Mä olen vaaka ja taidan olla aika perinpohjainen sellainen. On jotain kohtia mitä en allekirjoita vaa’an luonneanalyysissä, kuten vaikka pinnallisuus tai vain kalliista asioista pitäminen. 😀 Toki oon myös vähän pinnallinen, mutta enemmän kuitenkin syvällinen. Enkä kyllä oikein omista mitään kovin kallista. 😉

Sanotaan, että parhaimmillaan vaaka on ammateissa, joissa hän pääsee neuvomaan toisia ihmisiä. No, työni personal trainerina on ollut kyllä ihanaa. On ollut ihana saada jakaa tietoa antaa neuvoja asioissa, jotka tekee ihmisille hyvää. Sanotaan myös, että kauneutta rakastava vaaka soveltuu hyvin myös valokuvaajaksi, sisustajaksi, kosmetologiksi, meikkaajaksi, pukusuunnittelijaksi, puutarhasuunnittelijoiksi tai vaikkapa taiteelliseksi muotoilijaksi. Kaikenlainen PR- ja asiakaspalvelutyö sopivat hyvin vaa’alle, samoin kuin supliikkiutta vaativat myyntityöt.

Nythän mä voisin ajatella, että tästä sais jotain vinkkejä tai ideoita tulevaisuuteen?! Mä oon oikeesti miettinyt taas kerran sitäkin vaihtoehtoa, että opiskelisin kampaajaksi tai meikkaajaksi. Mutta sit mietin, onko niillä aloilla jo niin paljon tekijöitä ettei se kannata. Puutarhasuunnittelija, floristi tai joku kukkataiteilija vois olla myös aivan ihana!! Niitäkin oon miettinyt. Toisaalta katoin jo myös valokuvaajan tutkintoa ja nuo PR-hommat tosiaan myös kiinnostaa.

Luonneanalyyseissä lukee, että vaa’an suurin ongelma on päättämättömyys. Vaakaihminen heilahtelee puolelta toiselle eikä osaa nopeasti tehdä lopullista päätöstään. Hyvää tässä on se, ettei hän koskaan tee hätiköityjä päätöksiä. Tää on sellainen asia, jonka allekirjoitan aivan 100%. Tän allekirjoittaa myös Tuukka ja varmaan mun äitikin. 😀 Mä oon todella huono tekemään päätöksiä ja yks syy siihen on mun mielestä se, että tykkään molemmista vaihtoehdoista.

Tasapainoilu, kontaktikyky, diplomaattisuus, elämänmyönteisyys ja kyky nauttia elämästä on vaa’alle ominaisia piirteitä. Vaaka on yhdistävä symboli, joka tuo ihmisiä yhteen. Hänen näköalansa ovat laajat ja hän yhdistää ristiriitaisia näkemyksiä yhteen, silottelee ja sovittaa. Vaaka etsii tasapainoa ja harmoniaa kaikkialta. Näin sanotaan myös. Sekin on totta, mä en tykkää riidoista enkä tykkää konflikteista. Oon pienestä pitäen yrittänyt ja halunnut auttaa ihmisiä sopimaan riitansa.

Mä oon sitä mieltä, että iloa, kauneutta, positiivisuutta, ystävällisyyttä, sopua ja toisten kunnioittamista pitäis olla maailmassa enemmän ja niitä mä haluan jakaa. Vaikka mä oonkin päättämätön monissa asioissa, niin yhdessä asiassa oon aina samaa mieltä: iloa ja ystävällisyyttä muita ihmisiä kohtaan ei voi olla liian paljon. 🙂

Postauksen kaikki vaatteet: Yvette <3

***

Ootteko samanlaisia kuin teidän horoskooppimerkeistä sanotaan? Vai uskotteko lainkaan astrologiaan?

Lue myös: Herkkä, mutta tulinen skorpionityttö Emma!

Lue myös toivepostaus: Mun normi työpäivä!

Ai millainen se on? No, sellaista ei oo. Mulla on jokainen työpäivä erilainen. Mä aloitan työt n.klo 8.15, kun oon vienyt Emman päiväkotiin ja lopetan ne n.klo 15.30, kun lähden hakemaan Emmaa päiväkodista. Päiväkotia meillä on tällä hetkellä ma-to, eli pe-su on vapaapäiviä.

Brändilähettiläänä, sekä mallina toimimista treenivaatemerkki Yvetelle.

”Sulla on aina ihanasti aikaa käydä lounailla ja treenaamassa keskellä päivää.”
”Mitä sä oikein teet päivisin, kun ehdit istumaan kahvilla kaverien kanssa?” 
”Kyllä mullekin tollanen työ kelpais.”

