystynyt blogaamisen kautta moniin aivan ihaniin ihmisiin, joista on tullut mulle rakkaita ystäviä. Te tiedätte, että mä rakastan tanssimista ja että mä harjoittelen kovasti päälläseisomista ja käsilläseisomista. Te tiedätte, että mä treenaan tanssin lisäksi kuntosalilla ja en oikeastaan välitä yhtään juoksemisesta. Te tiedätte, että mä oon herkkuperse ja voisin syödä aina irtokarkkeja jos ne ei olis niin epäterveellisiä. Te myös tiedätte, että oon ihastunut raakasuklaaseen. Te tiedätte, että mä olen henkeen ja vereen tasa-arvon kannattaja.

***

Mutta tiedättekö te monelta mä menen iltaisin nukkumaan? Onko mulla univaikeuksia vai sammunko kuin saunalyhty? Entä tiedättekö te miten hoidan raha-asiani? Maksanko laskut aina viisi päivää ennen eräpäivää vai maksanko aina myöhässä? Tiedättekö te riidelläänkö me Tuukan kanssa? Vai ollaanko sellainen pariskunta, joka ei oikeastaan riitele? Tiedättekö mistä asioista hermostun? Vai hermostunko ikinä? Nauranko vain aina? Tiedättekö te mitä mietin iltaisin ennen kuin nukahdan? Onko mulla huolia? Jotain kamalaa tapahtunut? Vai nukahdanko hymyillen ja nukun ruususen unta? Tiedättekö miksi meillä ei ole lapsia? Halutaanko me lapsia? Voidaanko me saada lapsia? Tiedättekö oonko mä kova siivoamaan? Vai oonko mä sellainen, joka työntää kaappeihin vaan piiloon kaiken roinan? Tiedättekö kumpi meillä täyttää astianpesukonetta enemmän, minä vai Tuukka? Entä imuroi?

***

Tämä kirjoitus ei missään tapauksessa ole syytös ketään kohtaan. En halua haukkua tai jotenkin lytistää teitä lukijoita tämän kautta. En missään nimessä. Tämä on kirjoitus siitä miltä musta tuntuu. Ja monesta julkisesti blogia kirjoittavasta ihmisestä. Itsehän me blogaajat ollaan tähän soppaan ryhdytty. En hae tällä kirjoituksella mitään hyväksyntää tai toisaalta sättimistä, kirjoitan vain puhtaasti omasta fiiliksestäni.

Jos haluaisin, että mun elämääni seurataan oikeasti. Ja että mun asioista tiedettäisiin kaikki. Ja että mitä mulle kuuluu. Hakisin johonkin tositv-ohjelmaan, jossa elämääni voisi seurata tunti tunnilta ja minuutti minuutilta. Mutta haluan rajata. Haluan itse päättää mitä teille kirjoitan ja kerron. Koko ajan enemmän ja enemmän musta tuntuu, että haluan rajata. Ehkä juuri nämä lausahdukset, että ”mä tiedän mitä sulle kuuluu” ja ”mä seuraan sun elämää” on niitä lausahduksia, jotka on saanut mut haluamaan tiukempaa rajanvetoa.

Tiedän silti, että haluan jakaa teille ihania kokemiani asioita. En pysty muuttamaan blogiani vain asiapitoiseksi, eikä tarvitsekaan. Mutta välillä se on käynyt mielessä. Kuitenkin nautin ja tunnen niin paljon riemua ja iloa monista asioista, että en pysty pitämään niitä sisälläni. Siksipä jaan ne teille, jotta ehkä teistäkin joku voisi joskus kokea samaa fiilistä tai saada ideaa ja inspiraatiota tekemiseen.

Päätän tämän kirjoituksen erään lukijan kommentin loppuosaan, joka sai mut hymyilemään:

”Samalla arvostan myös sitä, että blogissasi ei tarvitse tuoda liikaa kaikkia henkilökohtaisuuksia esille, kun sisältö on jo tällaisenaan hyvin rikasta.”

Tämä on se linja millä haluan jatkaa. <3

Mukavaa loppiaista kaikille!

Tiesittekö, että mulla on tänäänkin työpäivä? Ja että mä istun yökkäri päällä tässä tietokoneen ääressä nyt? Ja että mietin, koskakohan mun pitää lähteä ulos Geren kanssa ja kannattaako mun ottaa Pimu mukaan kun se vaan tärisee siellä?