Reilu viikko ollaan paineltu nyt BestCaravanin asuntoautolla pitkin poikin Ruotsia ja vähän Suomeakin jo. Mitkä on fiilikset tällä hetkellä karavaanarireissusta?

Uppsalassa yövyttiin ensimmäiset kolme yötä. Siellä alunperin oli tarkoitus olla vaan yksi yö ja jatkaa eteenpäin. Tuumattiin sitten kuitenkin, että ollaan kaks yötä, jotta saadaan yks lepopäivä siihen heti kärkeen. Leirintäalue oli niin mukava ja Uppsala kaunis kaupunki, että päätettiin jäädä vielä kolmanneksi yöksi.

Siitä matka jatkui kohti Sundsvallia. Leirintäalue oli vielä huikeampi kuin Uppsalan ja ihan meren rannalla. Aivan ihana paikka. Oltiin sieltäkin varattu ensin vain yks yö, jota loppujen lopuks korotettiin myös kolmeen yöhön. 😀 Sundsvall oli myös tosi kaunis kaupunki.

Sundsvallissa Emma otti ison askeleen ja uskaltautui mereen meiän kanssa. Ei toki vielä kovin syvälle, eikä tarvinnutkaan. Olin niin ylpeä, kun Emma pienen harkinnan jälkeen uskaltautui lipluttelemaan varpaita rantaveteen ja sitten kahlaamaan jo vähän syvemmällekin.

Meillä on ollut ihan älyttömän hyvä tuuri ilmojen kanssa. Oikeastaan missään ei oo satanut ja Ruotsissa oli ihan tosi lämpimät ilmat. Varsinkin Sundsvallissa oli parina päivänä ihan helle. Ollaan oltu aikalailla aamusta iltaan ulkona, koska ei siellä asuntoautossa sisällä oo niin kamalasti tekemistä. Muutenkin on ihana olla paljon ulkona kun siihen on mahdollisuus.

Mä uskon, että aika harva istua tököttää asuntoauton – tai vaunun sisällä leirintäalueilla. Kyllä sitä kaikki puuhaa jotain joko siinä oman auton/vaunun pihalla tai muualla leirintäalueen tai lähimaaston maisemissa. Se on ainakin meille ollut tärkeää. Rehellisesti sanottuna, pinnahan siinä varmaan menis jokaisella jos oltais koko ajan koko perhe koirineen päivineen vaan sisällä ”pienessä” kopissa. 

Sundsvallista meiän oli tarkoitus ajaa Uumajaan ja sieltä Haaparannan lähelle, sitten Suomen puolelle jne.. Mutta me päätettiinkin tehdä suunnitelmiin muutos. Varattiin meille lauttamatka Uumajasta Vaasaan ja oltiin Vaasassa torstaina klo 23.30. Yövyttiin Vaasassa leirintäalue TopCampingissä, joka oli tosi hieno leirintäalue. Vaasasta jatketiin matkaa kohti Viitasaarta, jossa yövyttiin pienen lammen äärellä yksi yö. Sieltä ajeltiin Nurmekseen. Nyt ollaan täällä Nurmeksessa mökillä ainakin ens viikon puoliväliin asti.  🙂

Muutettiin suunnitelmia ihan sen vuoksi, että huomattiin ettei Emma jaksanut istua paikallaan ajomatkoja kovin mielellään. Vaikka pidettiin maksimimatkana 300km / ajopäivä ja pidettiin näitä parin päivän välistoppeja ajamisesta, oli ne muutaman tunnin istumiset autossa Emmalle turhauttavia. Ja sitä kautta meille.. 😉

Päätettiin siis yleisen viihtyvyyden ja lomatunnelman ylläpitämisen vuoksi jättää n.700km lenkki tekemättä ja oikaistiin laivalla yli. Toki se oli pieni ”extrameno” lomabudjettiin, mutta toisaalta bensat ja ainakin viiden yön yöpymiset leirintäalueilla olis loppujen lopuks tehnyt melkein saman summan, kuin lauttamatka.

Nyt meiän ”leirintäalueena” toimii Tuukan vanhempien mökkipiha ja äärimmäisen hyvä niin! 🙂 Emma pääsee touhuamaan mummin ja vaarin kanssa, koirat saa juosta vapaana ja meiän ei tarvi ajaa yhtään kilometria muutamaan päivään. Kotimatkalla yövytään vielä ainakin yhdellä leirintäalueella, sillä täältä Nurmeksesta Espooseen on yli 500km ja sitä matkaa ei yhdessä erässä tehdä. 😉

***

Lue myös meidän reissusta toinen postaus: Karavaanarit!

Mä oon aina ollu mukavuudenhaluinen. Mä oon esimerkiks aina ollut tosi laiska kävelemään yhtään mihinkään. Mielummin julkisilla pari pysäkin väliä tai autolla treenaamaan. 😀

Kuva: Tallink Silja, kuvaaja Andres Teiss

Tosi moni ottaa esim. alkulämmön pyöräilemällä salille tai kiireisessä arjessa hyötykäyttää kaikki mahdolliset kävelymatkat ns. ”treenin nimissä”. Mä oon aina ollu huono sellasessa. Mun mielestä on ihana kulkea autolla paikasta a paikkaan b, tai hypätä junan kyytiin ja körötellä sillä perille asti. Jos juna pysähtyy kauas määränpäästä, niin siitä jatkan ratikalla sitten vielä pari pysäkkiä. 😀

Me oltiin juhannusviikolla Tallinnassa Tallink Siljan järjestämässä päivässä. Me käytiin mm. Tallinnan TV-tornin äärellä kävelemässä 314 metrin korkeudessa. Kivuttiin Viron korkeimman kirkon torniin monta sataa porrasta ja seikkailtiin vielä Piritan seikkailupuistossa puiden välissä kiipeillen. Mun mielestä noi kaikki jutut oli ihan huippuja ja mulle mahtavaa oli se, että kuljetus tapahtui aina paikasta toiseen, ei tarvinnut kävellä välimatkoja.

Onko mukavuudenhaluinen sama kuin laiska? 😀 Mun mielestä ei. Vaikka mä tykkäänkin mennä treenaamaan autolla (jos en mee ihan kodin viereen) tai tykkäänkin hypätä juna-asemalta vielä ratikan kyytiin, niin ei se ehkä tee musta laiskaa? Vai tekeekö? 😀

Minkälaisia hyötyliikkujia te ootte? Vai samanlaisia kun mä? 😉