Tänä kesänä mietittiin, että minkälaisia oli lomat ennen. Silloin, kun ei ollut vielä koiria tai Emmaa. Mitä me silloin tehtiin ja miten saatiin aika kulumaan päivisin? Kun nyt ajattelee tätä kesää, tuntuu kuin kuukaus ois menny yhdessä hujauksessa ja jokainen lomapäivä meni älyttömällä vauhdilla.

Loma ennen

Kun saavuttiin Tuukan kanssa lomakohteeseen meillä ei ollut mitään muuta kun aikaa. Päivät kului usein niin, että aamulla herättiin n.kasin aikoihin, käytiin tekemässä treeni ja sitten aamupalalle. Hetki ehkä auringossa köllöttelyä ja sitten lomakohteeseen tutustumista kävellen tai pyöräillen. Iltapäivällä hotellille takaisin ja päiväunet! Päikkäreiden jälkeen jotain aivan rentoa oleskelua ja möllöttelyä ja sitten illalliselle johonkin ravintolaan.

Kun lomailtiin vaan kahdestaan, oli lomat rehellisesti sanottuna huolettomampia. Eihän sitä oikeasti tarvinut huolehtia mistään muusta kuin siitä, että saa välillä mahaan murkinaa ja nukuttua ihanat kymmenen tunnin yöunet plus ne päikkärit. Lomalla tuli usein myös sellainen tylsistymisen tunne, että mitäs nyt tekis. Kun ei enää jaksanut vaan maata aurinkotuolissa tai kahden tunnin päikkäreiden jälkeen hotellin pehmeässä sängyssä.

Loma nyt

Kun nyt saavuttiin lomakohteeseen oli Gerellä ja Pimulla kamala pissahätä ja Emmalla kova nälkä. Äkkiä piti pystyttää leiri ja hoitaa lapsukaisten tarpeet. Kun aamulla herättiin n.klo 07.00 toinen lähti koirien kanssa lenkille ja toinen jäi tekemään aamupalaa. Yö oli nukuttu vähän niin ja näin, eikä päikkäreiden mahdollisuutta tullut – koska Emma ei lomalla niitä halunnut nukkua.

Aamupalan jälkeen lomakohteeseen tutustumista, niissä rajoin mitä Emma jaksoi kävellä tai olla sylissä. Kovin pitkää aikaa ei kohteeseen voinut tutustua, koska koirat piti mennä viemään lenkille. Illalla klo 20.00 aikoihin kun kaikki lapset simahtivat, istuttiin Tuukan kanssa tukka tötteröllä ja huokaistiin. Noin klo 21 kömmittiin myös itse sänkyyn. Lomalla ei todella ehtinyt tulla sitä fiilistä, että onpa nyt tylsää – mitähän sitä tekisi.

_________

😀 😀 😀 😀 Mutta miten paljon uusia elämyksiä yhdessä koetaan nyt, miten ihana on nähdä kun Emma on innoissaan lähes kaikesta – kun kaikki tekeminen ja kokeminen on uutta. Miten ihana on, kun Gere ja Pimukin on mukana kaikessa mihin koiria saa mukaan ottaa. Nyt lomalta kotiin palaaminen tuntui ehkä vähän enemmän luksukselta kuin aiemmin, mutta on lomailu jollain tapaa rikkaampaa nyt kun ennen.

Ootetaan jo kovasti lokakuuta, kun lähdetään Tuukka, minä ja Emma sinne Välimeren risteilylle!! Miten paljon siellä onkaan koettavaa ja näettävää, yhdessä! <3 Vaikka joskus tekis mieli lähteä ihan kahdestaan vaikka pidennetylle viikonloppulomalle, niin kyllä nää perhelomat on ihania. Mun mielestä on ihana, että tehdään yhdessä matkoja kotimaassa tai ulkomailla, että Emma pääsee kokemaan ja näkemään juttuja jo pienestä pitäen.

On lomat tottakai aika erilaisia nyt kuin ennen, mutta en mä silti mitään vaihtais pois. Muutamien vuosien päästä me naureskellaan näille häsellyspäiville ja mietitään miten pieni Emma olikaan silloin ja olipa ihana kun Gere ja Pimukin oli läähättämässä mukana. 😀

***

Mikä matkustustyyli on teille kivoin? 

Monesti nostetaan esiin ne huonot kommentit ja viestit. Ne kaikkein ala-arvoisimmat älynväläykset anonyymeiltä seuraajilta. Niin mäkin oon monesti tehnyt. Ne kaikkein kamalimmat ja jopa satuttavat kommentit tuntuu välillä niin järjettömiltä, että tuntuu kuin ois pakko jakaa ne julkisesti. Tuntuu, että sillä jotenkin sais tukea siihen omaan ajatukseen siitä, miten sekopäisiä ja negatiivisia jotkut seuraajat on.

Mä kuitenkin jossain vaiheessa lopetin niiden nostamisen esiin. Tulin siihen tulokseen, että ne sellaiset kommentit ei ansaitse auringonvaloa yhtään enempää. 😉 Kun vuos sitten otin itselleni ulkopuolisen kommenttien moderoijan, en itse nähnyt edes niitä kaikkein älyttömämpiä kommentteja. Hyvä niin. Pyysin myös moderoijalta ettei hän julkaisisi niitä kaikkein negatiivisimpia, eikä niitä joissa mua tai mun perhettä haukutaan. Päätin, että mä en halua mun blogin kommenttiboksissa olevan niitä.

