Vuosi 2017 alkaa olla viimeistä vaille valmis. Pian on uusi vuosi 2018 ja katseet on varmasti jo monilla kääntynyt kohti tulevaa vuotta. Ehkä mielessä on jo lupauksia uudelle vuodelle tai jotain toiveita? Moni myös varmasti miettii mennyttä vuotta.

Katsoin juuri mun tavoitteet vuodelle 2017, ne olivat seuraavanlaiset:

1. Opetella sisäinen rauha uudelleen. ❤
2. Hallita mieltä. ❤
3. Palauttaa mieliin akrobatian saloja. 
4. Olla läsnä ja karsia turhat asiat. ❤
5. Opetella laittamaan rajat. 
6. Pistoolikyykyt takaisin treeniin. 

No kuinkas tavotteiden kanssa kävi? 😀

Sisäinen rauha tuli takaisin, mutta vasta loppuvuonna. Se liittyi oikeastaan siihen ”tulpan irtoamiseen”. Mielen hallitseminen on ehkä vähän vaikeampi aihepiiri. 😉 Toki suurimmat hormonihöyryt on kaikonneet ja sitä myötä oman mielen hallitseminen on helpottunut. Mutta toisaalta, aina oon ollut aikamoinen tuuliviiri.. 😀

Akrobatian saloja oon alkanut palauttaa mieleen! Sekin oikeastaan on toteutunut tässä loppuvuonna suurimmissa määrin. Mutta nyt kuitenkin onnistuu taas jo päälläseisonta, käsilläseisonta alkaa palautumaan ja vaikkapa sillat ja muut on vielä siellä vähän sinnepäin -asteella. 😉

Nyt (27.12.2017)

Aiemmin (2015)

Läsnäoloon oon keskittynyt ehdottomasti. Oon myös yrittänyt karsia turhia asioita ja tehdä kalenterista rauhallisemman. Jonkin verran siinä oon onnistunut, mutta kyllä tää vuosi 2017 silti on ollut yksi tapahtumarikkaimmista vuosista. Tietysti isoimpana asiana Emma, sitten kolmen City Survivors -kilpailun järjestäminen, sitten keväällä ilmestyvä kirjamme. Ja vaikka mitä muuta! Rauhoittuminen on ehdottamasti yksi vuoden 2018 kantavista teemoista! 😉

Rajojen laittaminen on onnistunut jollain tapaa sekin. Sitä, että oon opetellut sanomaan ei ja muutenkin tekemään itselleni rajat moniin asioihin. Sen ei:n sanomisen opettelu on varmasti ikuisuus-projekti mulla, mutta sitä jatketaan siis myös tulevana vuonna.

Nyt (27.12.2017)

Vuonna 2014

No ne pistoolikyykyt ei kyllä oo tullut takaisin treeneihin! 😀 Mutta niiden tavoittelun siirrän vuoteen 2018. Ylipäätään vuodelle 2018 haluan taas asettaa treenitavotteita ja päästä oikeasti treenin pariin säännöllisesti. Toivon satasella, että kroppani antaa siihen mahdollisuuden, eikä erkauma vaikkapa jotenkin repsahda takaisin (siis sellaista ei varmaan ole koskaan käynyt 😉 ) . Edelleen vähän pelkään ja arkailen mitä saan tehdä ja mitä en.

Vuosi 2017 on ollut ehdottomasti elämäni hienoin vuosi. Vaikka siihen on mahtunut monenlaisia tunteita, väsymystä, pelkoja ja huolia. Siihen on mahtunut niin paljon rakkautta, että millään muulla ei oo merkitystä.

Mä oon niin onnellinen siitä, mitä oon oppinut tämän vuoden aikana. Mun elämä on rikastunut aivan käsittämättömän paljon. Enkä siis todellakaan tarkoita taloudellisesti! 😉

Mulla on fiilis, että vuodesta 2018 tulee ihan mahtava ja elämä rikastuu entisestään. Mä oon innoissani siitä, että meinaan taas ottaa haasteen vastaan tammikuun alussa ja hypätä myös itse meiän Muutos-valmennukseen mukaan 8.tammikuuta. Meinaan tehdä myös itelleni liikuntasuunnitelman ja pitää oikeasti kiinni herkkupäivistä. 😀 Kuka lähtee mukaan??

***

Ei muuta kun iloista torstaita kaikille! Mä teen ehkä vielä jonkinlaisen 2018 – lupaukset / tavoitteet -postauksen erikseen! Minkälaisia lupauksia tai tavotteita teillä on ensi vuodelle? <3

Meiän pikku tyttömme olisi tarkoitus aloittaa päiväkoti alkukeväästä. Nyt näyttää vaan siltä, että tarhapaikkaa ei tunnu löytyvän. Kaikki päiväkodit alueellamme on täynnä ja perhepäivähoitajat myös kädet täynnä töitä. 🙁 No, vielä etsitään.

Joka tapauksessa oon alkanut jo vähän miettimään tarhavaatteita. Joululahjaksi toivottiin isovanhemmilta kurapukua ja uusista vaatteista ei enää leikatakaan nimilappuja pois.

Koiraleggarit

Nallepaita

Veluurihousut

Kolmen bodyn pakkaus

Mustat collegehousut

Pupuleggarit

Kun vielä saan päättää mitä Emma pukee päälleen, nautin siitä täysin vartaloin! 😀 Tiedän, että tarhaan olis varmasti kannattavaa ostaa ”kestäviä värejä”. Mutta mun mielestä vaaleanpunainen, valkoinen ja kaikki hempeät sävyt on ihania. On toki myös räväkät värit.

Mutta katsotaan nyt, että onko näille vaatteille ”tarhatarvetta” vielä koko keväänä! Huhtikuun alusta pitäisi sitten viimeistään löytyä joku paikka. Tai silloin on mennyt 4kk hakemisesta, eli kaupungin pitää joku paikka antaa. On vaan tosi tylsää, jos se ei ole meidän lähellä oleva päiväkoti. 🙁

Mä olin jotenkin naivisti ajatellut, että kyllä meille löytyy paikka sieltä mistä halutaan. Vaikka oonkin kuullut paljon (varsinkin Helsingissä) sitä, että tarhapaikka ei tosiaankaan löydy läheltä. Kaikki päiväkodit on täynnä ja lapsia sijoitetaan mihin sattuu. Onpa tylsää.

Mutta uskotaan kuitenkin, että joku paikka meiän pikku Emmallekin löytyy! <3

***