Tällaisia viestejä saan silloin tällöin. Mä ymmärrän, että somen kautta ei mun seuraajat näe kaikkea mitä mä teen. (onneks) Mutta helposti just sen takia tulee välillä vähän katkeriakin viestejä, että onpa sulla nyt rankkaa.. Kokonaisuus ei kuitenkaan näy muille kun mun perheelle. Raotan nyt vähän..

Mä teen mun työpäivät töitä tauotta (kuten moni muukin, on sitten yrittäjä tai palkkatyössä). Mä syön lounaan läppärin ääressä ja mulla on koko ajan ”valmius” päällä esim. blogin suhteen. Kun mä kävelen tuolla iltaisin Emman kanssa puistossa tai teen treenin silloin tällöin, mä mietin aina voisko tästä ottaa kuvan blogiin, mitähän aiheita mä kirjoittaisin ens viikolla jne. Vapaa-aikanakin on työ mielessä.

Ilmaisia asioita ei oo. Kuka vaan voi perustaa blogin ja alkaa myymään omia sisältöjään tai koittaa sopia kaupallisia yhteistöitä eri yrityksien kanssa. Ihan kuka vaan. MUTTA kuka niitä saa? Ennen kun yksikään yritys kiinnostuu susta yhteistyökumppanina, on sulla on oltava jonkinlainen pohja olemassa. Tietty määrä seuraajia, tietty määrä klikkauksia blogissa ja myös osoittaa minkälaista jälkeä teet yhteistöissä. Yksikään yritys ei maksa palkkaa vaikuttajalle, kenellä ei oo seuraajia tai kuka ei osaa kirjoittaa tai valokuvata.

Blogin sisältösuunnittelua, valokuvaamista, kuvien käsittelyä, sisällön kirjoittamista, sähköposteihin vastaamista, kommentteihin vastaamista (sekä blogi että instagram), palavereja yhteistyökumppaneiden kanssa, kuvauksia, pr-tapahtumia, Treeniryhmän treenejä, City Survivorsin suunnittelua ja myyntiä. Näistä asioista koostuu mun työpäivät. Se on vaan ja ainoastaan musta kiinni, miten teen työni. Hengaanko joka päivä kaverien kanssa kahvilla ja treenaamassa? Vai teenkö töitä niin paljon kuin ikinä ehdin ja käyn kerran viikossa salilla ja yhdistän yhtenä päivänä lounaan syömisen ystävän näkemiseen?

Se on vaan musta itestä kiinni kuinka tehokas mä oon ja siitä riippuu se, kuinka paljon mä saan joka kuukausi palkkaa. Yrittäjänä varmasti yksi isoimmista miinuspuolista on tulojen epätasaisuus. Joka hiton päivä on niska limassa painettava hommia ja myös koko ajan suunniteltava ja mietittävä tulevaa; mistä mä saan rahaa ens kuussa tai ens jouluna? Ei tule mitään lomarahoja, ei ole mitään sairaslomakorvauksia.

Treeni, edes kerran viikossa salilla.

Jos jotain ”mallia” mun normipäivästä yritän raapustaa, se näyttää suunnilleen tältä:

• 8.00 Emma päiväkotiin
• 8.15 läppärin kansi auki ja hommiin
• 11.00 lounas ja samalla työt jatkuu
• 14.30 koirien kanssa ulos
• 15.00 tiskit koneeseen ja pyykkikone pyörimään
• 15.30 Emma päiväkodista
• 16.00 -> vapaata iltaa Emman kanssa

PAITSI

• kerran viikossa Treeniryhmän treenit klo 18.00
• yhteistyöpalaverit tai tapaamiset yritysten kanssa
• oma treeni siellä täällä, yleensä aamupäivällä, muttei läheskään joka päivä
• lounastreffit kerran viikossa / kahdessa viikossa ystävän kanssa

Mä oon monesti miettinyt sitä, että taloudellisesti olis helpompaa ja stressittömämpää olla ns. normi palkkatyössä. Myös vapaa-ajan erottaminen töistä olis helpompaa. Mutta silti mä rakastan yrittäjänä oloa ja itse asiassa rakastan myös sitä, että jokainen työpäivä on erilainen. Mulle tärkeetä on myös se, että mä itse oon oman kalenterini herra.

Yrittäjyydessä on puolensa, mutta niin on myös palkkatyössä. Molemmissa on ne ärsyttävät puolet, mutta myös ne aivan huiput jutut. Niitä ei pitäis vertailla, eikä muutenkaan pitäis vertailla omaa työtä ja arkea kenenkään muun tekemisiin.

***