Mä oon aina sanonut, että mä kerään puoleeni niitä negailijoita ja ilkeilijöitä. Mua edelleen se ihmetyttää aika ajoin. Tiedän toki, että mun tyyli kirjoittaa asioista on suora ja rehellinen, se voi aiheuttaa vastareaktioita. Mutta ne ihmiset, jotka mut tuntee, tietää etten tahdo pahaa kellekään. Että sopu on aina ensisijainen asia. Että mä rakastan jakaa iloa ja hyvää. Sen vuoksi haluankin nyt tässä postauksessa keskittyä hyvään (tämän alkusepostuksen jälkeen 😉 ).

Saan instagramin directiin tosi paljon viestejä. Päivittäin tulee kymmeniä, yritän aina kaikkiin vastata. Oon tosi kiitollinen siitä, että ihmiset haluaa lähettää mulle viestejä. Koen, että mun jutut herättää 95% seuraajille hyvää, iloa, tsemppiä, naurua, motivaatiota. Saan lähes päivittäin viestejä, joissa sanotaan about näin: ”on ihana seurata sun juttuja somessa, sun aitous ja ilo tarttuu ja Emman videot tuo hymyn huulille”. Jokainen tällainen viesti tuntuu ihan todella hyvältä, nää viestit muistuttaa mua siitä kuinka ihana on tehdä tätä mitä teen.

Kysyin kahdelta seuraajaltani erityislupaa julkaista heidän kommenttinsa postauksessa. Halusin nostaa nää kaks viestiä esiin, koska ne on esimerkkejä just niistä ihanista viesteistä ja kommenteista joita saan. Tällaiset viestit on vaan kertakaikkiaan niin ihania ja tällaisia lukiessani mulla nousee suupielet korviin ja tuntuu lämpimältä sydämessä.

Siis minähän olen sitä mieltä, että paras elämä alkaa vasta viisikymppisenä. Mutta kun olet näköjään mua 10 vuotta vanhempi (mitä en olis uskonut, oletin jotain 32 maksimissaan) niin eipä mua haittaa vanheta kymmentä vuotta, kun sinä oot niin kaunis, nuorekas ja hyvin säilynyt. Toivon itelleni samaa kohtaloa! 😉

Tää ensimmäinen viesti oli ihana mm. sen vuoksi, että on jotenkin hienoa olla mukana somessa vaikuttamassa 37-vuotiaana. Omalla tekemiselläni voin ehkä vähän vaikuttaa siihen, että täällä somessa voi ja saa toimia minkä ikäiset vain. 🙂 On se tietysti myös ihana kuulla kehuja omasta ulkonäöstä. 😉

Ihan mielettömän hienot leikkitaidot Emmalla ikäisekseen! Leikkii niin hienosti jo roolileikkiä. Siis wau! 
Oon päiväkodissa töissä ja oon niin harmissani, kun tänä päivänä lapsilta häviää leikkitaidot. Musta on ihana kattoo miten ihanasti puuhaatte Emman kanssa; metsäretkiä, ulkoilua ja sitä normia yhdessäoloa, mikä tänä päivänä perheiltä monesti unohtuu. Ootte ihana perhe ja kasvatatte Emmaa ihanasti. Olkaa ylpeitä Tuukan kanssa.

Tää toinen viesti taasen oli ihana monella tapaa. Ensinnäkin mun mielestä on tosi kiva kuulla asioita Emman kehityksestä joltain sellaiselta henkilöltä, jolla on kokemuksesta lapsista ihan ammattinsa puolesta. Mun on vaikea tietää onko Emman kehitys missäkin asiassa millä tolalla, kun ei oo vertailukappaletta. 😉 Toisekseen tällaiset kommentit, jossa puhutaan hyvää mun tai meidän vanhemmuudesta on ihania. Silloin Emman ollessa pieni sain niin paljon kuraa niskaan ihan kaikesta vanhemmuuteen liittyvästä ja se satutti ihan kamalasti. Sen vuoksi tällaiset kommentit tuntuu erityisen hyvältä. 🙂

Muutenkin mun mielestä ihmiset kehuu toisiaan vähän turhan vähän. Jokainen tykkää kuulla kehuja! Sen ei tarvi olla edes mitään suurta, mutta pienikin kaunis sana ulkonäöstä, luonteesta, jostain tekemisestä tms. tuntuu varmasti jokaisesta hyvältä. Sitähän sanotaan aina, että pitäis muistaa kehua itseään ja katsoa peiliin joka aamu tai ilta ja sanoa jotain hyvää itsestään. Mutta ei se pahaa tee, jos niin tekee ystävälle tai perheenjäsenelle. Tai vaikka työkaverille.

Mitä jos seuraavan kerran, kun näät sun ystävällä, työkaverilla tai perheenjäsenellä jotain kaunista yllä, sanoisit sen hänelle? Tai jos hän näyttää erityisen kauniilta juuri sinä päivänä, kertoisit sen hänelle? Tai jos hän on tehnyt jonkun saavutuksen urallaan tai opinnoissaan, kehuisit häntä? 

Oon sanonut tän ennenkin, mutta se on edelleen fakta: ilo lisää iloa ja hyvä lisää hyvää. 

***

Aurinkoista viikon alkua kaikille!